Päihteet heikentävät vanhemmuudesta saatavaa iloa

​Kansainvälisten tutkijoiden laaja kokoomateos Parenting and Substance Abuse (Oxford University Press 2013) keskittyy eri näkökulmista siihen, miten päihteiden käyttö vaikuttaa isänä ja äitinä olemiseen, ja vastakehitettyihin uusiin hoitomalleihin. Teos on ensimmäinen tästä näkökulmasta koskaan kirjoitettu julkaisu.

Vanhemmuuden kokemiseen ja laatuun vaikuttavat monet jo aiemmin tunnetut päihdeongelman liitännäisriskit, kuten psyykkiset ongelmat, varhaiset omat vuorovaikutuskokemukset, heikko tukiverkosto ja taloudelliset ongelmat.

Kirjan yksi toimittajista ja kirjoittajista, Turun yliopiston varhaislapsuuden psykiatrian dosentti Marjukka Pajulo korostaa neurobiologisten vaikutuksien ymmärtämisen merkitystä.

– Tutkimuksissa on havaittu, että päihteet ja vanhemmuudesta koettu mielihyvä kilpailevat samoista hermoradoista vanhemman aivoissa. Osittain siksi päihdeongelmaisilla vanhemmuudesta koettu tyydytys ja ilo ovat usein vaimeampia, Pajulo kertoo.

Päihdeongelmaisilla erittyy vähemmän kiintymyshormonia

Neurobiologisia vaikutuksia on tutkittu aivojen kuvantamismenetelmällä sekä aivojen välittäjäaine- ja hormonipitoisuuksien mittauksilla. Päihderiippuvuus ja vanhemmuus kytkeytyvät samoihin mielihyvään ja stressin sietoon liittyviin hermoratoihin ihmisen aivoissa.

Oksitosiinin eli niin sanotun kiintymyshormonin erityksen on todettu olevan päihdeongelmaisilla äideillä normaalia heikompaa. Se myös osaltaan todennäköisesti vaimentaa ja vaikeuttaa odotusaikaista ja syntymän jälkeistä kiintymistä vauvaan.

Päihteet vaikuttavat myös stressin säätelyjärjestelmään. Päihdeongelma ja -riippuvuus heikentävät stressin sieto- ja säätelykykyä, keskittymiskykyä sekä lisäävät impulsiivisuutta ja ennakoimatonta käytöstä.

Vanhemmuus esimerkiksi itkuisen pienen lapsen tai uhmaikäisen kanssa koettelee juuri stressin sietokykyä. Päihteille odotusaikana altistunut lapsi on lisäksi usein vaikeammin lohdutettava ja hoidettava: lapsi tarvitsisi vanhemmalta erityisen tarkkaa ja sensitiivistä hoivaa.

– Koko tämä yhdistelmä johtaa usein siihen, että vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksesta tulee herkemmin negatiivista, vanhemman stressi kasvaa, ja se puolestaan altistaa entisestään päihteiden käytölle, laiminlyönneille ja jopa pahoinpitelylle, Pajulo kertoo ja jatkaa:

– On tärkeää erottaa, että kyse ei ole useinkaan mistään tahallisesta välinpitämättömyydestä tai haluttomuudesta olla hyvä vanhempi, vaan tilanteesta, jolle on myös neurobiologinen selitys. Siihen on saatavissa – ja myös oltava saatavissa – varhain apua.

Päihdeongelmaisen vanhemman hoidossa on siirrytty uuteen lähestymistapaan

Ennen ajateltiin, että päihdeongelma pitää olla riittävästi hoidossa ennen kuin voidaan keskittyä tukemaan päihdeongelmaisen vanhemmuutta. Nyt tutkimustulokset tukevat sitä, että kun keskitytään voimallisesti vanhemmuuteen ja vuorovaikutukseen se edesauttaa myös päihteettömänä pysymistä.

Vanhemmuudesta koetut paineet voivat myös lisätä päihteiden käytön riskiä. Pieni lapsi tuo mukanaan uudenlaista huolta, vastuuta ja stressiä – myös syyllisyyttä. Erityisen hankalaksi tilanne muodostuu, mikäli lapsi on vanhemman omasta syystä altistunut päihteille; lapsi on itkuinen, kosketusherkkä, vaikeasti vuorovaikutukseen tuleva sekä vaikeasti lohdutettava.

– Stressin vaikutuksen ymmärtäminen hoitoa suunniteltaessa ja toteutettaessa on tärkeää. Vanhemmalle tulisi pyrkiä lisäämään positiivisia vuorovaikutustilanteita vauvan tai lapsen kanssa, sekä auttaa häntä opettelemaan toisenlaisia stressin hallintakeinoja.

Raskausaikana ponnistetaan kohti päihteettömyyttä

Erityisesti raskausaikana tieto vanhemmaksi tulosta merkitsee äideille usein motivaatiota ponnistaa kohti päihteettömyyttä ja uutta alkua. Isien kohdalla saattaa olla samoin, mutta sitä on tutkittu vähemmän.

Raskausaika onkin tärkeä hoidollisen puuttumisen ja tukemisen vaihe.

– Ensinnäkin tällöin suojataan sikiötä päihdevaikutuksilta. Toiseksi voidaan tukea äidin kiinnostumista, positiivista suhtautumista ja kiintymystä vauvaan sekä ennaltaehkäistä tulevia vaikeita vuorovaikutuksen ongelmia. Mielihyväradat ikään kuin kaapataan takaisin vauvalle, jolle ne kuuluisivat alunperinkin, Pajulo sanoo.

 
Marjukka Pajulo on kirjoittanut Parenting and Substance Abuse -kirjaan yhdessä dosentti Mirjam Kallandin kanssa luvun, jossa he kuvaavat Suomessa kehitettyä päihde-ensikotien hoitomallia. Kyseessä on hoitomuoto, joka on suunnattu raskausaikaan ja syntymän jälkeisiin ensimmäisiin kuukausiin. Hoidossa pyritään vahvistamaan äidin niin sanottua mentalisaatiokykyä; sitä että äiti kiinnostuisi vauvan kokemuksesta, kehityksestä ja persoonasta jo varhaisessa vaiheessa. Tutkimustulokset vanhemmuuden laadusta sekä päihderelapsien ja huostaanottojen ehkäisystä ovat olleet hyviä.

 

 
Teksti: Hannu Aaltonen
Kuva: SurrealisticSoother