Määrällisten suhteiden spontaani havaitseminen auttaa lasta oppimaan murto- ja desimaalilukuja
Matematiikan oppituntien ulkopuolella tapahtuva, runsas ja spontaani huomionkiinnittäminen määrällisiin suhteisiin edesauttaa alakouluikäisten murto- ja desimaalilukujen oppimista. Ilmiö havaittiin Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella tehdyssä tutkimuksessa.
Kuinka suuri osa paristoista on punareunaisia?
Tutkijat selvittivät, miten oppilaat saavuttavat parhaat tulokset rationaalilukujen eli murto- ja desimaalilukujen oppimisessa sekä välittömästi että mikä auttaa niiden myöhempää oppimista.
– Spontaani huomionkiinnittäminen määrällisiin suhteisiin oli tärkein myöhemmän rationaalilukujen osaamisen sekä oppimisen ennustaja peruskoulun 3.-5. luokkalaisilla, tutkija Jake McMullen toteaa.
Tutkimusryhmä toteaa, että mikäli 3.–5. luokan oppilas kiinnittää spontaanisti huomiota määrällisiin suhteisiin, hän tulee itse hankkineeksi harjoitusta määrällisten suhteiden tunnistamisesta ja käytöstä paitsi matematiikan tunnilla, myös arkisissa tilanteissa. Tämän seurauksena hän oppii murto-ja desimaalilukuja paremmin kuin ne, jotka eivät spontaanisti kiinnitä huomiota määrien välisiin suhteisiin muulloin kuin matematiikan opetustilanteissa.
– Oppilaat, jotka helposti kiinnittävät huomiota määrien välisiin suhteisiin huomaavat spontaanisti ympäristöstään vaikkapa sellaisia seikkoja, kuin ”kolmasosa matkasta on jo kuljettu”, ”minulla on kaksi kertaa enemmän kakkua kuin sinulla”, McMullen kertoo.
Turun yliopiston Opettajankoulutuslaitoksella tehty tutkimus on juuri julkaistu kasvatuspsykologian alan johtavassa Journal of Educational Psychology -lehdessä. Tutkijaryhmään kuuluvat kasvatustieteiden tohtori Jake McMullen, dosentti Minna Hannula-Sormunen, filosofian tohtori Eero Laakkonen sekä ryhmää johtava professori Erno Lehtinen Turun yliopiston Opettajankoulutuslaitokselta.
Löytö auttaa uusien opetustapojen kehittämistä matematiikan opetukseen
Suomen Akatemian rahoittamassa CUMA-tutkimushankkeessa käytettiin uudenlaisia tehtäviä, joiden avulla tutkittiin 251 peruskoululaisten herkkyyttä kiinnittää huomiota määrällisiin suhteisiin kahden kouluvuoden aikana. Mittauksia tehtiin neljällä eri kerralla.
Tutkimusryhmän aikaisemmissa tutkimuksissa löydettiin eroja alle kouluikäisten lasten spontaanissa huomionkiinnittämisessä lukumääriin eli siihen kuinka monta jotakin kohteita, vaikkapa kakunpaloja lautasella on. Myöhemmin tämän ”spontaanin lukumääriin huomionkiinnittämisen” on useissa koti- ja ulkomaisissa tutkimuksissa osoitettu olevan yhteydessä varhaisten matemaattisten taitojen kehitykseen.
– Tutkimusryhmämme tuoreet tutkimukset laajentavat aiempia löydöksiä merkittävällä tavalla osoittamalla, että matemaattisten taitojen kehittyessä rationaalilukujen oppimisen alueelle, spontaanilla huomionkiinnittämisellä matemaattisiin piirteisiin on yhä merkitystä, McMullen sanoo.
Löydös avaakin kokonaan uuden näkökulman vaativampien matemaattisten taitojen oppimiseen.
Professori Erno Lehtisen johtama tutkimusryhmä työskentelee Suomen Akatemian TULOS-ohjelman tutkimusprojektissa, jossa kehitetään malleja siitä, kuinka matematiikan opetuksessa voitaisiin nykyistä paremmin kiinnittää oppilaiden huomio matemaattisiin piirteisiin, kuten määrällisiin suhteisiin ympäristössä ja näin saada suurempi joukko oppilaita käyttämään oppimiaan matemaattisia taitoja joustavasti hyödyksi koulumatematiikan ulkopuolellakin. Suurin osa matematiikan oppimisen tutkimuksesta ja matematiikan opetuksesta on ollut kiinnostunut niistä taidoista, joita oppilaat käyttävät kun heitä erikseen pyydetään ratkomaan matemaattisia ongelmia.
– Turun yliopiston matematiikan oppimisen ja opetuksen tutkimusryhmämme uraauurtavien tutkimusten mukaan matemaattisten taitojen kehittymisen kannalta on tärkeää huomata myös se, kuinka oppilaat käyttävät matematiikan tunneilla oppimiaan taitoja muualla elämässään ja ei-matemaattisissa tehtävissä, professori Erno Lehtinen sanoo.
Teksti: Työryhmä ja Erja Hyytiäinen
Kuva: Angus