Mitä kartat meille kertovat? Kartat tiedonlähteenä ja tutkimuskäytössä
11.04.2019
Turun yliopiston kirjasto saa vapaakappaleoikeutensa ansiosta vuodessa n. 400 Suomessa painettua karttaa, joita säilytetään Educariumin kirjastossa. Karttakokoelmaan kuuluu myös paljon ennen vuotta 1919 painettuja Suomen alueita esitteleviä karttoja. Vanhimpia karttoja säilytetään Feeniks-kirjaston arvokirjavarastossa.
Mistä kartat tulevat?
Huomattavia karttojen julkaisijoita Suomessa ovat Maanmittauslaitos ja Liikennevirasto. Maanmittauslaitos (ent. Maanmittaushallitus) on tuottanut mm. mittakaavaan 1 : 20 000, 1:25 000 ja 1 : 50 000 tehdyt perus- ja maastokartat.
Vuonna 2010 perustetun Liikenneviraston edeltäjät Ratahallintokeskus, Merenkulkulaitos ja Tielaitos ovat julkaisseet mittavan määrän karttoja. Pelkästään Merenkulkulaitoksen ja sen edeltäjän Merenkulkuhallituksen julkaisemat merikartat täyttävät monta suurta karttakaappia. Nimestään huolimatta merikarttakokoelmaan kuuluu myös sisävesikarttoja suurimmista järvistämme. Muita merkittäviä karttojen julkaisijoita ovat mm. Geologian tutkimuskeskus ja Metsähallitus.
Karttoja painetaan edelleen paljon, vaikka kartta-aineistoja on nykyään paljon verkossa vapaassa käytössä. Monet karttatyypit ovat toisaalta kadonneetkin: kokoelmaan kuuluu mm. huomattava määrä eri metsänhoitoalueiden karttoja, joiden varsinainen käyttäjäkunta lienee ollut aikoinaankin vähälukuinen. Seutukaavaliittojen suuren kartta-aineiston kasvu päättyi 1990-luvun alussa kyseisten päätöksentekoelinten yhdistyessä maakuntaliittojen kanssa. 1900-luvun loppupuolen karttauutuuksia ovat erilaiset retkeily-, ulkoilu- ym. vapaa-ajanviettoon liittyvät kartat.
Kartat tiedonlähteenä
Karttoja käytetään etenkin maantieteen ja historian tutkimuksessa. Myös yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä voidaan kuvata karttojen avulla. Esimerkiksi 1950-luvun puoliväliin saakka julkaistut pitäjänkartat havainnollistavat maanomistuksessa ja maankäytössä tapahtuneita muutoksia. Samalta alueelta on usein saatavilla samaan mittakaavaan julkaistuja karttoja eri aikakausilta ja eri karttasarjoissa, mikä tarjoaa historiallisen näkökulman paikkakunnan maantieteelliselle tutkimukselle.
Koko Suomen alueen peruskartoitus vuosina 1947-1977 oli kansainvälisestikin huomionarvoinen saavutus. Samalla kartoitettiin myös Suomen paikannimistö ja moni paikannimi sai tässä yhteydessä ensimmäisen kerran vahvistetun muotonsa. Tämänhetkinen peruskartasto sisältää noin 800.000 paikannimeä. Kartat ovat siten myös kielitieteilijöiden, erityisesti nimistöntutkijoiden tarvitsemia lähteitä.
Kartat asiakaskäytössä
Vapaakappalekokoelman karttoja ei ole kirjaston Volter-tietokannassa. Kartan tarvitsijan kannattaa ottaa ensin yhteyttä kirjastoon ja kertoa millaista karttaa tarvitaan (esim. peruskartta, maaperäkartta, seutukaavakartta, merikartta jne.) ja miltä ajalta, niin aineisto etsitään valmiiksi. Fennica-tietokannassa olevista karttatietueista voi olla hyötyä halutun kartan etsimisessä.
Kartat ovat käytettävissä Educariumin karttahuoneissa. Niitä ei anneta kotilainaksi, mutta niitä saa valokuvata ja mahdollisuuksien mukaan myös valokopioida ja skannata.
Tiedustelut: tietoaineistot@utu.fi
Keväällä järjestettyjä karttaesittelyjä jatketaan syksyllä ja niistä tiedotetaan kirjaston sivuilla ja somekanavissa.