Mika Scheinin: "Kemian nobelisteille todellinen työvoitto"
Vuoden 2012 Nobelin kemianpalkinto myönnettiin yhdysvaltalaislääkäreille Brian Kobilkalle ja Robert Lefkowitzille.
Kobilka ja Lefkowitz ovat tutkineet solukalvon läpäiseviä reseptoreita, joiden välityksellä solut reagoivat lähiympäristönsä kemiallisiin signaaleihin. Monet hermoston välittäjäaineet ja melkein puolet nykyisin käytetyistä lääkkeistä vaikuttavat näiden niin sanottujen G-proteiinikytkentäisten reseptorien välityksellä.
Turun yliopiston professori Mika Scheinin tuntee molemmat palkitut hyvin. Hän kuvailee Nobelin kemianpalkintoa Kobilkan ja Lefkowitzin työvoitoksi.
‒ Lefkowitz ja Kobilka todella ansaitsevat palkintonsa. Se on pitkäjännitteisen ja määrätietoisen työn tulosta. Kobilka on tutkimuksensa ohella ehtinyt pitää pienimuotoista lääkärinvastaanottoakin, mutta hän tekeekin parikymmentätuntista työpäivää ‒ hänen vuorokaudessaan on enemmän tunteja kuin muilla, Scheinin kertoo.
Scheinin on julkaissut nobelistien kanssa yhteensä kymmenen artikkelia, joista siteeratuin on Trends in Pharmacological Sciences -lehdessä julkaistu "Gene targeting ‒ Homing in on alpha2-adrenoceptor-subtype function". Scheinin on myös työskennellyt Lefkowitzin laboratoriossa Duken yliopistossa vuoden ajan. Kobilka puolestaan on vieraillut Turun yliopistossa useita kertoja.
Scheininin mukaan on yllättävää, että Nobelin kemianpalkinto myönnetään monitieteiselle tutkimukselle.
‒ Tutkimus yhdistelee lääketieteen, biokemian ja fysiikan aloja. Tämä ei ole niin sanotusti klassista kemiaa, Scheinin kertoo.
HA