Menestyksekäs virtuaalitiimi on tilannetajuinen ja vuorovaikutteinen (Väitös: Msc Katja Einola, 8.9.2017, kansainvälinen liiketoiminta)
Katja Einola vertaili väitöstutkimuksessaan menestyviä, monikulttuurisia virtuaalisesti työskenteleviä projektitiimejä. Tutkimus paljastaa, että tiettyä reseptiä menestyksekkäälle tiimille ei ole, vaan menestys on jatkuvan tiimille omintakeisen vuorovaikutustyön tulos. ‒ Tiimit eivät ole staattisia osiensa summia, jotka ohjautuvat automaattisesti määränpäähänsä tiiminjohtajan ja ennalta määrättyjen prosessien kautta, vaan jatkuvasti muuttuvia organismeja, joiden kehitykseen yksittäisillä tiiminjäsenillä on merkittävä vaikutus, Einola sanoo.
Katja Einolan kansainvälisen liiketoiminnan alaan kuuluvan väitöstutkimuksen mukaan hyvää tulosta tuottavat tiimit eroavat paljon toisistaan, kun työryhmiä tarkastellaan niiden sisäisen dynamiikan näkökulmasta tiimien muodostuessa ja kehittyessä ajan myötä.
Einolan mukaan usein työtehtävistään hyvinkin suoriutuvat tiimit kätkevät sisäänsä epätietoisuutta ja eriäviä tulkintoja tiimin päämääristä ja työtavoista.
‒ Jäsenet tulkitsevat näennäisen yksinkertaisiakin käsitteitä kuten ”hyvää johtajuutta” ja ”vastuullista kommunikaatiota” kovinkin eri tavoin. Lisäksi ulkoapäin vaikeasti tunnistettavat, pinnan alla kytevät negatiiviset tunteet ja ajatuskuviot vaikeuttavat yhteistyötä. Nämä tekijät puolestaan heikentävät tiimin potentiaalia työyhteisönä ‒ ja siten myös sen tulosta, Einola sanoo.
Tiimi itse tuntee parhaiten omat kykynsä ja rajansa
Einolan mukaan menestyksen kriteerit ovat usein pintapuolisia, kun ollaan kiinnostuneita vain työn näennäisestä tuloksesta. Väitöstutkimus nostaa esille, miksi pelkkä tulosorientoituneisuus, se että projektitiimin työ tulee tehtyä odotusten mukaisesti, ei riitä.
‒ Työskentely kansainvälisissä organisaatioissa on usein pirstaleista ja kaoottista, työntekijöillä on monia samanaikaisia projekteja ja muita työtehtäviä. Työ tehdään pääasiallisesti virtuaalisessa ympäristössä ja varsinaista kontaktiaikaa ja mahdollisuuksia tiimiytymiseen on kovin vähän. Tiimille annetut menestyksen kriteerit ovat usein epämääräisiä, ja vaatimukset muuttuvat työtä tehdessä.
‒ On tavallista, että tiimiläiset itse tietävät, mihin työryhmä kykenee tai mitkä sen rajat ovat paremmin kuin sponsori tai esimies. Usein on niin, että kukaan ei oikein tiedä tarkalleen missä mennään, ja jäsenet ajattelevat enemmän itseään ja omaa kokonaistilannettaan kuin tietyn tiimin etua. Kun asioita ei tuoda esille, tiimin toiminnan kannalta tärkeät yksityiskohdat jäävät helposti varjoon, Einola sanoo.
Einola korostaa, että tällaisessa yksilökeskeisessä mutta tiimityöhön tukeutuvassa työympäristössä on tärkeää antaa tiimille itselleen työkaluja onnistumiseen niin, ettei tiimi alisuorittaisi tai sen sisäinen dynamiikka tulehtuisi. Työkaluja ovat esimerkiksi tiimiläisten tietoisuus tiimityön dynaamisesta luonteesta, tilanneäly sekä kyky ottaa joskus näkyvämpi ja joskus vetäytyvämpi rooli tilanteen mukaan.
‒ Kaikkein menestyksekkäimmät tiimit ovat tietoisia siitä, että tiimi ei synny vain resursseja allokoiden, yhdistelemällä mekanistisesti kompetensseja työtehtäviin odottaen, että hyvä tiimi syntyy itsestään. Parhaissa virutaalisissa projektitiimeissä jäsenet mukautuvat toisiinsa ja tilanteeseen ja he keskittyvät paitsi työtehtäviinsä myös työryhmän jatkuvaan kehitykseen. On tärkeää, että kaikki tiimin jäsenet ovat mukana kykyjensä mukaan ja pitävät työryhmää oikeana tiiminä ‒ sellaisena, jonka jäsenenä on hyvä olla.
Einola huomauttaa, että huonommin tiimiytyvät, joskin ulkoisesti menestyvät, ryhmät potevat monenlaisia ongelmia: luottamuspulaa, ahdistusta, työmäärän epätasaista jakautumista jäsenten kesken, uupumusta, epätietoisuutta, jopa vihaa.
Tutkimus haastaa virtuaalitiimien kone-metaforaan perustuvan tarkastelun
Einolan tutkimus peilaa hänen omia kokemuksiaan projektipäällikkönä monikansallisessa yrityksessä kokeelliseen tutkimukseen. Väitöskirja tuo esille tiimejä tarinoina ja metaforina tukeutuen siihen, mitä eri jäsenet ajattelevat ja tuntevat ja miten tiimit muotoutuvat ajan myötä.
Tutkimus toisaalta kyseenalaistaa ja toisaalta monipuolistaa virtuaalitiimien laajalti kone-metaforaan perustuvaa tutkimusta ja liike-elämän käytäntöjä, joiden perusolettamus on, että ihmiset ovat resursseja, joiden osaaminen ja kompetenssi voidaan tarkoin ennalta määrättyjen prosessien kautta valjastaa tuottamaan tulosta.
‒ Kun tiimien muodostumista ja kehitystä tarkastellaan sisältä päin elämää pursuavina ilmiöinä, voidaan kuitenkin huomata, että ratkoessaan samoja ongelmia lähes identtisiltä vaikuttavat menestyksekkäät tiimit eroavat toisistaan merkittävästi, ja näennäinen menestys voi olla ainakin osittain lumetta.
***
MSc Katja Einola esittää väitöskirjansa Making sense of successful global teams julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 8.9.2017 kello 12 (Turun kauppakorkeakoulu, Elovena-sali, Rehtoripellonkatu 3, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Dan Kärreman (Copenhagen Business School, Tanska) ja kustoksena dosentti Peter Zettinig (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.
MSc Katja Einola on syntynyt vuonna 1968 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Puolalanmäen lukiossa Turussa vuonna 1987. Einola suoritti korkeakoulututkintonsa (MSc) l'Ecole des hautes etudes commerciales -yliopistossa Ranskassa vuonna 2000. Einola työskentelee tutkijana Lundin yliopistossa. Väitöksen alana on kansainvälinen liiketoiminta.
Väittelijän yhteystiedot: p. 0400 174 240, katja.m.einola@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/einola_katja.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.utupub.fi/handle/10024/143711