Museologian opiskelijat rakensivat Liedon Vanhalinnaan näyttelyn, jossa esineisiin saa koskea
Liedon Vanhalinnassa avattiin 18.4. perinteisen maatalouden aikaista elämäntapaa kuvaava näyttely ”Leipä saa muuttua muttei puuttua. Maanviljelyksen ja ruuantuotannon historiaa Varsinais-Suomessa ennen koneita”. Museon ja Turun yliopiston museologian opiskelijoiden yhteistyössä toteuttama näyttely jää pysyväksi osaksi Vanhalinnan museon toimintaa.
Museovieras tutustuu ruuantuotantoa maaseudulla esittelevässä näyttelyssä siihen, millaisia olivat vuodenajasta toiseen vaihtuvat maatalouden työtehtävät 1800-luvun Suomessa – aikana ennen lypsykoneita, traktoreita ja leikkuupuimureita.
Näyttelyn perustana ovat ajankuvaa rakentavat valokuvat ja tekstit, sekä perinteinen maatalousesineistö. Historia saa kirjaimellisesti käsin kosketeltavan tason, kun laittaa natisevat nahkavaljaat puuhevosen ylle, selaa kartanon emännän vanhoja reseptejä ja kokeilee, miltä lehmän tekoutare tuntuu. Tässä näyttelyssä esineisiin saa koskea.
Museologian opiskelijoiden näköinen näyttely
Vanhalinnan museo antoi museologian projektikurssin opiskelijoille vapaat kädet näyttelyn toteuttamiseksi.
Opiskelijat etsivät inspiraatiota ja hyviä ideoita muun muassa vierailemalla erilaisissa museoissa ja yhdessä ideoimalla.
– Jokaisella opiskelijalla oli oma vastuualueensa. Joillakin se oli tietty huone tai sen osa, toiset pohtivat laajemmin näyttelyn läpi kulkevia teemoja, ja jotkut esimerkiksi yhtenäistivät näyttelytekstejä. Näyttely on kokonaisuudessaan opiskelijoiden toteuttama ja heidän näköisensä, museologian yliopisto-opettaja Sofia Paasikivi kertoo.
Vuodenkierron mukaan kulkevassa näyttelyssä Antti Malinin (kesk.) ja Jere Markkasen (oik.) vastuualueena oli kertoa ruuantuotannosta kesällä ja syyskesällä. Moniaistisessa tilassa esillä ovat niin maidontuotanto, karjan laidunnus kuin teurastuskin. Aatu Pyy (vas.) vastaa näyttelyn viestinnästä.
Näyttelyvieras pääsee kokeilemaan, kuinka häneltä luonnistuu työhevosen valjastus. Ratsastusta pitkään harrastaneelle Dita Tammivaaralle oli vuosien kuluessa kertyneestä kokemuksesta paljon apua hänen kunnostaessaan Vanhalinnan vintiltä löytyneet valjaat. Suomen historiaa opiskeleva Tammivaara kirjoittaa parhaillaan gradua hevosten eläinlääkinnän historiasta.
Kodikkaassa tupahuoneessa voi aistia vanhan maalaistalon tunnelmaa muun muassa selailemalla vanhoja maatalouskalentereita, istahtamalla pirttipöydän ääreen ja ottamalla tuntumaa aiempien sukupolvien astioihin. Kotiinviemiseksi voi napata mukaan vaikkapa setsuurin tai piimäjuuston reseptin, joita tarkastelevat Eva Mäkinen ja Kirsti Ruissalo.
Museotyötä oppii tekemällä
Vanhalinnan näyttely on hyvä esimerkki museologian työelämälähtöisistä projektikursseista. Paasikivi korostaa, että museotyön oppii parhaiten itse käytännössä tekemällä.
– Yleensä kursseilla on oikea asiakas, jonka tilauksen toteutamme. Tilaus voi koskea esimerkiksi näyttelyä, uuden opastuksen suunnittelua, museon kehittämissuunnitelman laatimista tai pedagogisen materiaalin tuottamista. Asiakkaita on ilmoittautunut jo lukuvuoden 2020–2021 projektikursseille, joten työelämälähtöinen opiskelu ei pääty tähän, Paasikivi iloitsee.
Paasikiven lisäksi projektikurssilla opettivat aikuispedagogiikan harjoittelija Heidi Saito ja Vanhalinnan museonjohtaja Hannele Lehtonen.
Leipä saa muuttua muttei puuttua -näyttely on esillä Vanhalinnan Härkätallissa.
***
Liedon Vanhalinna on historiallinen kartanokokonaisuus Aurajokilaakson kansallismaisemassa. Museon kansatieteelliset perusnäyttelyt, sekä Ester ja Mauno Wanhalinnan perustama kartanokotimuseo, luovat aikataskun, jossa voi uppoutua 1800- ja 1900-lukulaiseen maaseutuelämään. Kartano sijaitsee Linnavuoren kupeessa. Linnavuori on muinaislinna, jonka arkeologisissa kaivauksissa on löydetty esineistöä rautakaudelta asti.
Näyttelyt ovat avoinna kevätkaudella (6.1.–2.6.2019) sunnuntaisin klo 13–16.
Näyttelyn esittely Vanhalinnan verkkosivustolla
Näyttelyn valmistumisprosessia voit seurata Vanhalinnan Instagram- ja Facebook-tileillä.
Kuvat: Maria Vasenkari