Mentorit tukevat ammatillista kasvua

​Tänä syksynä nimensä opettajatuutoroinnista mentoroinniksi muuttaneen ohjelman avulla pureudutaan tärkeisiin ammatillisiin aiheisiin, kuten vaitiolovelvollisuuteen, kollegiaalisuuteen, potilaan kohtaamiseen sekä omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen.

– Mentorointi kuvastaa nykyistä toimintaamme paremmin kuin opettajatuutorointi, kertoo lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikön johtaja ja mentorointiohjelman vastuuhenkilö Outi Kortekangas-Savolainen.

– Yhä useampi mentori on tiedekunnan alumni tai vaikkapa jo eläkkeelle siirtynyt tiedekunnan työntekijä. Mentorointi onkin mitä suurimmassa määrin myös alumnitoimintaa, korostaa Kortekangas-Savolainen.

Varsinaisia opettajia on siis vain osa nykyisistä mentoreista.

Syksyllä 2016 oman mentorointiryhmän kanssa aloittaa varadekaani Risto Huupponen, joka koulutuksesta vastaavana dekaanina on ollut mukana myös mentorointiohjelman kehittämisessä.

Huupponen aloittaa jo toistamiseen uusien opiskelijoiden mentorina. Edellinen ryhmä valmistui viime keväänä.

– Kuuden vuoden projekti oli myös mentorille mielekäs kokemus. Opiskelunsa aloittavan nuoren kasvamista vuosien mittaan ammatillisen asenteen omaavaksi lääkäriksi oli antoisaa seurata. Ja toivottavasti omienkin kokemusten ja tuntojen välittämisellä nuoremmille kollegoille oli kasvamisessa jokin osuus. Opiskelijoiden toinen toistaan tukevasta asenteesta olin erittäin iloinen. Siitä kumpuaa myös oikea kollegiaalisuus, summaa varadekaani Huupponen mentorointikokemuksiaan.

Tukena taitekohdissa

Mentorointi on osa pakollisia opintoja ja se jatkuu koko opiskeluajan. Ohjelma on integroitu osaksi lääketieteen ja hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoa sekä vuodesta 2011 lähtien osaksi myös biolääketieteen koulutusohjelman LuK-tutkintoa.

Mentorointi on strukturoitua ja suunnitelmallista ja tapaamisissa on aina teema. Ryhmätapaamiset ja kehityskeskusteluiksi kutsutut yksilötapaamiset vuorottelevat.

– Mentoroinnin henkilökohtaisuutta pyritään lisäämään niin, että se vastaisi kunkin opiskelijan tarpeisiin. Ennen ryhmätapaamisia opiskelijat perehtyvät ennakkoon tapaamisen aihepiiriin, Outi Kortekangas-Savolainen kertoo.

Tiiveintä toiminta on erilaisissa opiskelun taitekohdissa: opiskelujen alussa, klinikkaan – varsinaiseen potilastyöhön siirryttäessä – ja valmistumisen lähestyessä.

Myös mentoreille tarjotaan koulutusta ja tukea läpi ohjelman.

– Ennen uuden mentoriryhmän tapaamista ja pitkin matkaa mentoreille järjestetään koulutustuokiota sekä kaikille mentoreille yhteisiä koulutuspäiviä. Lisäksi mentorien työn tukena on kattava, sähköinen mentorin opas, joka tarjoaa neuvoja mentorointitaipaleen eri vaiheisiin, täsmentää Kortekangas-Savolainen.

Mentoroinnin tukena on ollut alusta lähtien ohjausryhmä. Sen toiminnassa ovat aktiivisesti mukana myös eri tutkinto-ohjelmien opiskelijat.

Teemallista ja tavoitteellista

Yliopisto-opettaja Mervi Gürsoy hammaslääketieteen laitokselta on mukana toiminnassa jo toista kertaa – terveyskeskuslääkärinä parhaillaan toimivalle Veera Veromaalle mentorointi on ensimmäinen laatuaan.

Yliopisto-opettaja Mervi Gürsoy (vas.) ja terveyskeskuslääkäri Veera Veromaa aloittavat uuden opiskelijaryhmän kanssa syksyllä 2016.

– Ensimmäisen mentorointiryhmäni kanssa aloitin kesken kaiken, kun alkuperäinen mentori joutui jättämään yllättäen toiminnan kesken. Nyt pääsen ensimmäistä kertaa mukaan heti alusta lähtien, Gürsoy iloitsee.

– Minulla taas on omakohtaista kokemusta mentoroinnista opiskelijan näkökulmasta, vuonna 2011 tiedekunnasta valmistunut Veromaa mainitsee.

– Omaa mentorointia tuleekin varmasti peilattua omiin kokemuksiin mentoroitavana, Veromaa pohtii.

Molemmat odottavat mentoritaipaleen alkua hyvillä mielin.

– Mentorina pääsee reflektoimaan myös omaa työuraa ja omaa ammatillista kasvukertomustaan, pohtii Gürsoy.

– Ajattelen mentoroinnin oman työn lisänä, joka motivoi osaltaan myös omaa työn tekoa, Veromaa puolestaan summaa.

Mentoroinnissa kaikuukin myös perinteisen mestari–kisälli-järjestelmän perintö.

– Vanhempi kollega kasvattaa ja ottaa mukaan yhteisöön, Veromaa kertoo.

– Menrorointiin sitoutuessaan sitoutuu antamaan toiminnalle omaa aikaansa, mutta palkintona saa rikastuttavan kokemuksen, joka on myös voimavara itselle, korostaa Gürsoy.

Mentori auttaa opiskelijaa oman uran alkuun ja antaa työkaluja haasteiden kohtaamiseen. Toiminta perustuu vaitiolovelvollisuuteen ja luottamukseen, ja siinä edetään opiskelijoiden ehdoilla.

Ryhmissä tavoitteena on synnyttää läheinen ja luottamuksellinen suhde, joka mahdollistaa vaikeidenkin asioiden puheeksi ottamisen.

– Palkitsevinta on ollut huomata konkreettisesti, miten ryhmäläiset ovat kuuden vuoden aikana kasvaneet vähitellen ammattiin, Gürsoy pohtii.

– Itse olen voinut auttaa tässä kasvuprosessissa jakamalla omia kokemuksiani esimerkiksi riittämättömyyden tunteista ja epäonnistumisen kokemuksista, joita on vaikea välttää lääkärin ja hammaslääkärin työssä, Gürsoy lisää.

– Tärkeää on myös auttaa tunnistamaan omia voimavarojaan, korostaa Veromaa.

Kaikkien kolmen tutkinto-ohjelman opiskelijat kirjoittavat mentorointiin liittyen reflektoivaa portfoliota. Reflektiotaitojen oppiminen onkin valtavan tärkeää ihmissuhdeammateissa ja ne ovat kehittymisen avain kaikessa asiantuntijatyössä.

Mentoriryhmään kuuluu noin kymmenen opiskelijaa ja samanaikaisesti mentoreita on toiminnassa mukana runsaat sata henkilöä.

– Mentorointiryhmä saattaa olla ainoa ryhmä, joka opiskelijalla pysyy koko opiskeluajan muuttumattomana, miettii Veromaa.

Ryhmän merkityksen voi ajatellakin olevan myös jatkuvuudessa ja pysyvyydessä, jota usein hektinen ja muutoksessa oleva opiskeluaika ei välttämättä muuten tarjoa.

Mentori on tärkeä tukipilari

Viidennen vuoden lääketieteen opiskelija Pihla Ranta on saanut mentoroinnista monenlaista tukea opikeluun ja ammattiin kasvamiseen:

– Mentorointi on antanut paljon. Opintojen alussa mentorointitapaamisissa jatkettiin opiskelijatuutoroinnin parissa aloitettua ryhmäytymistä ja tutustuttiin omaan ryhmään yhä syvällisemmin.

Mentorointi antaa välineitä vaikeidenkin asioiden käsittelyyn.

– Ilmapiiri metoriryhmässä kannustaa myös niiden asioiden käsittelyyn, joista ei tule opiskelukavereiden kanssa arjen tai juhlan lomassa puhuttua. Esimerkiksi kuoleman kohtaaminen -ryhmätapaamisessa käsiteltiin todella henkilökohtaisia asioita ja haettiin vaikeistakin kokemuksista voimavaroja lääkärin ammattiin, Ranta pohtii.

Mentorista voi myös parhaimmillaan muodotua tärkeä ja läheinen tukihenkilö.

– Nyt opintojen loppuvaiheessa omasta mentorista on muodostunut tärkeä tukipilari, jonka kanssa puidaan vuosittain omia kömmähdyksiä, pelkoja, unelmia, heikkouksia ja vahvuuksia – niin lääkärin ammatissa kuin elämässä yleisestikin, Ranta jatkaa.

– Mentori on samaan aikaan läheinen ja kaukainen, joten hänelle on todella helppo puhua. Mentori on kuin kolmas vanhempi tai isosisarus – kera kokemuksen lääkäriydestä.

Hiottu kokonaisuus

– Turun lääketieteellisen tiedekunnan opettajatuutorointi oli aikanaan uraa uurtava lääketieteen alalla Suomessa. Neljässätoista vuodessa ohjelma on kehittynyt yhä enemmän ammatillista kasvua ja opiskelijan hyvinvointia tukevaksi. Vastaavaa, teemallista ja tavoitteellista ohjelmaa, ei ole edelleenkään muissa Suomen lääketieteellisissä tiedekunnissa, summaa Outi Kortekangas-Savolainen.

– Vertaisoppia ohjelmalle on haettu lähinnä maailmalta. Opettajatuutorointi niin sanotulla generalistialalla, biolääketieteessä, oli myös poikkeuksellista, kun se aloitettiin. Vain joissakin Suomen yliopistoissa oli vastaavaa, täsmentää Kortekangas-Savolainen.

– Mentorointia kehitetään yhä enemmän yksilölliseksi ja hyvinvointia tukevaksi. Uusimpana askeleena tarjotaan niin sanottujen tietoisuustaitojen oppimista tiedekunnan opiskelijoille. Hammaslääketieteen ohjelmassa tämä on kuulunut keskeisiin opintoihin jo vuosia. Nyt vuodenvaihteen jälkeen avautuu nettipohjainen tietoisuustaitokurssi kaikille tiedekunnan opiskelijoille, kertoo Kortekangas-Savolainen. 

Lisätietoja:
Outi Kortekangas-Savolainen
oukosa@utu.fi
+358 40 565 6887

Teksti ja kuvat: Tilda Junko
Etusivun nostokuva: Hanna Oksanen