Mitä tutkii peliteorian tutkija?

Mihin peliteoriaa tarvitaan, tutkija Ville Korpela?

– Yksi käytännönläheinen peliteorian sovellus on erilaisten huutokauppojen analysointi. Tietojenkäsittelytieteen puolelta verkkojen ruuhkautuminen voidaan nähdä eräänlaisena pelinä. Googlekin palkkaa peliteoreetikkoja tämänkaltaisten asioiden tutkimiseen. Kaikki tilanteet, joissa on ihmisten välistä vuorovaikutusta, voidaan nähdä pelinä.

Korpela tarkastelee peliteoriaa korkeasta perspektiivistä: hän tutkii mekanisminsuunnittelua. Tässä näkökulmassa tuntematon muuttuja ei olekaan pelin lopputulos, kuten peliteoriassa yleensä, vaan itse peli.

Mekanisminsuunnittelijat pohtivat onko olemassa jokin sellainen peli, joka tuottaa halutun lopputuloksen, kun otetaan huomioon, ettei ihmisten käyttäytymistä voida täysin ennakoida. Esimerkkinä Korpela mainitsee verojärjestelmän suunnittelun.

– Yksinkertaistetusti voidaan ajatella, että jos valtio nostaa verotuksen tarpeeksi korkeaksi, ihmiset eivät enää koe mielekkääksi tehdä paljon töitä. Toisaalta jos verotus laskee alas, työnteon määrä ei välttämättä kasva samassa suhteessa. Silloin valtio ei saa myöskään riittävästi tuloja. Mekanisminsuunnittelua voidaan käyttää apuna, kun yritetään selvittää, mikä on toimivin verotustapa.

Kun terveyttä vaaliva ihminen valitseekin hampurilaisen

Ihmisten käyttäytyminen ei ole aina loogista. Korpelaa kiinnostaa erityisesti sellaiset tilanteet, joissa ihmisten käyttäytyminen on epärationaalista.

– Ihmisten toiminnassa on joskus niin sanottua menu-riippuvuutta. On nimittäin havaittu, että jos esimerkiksi terveyttä vaaliva ihminen menee pikaruokaravintolaan, ja ruokalistalla on kuusi hampurilaista ja salaatti, hän sortuu todennäköisemmin hampurilaiseen, vaikka on ajatellut ostavansa sen salaatin. Jos listalla on puolestaan vain yksi hampurilainen ja samainen salaatti, hän valitseekin salaatin.

Taloustieteessä perinteisesti käytetyt oletukset eivät mahdollista tällaista käyttäytymistä.

Peliteoriaa voi käyttää myös myyntitilanteissa myyjän ja asiakkaan kohdatessa. Myyjällä on pelissä päämäärä ja hän reagoi asiakkaan toimintaan niin, että saavuttaa päämääränsä.

– Tällaista pelitilannetta voisi havainnollistaa vaikkapa korttipelillä. Pakassa on 20 korttia, kaksi pelaajaa nostaa siitä vuoronperään, kerralla saa nostaa 1–3 korttia, ja tavoitteena on nostaa viimeinen kortti. Jälkimmäinen nostaja voittaa pelin aina, jos hän reagoi ensimmäisen nostajan liikkeisiin oikein; pitämällä yhdellä kierroksella nostettujen korttien lukumäärän neljässä.

VTT Ville Korpela tutkii behavioraalista implementaatioteoriaa, implementaatiota potentiaalipelien avulla ja implementaatiota epätäydellisen informaation vallitessa, ns. Bayesilaista implementaatioteoriaa.

Korpela on mukana Julkisen valinnan tutkimuskeskuksessa (PCRC). Keskuksen tekemä tutkimus kuuluu instituutiosuunnittelun ja yhteiskunnallisten mekanismien tutkimuksen alaan, joka on yksi Turun yliopiston vahvuusalueita.

Teksti: Hannu Aaltonen
Kuvat: Hannu Aaltonen ja jasperfields