Namibialaisten opettajankoulutus käynnistyi Raumalla
Raumalla järjestettiin torstaina iloinen tervetuliaisjuhla opiskelijoille, jotka saapuivat helmikuussa Namibiasta suorittamaan kolmivuotista kandidaatin tutkintoa.
Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella käynnistyi helmikuussa 2017 namibialaisen NSFAF-säätiön ostama opettajankoulutus. Yhteensä 24 namibialaista tulevaa opettajaa opiskelee kaksi ensimmäistä vuottaan Raumalla, kolmannen vuoden kotimaassaan. Kyseessä on ensimmäinen Suomessa koulutusvientinä toteutettava kandidaattikoulutus.
Opiskelijoiden pitkä matka eteläisestä Afrikasta Pohjolaan on luonnollista jatkumoa Namibian ja Suomen yhteiselle tarinalle. Namibia itsenäistyi 27 vuotta sitten ja presidentti Martti Ahtisaarella oli merkittävä rooli itsenäistymiseen johtaneissa rauhanneuvotteluissa.
Helsingistä juhlan kutsuvieraaksi saapunut Namibian Suomen suurlähettiläs Bonny Haufiku tuntee tapahtumia, jotka ulottuvat vielä kauemmas menneisyyteen. Hänen isoäitinsä elämä sai aivan uuden ulottuvuuden suomalaisten avulla.
– Suomalaiset lähetyssaarnaajat opettivat isoäitini lukemaan. Se on ensimmäinen askel koulutuksessa. Mutta koulutus ei ole vain lukemista ja kirjoittamista, se on paljon enemmän.
Koulutus on kaiken perusta
– Jos halutaan kehittää valtiota, on opittava tuottamaan. Sitä Afrikka haluaa, totesi suurlähettiläs Haufiku.
Namibian talouskehitys on jo hyvässä vauhdissa, mutta toiveissa on yhä parempi tulevaisuus. Namibiassa riittää auringonpaistetta, maata ja luonnonvaroja. Niiden avulla voidaan tuottaa aurinkoenergiaa, sähköä, ruokaa ja monenlaisia tuotteita, mutta ensin on hankittava lisää tekniikkaa ja osaamista.
– Kaikki tämä vaatii ennen kaikkea asiantuntemusta. Sitä kohti ensimmäiset askeleet otetaan opettajien avulla. Oli asia mikä tahansa, ensimmäiseksi tarvitaan osaavia opettajia.
Koulutus on suurlähettiläs Bonny Haufikun mukaan arvokkainta ja kauaskantoisinta apua mitä kehittyvä valtio ja sen ihmiset voivat saada.
Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen yhtyy näkemykseen. Hän totesi koulutuksen olleen merkittävin tekijä Suomenkin nousussa Euroopan köyhimpien maiden joukosta parhaiten pärjäävien joukkoon.
– Suomessa uskomme koulutukseen. Se on mahtavin voima, joka voi muuttaa yhteiskuntaa.
– Jokainen lapsi ansaitsee parhaan mahdollisen koulutuksen. Kun jokin valtio pystyy järjestämään sen, voi sellaisen maan suunta olla vain kohti yhä parempaa tasa-arvoa ja vaurautta, Väänänen sanoi juhlassa.
Opiskelijat olivat selvästi sisäistäneet saman ja näkivät koulutuksen työkaluna, jolla voidaan muuttaa maailmaa.
– Se on totta niin monella tasolla, että sitä on vaikea alkaa edes kuvailla. Esimerkiksi nykyteknologia ei ole syntynyt tyhjästä vaan ajatustyöstä, koulutettujen ihmisten toimesta, pohdiskeli yksi tulevista opettajista, Elias Mbanze.
Arkea ja juhlaa Raumalla
– Vielä vähän aikaa sitten tämä oli meille vain kaukainen unelma. Monet ihmiset niin Suomessa kuin Namibiassakin ponnistelivat koulutuksen järjestämiseksi ja tekivät tämän mahdolliseksi. Nyt olemme täällä, valmiina opiskelemaan ja oppimaan, iloitsi Elias Mbanze.
– Ja jonain päivänä tulemme olemaan valmiit palaamaan kotiin, kehittämään Namibian koulutusjärjestelmää ja viemään koko maata eteenpäin.
Sitä ennen edessä on paljon opintoja ja totuttelua uuteen ja erilaiseen kulttuuriin. Ensimmäisen kuukauden aikana tutuksi ovat alkaneet tulla esimerkiksi kellontarkkojen aikataulujen mukaan eläminen ja polkupyörällä ajaminen.
Suomi-Namibia-Seuran Dora Puhakka (kuvassa vasemmalla) ja suurlähettiläs Haufiku antoivat opiskelijoille paljon hyviä vinkkejä vieraassa maassa elämiseen ja lupasivat heille kaiken mahdollisen tuen.
Opiskelijat kiittelivät vuolaasti Suomea, Turun yliopistoa ja raumalaisia mahdollisuudesta asua ja opiskella täällä. Kasvatustieteiden tiedekunnan dekaani Marja Vauras kiitti opiskelijoita ja muistutti, että namibialaisten tapaaminen on etuoikeus ja opettavaista myös meille suomalaisille.
Se tulikin selväksi jo juhlassa, johon opiskelijat olivat valmistelleet toinen toistaan upeampia esityksiä – puheita, runonlausuntaa, musiikkia ja tanssia. Niiden kautta piirtyi kaunis ja elävä kuva Namibiasta, sen monimuotoisesta luonnosta ja ihmisistä.
– Namibian lipussa on aurinko ja se kuvaa meitä ihmisinäkin, hymyili opettajaopiskelija Unique Esingue.
Lapsesta saakka Namibian ja Suomen kulttuureihin kasvanut Dora Puhakka vinkkasi opiskelijoille, että Suomen ”namibialaisin” päivä on vappu.
– Silloin menkää ulos tanssimaan ja laulamaan, voitte olla oma itsenne ja tuntea olonne normaaliksi!
Rehtori Väänänen toivotti opiskelijat tervetulleiksi, mutta varoitteli kovempien talvien mahdollisuudesta ja jakoi jokaiselle yliopiston lahjoittamat villasukat. Lämpimät kiitokset ja sukkaparin sai myös Namibian Suomen suurlähettiläs Bonny Haufiku.
Hersyvä huumori niin suurlähettilään kuin opiskelijoidenkin puheissa sai koko juhlayleisön nauramaan vedet silmissä monet kerrat. Kuvassa Elias Mbanze ja opiskelijatovereita.
– Monet ihmiset väittävät olevansa uniikkeja, mutta minä olen sitä todella, sanaili opiskelija Unique Esingue viihdyttäessään tanssiesityksen alkua odottavaa yleisöä.
Namibiassa eri alueilla ja heimoilla on vahvat, omaleimaiset kulttuurit, joista opiskelijoiden koostama esitys antoi pieniä välähdyksiä.
Teksti ja kuvat: Katja Kontu