Maan ulkopuolisten kokemusten jäljillä
05.04.2013
Ufokertomusten tutkiminen auttaa folkloristiikan tutkija Kirsi Hännisen mukaan ymmärtämään nykykulttuurin piirteitä. Samalla päästään käsiksi siihen, mitä pidetään normaalina. Kun Kirsi Hänninen kuuntelee ufokokijoiden kertomuksia, hän uppoutuu tarinaan. Hänninen kutsuu kenttätyön lumoukseksi sitä, kun pääsee ilmiön äärelle, josta hänellä ei ole omia kokemuksia.
Nainen makaa tutkimuspöydällä avaruusaluksessa. Häneen yritetään istuttaa ihmisen ja avaruusolennon risteymä, jonka hän myöhemmin synnyttäisi. Nainen ei halua synnyttää hybridiä. Hän kieltäytyy ja hänet palautetaan kotiin.
Tämän kuvauksen folkloristiikan tutkijatohtori Kirsi Hänninen kuuli, kun hän haastatteli ufokokijoita pro graduaan varten. Maan ulkopuolinen elämä ja yliluonnollisuus ovat aina viehättäneet tutkijaa.
– Alun perin kiinnostus avaruusolentoihin lähti viihteestä. Maan ulkopuolista elämää kuvaavat elokuvat, tv-sarjat ja kirjat olivat kiehtovia. Sittemmin ymmärsin, että folkloristiikassa ja uskontotieteessä ilmiötä on mahdollista käsitellä tieteellisesti, Hänninen kertoo.
Ufokokemukset Hänninen jakaa havaintoihin, kontakteihin ja sieppauksiin. Kontakteihin liittyy molemminpuolinen tai yksipuolinen vuorovaikutus ja sieppauksessa kyseessä on pakotettu kohtaaminen.
– Kontakti voi kokijoiden mukaan tapahtua valvetilan lisäksi muuntuneessa tietoisuuden tilassa tai unessa. Kokijat kuitenkin erottavat kontaktiunet tavallisista unista. Sieppauksiin liittyy usein ruumiillisuus, seksuaalisuus ja lisääntyminen, Hänninen toteaa.
Utopia on uusi alku
Nykyisessä tutkimuksessaan Hänninen tarkastelee ufokokijoiden näkemyksiä utopioista, nostalgiasta ja auktoriteeteista.
– Useat ufokokijat uskovat tulevaisuudessa siirtyvänsä utopiamaailmaan, joka syntyy esimerkiksi luonnonmullistuksen tai taloudellisen katastrofin myötä. Odotetaan eräänlaista puhdistusta, jonka jälkeen aloitetaan puhtaalta pöydältä, Hänninen sanoo.
Nostalgia kytkeytyy käsitykseen utopiasta, sillä moni ufokokija näkee utopian tilana, joka on aikaisemmin ollut olemassa. Puhutaan esimerkiksi paratiisista, Eedenistä, Atlantiksesta tai Shangri-La’sta.
Auktoriteetin käsitteellä Hänninen viittaa ufokokijoiden yhteisöissä jalustalle nostettuihin henkilöihin. Hän haluaa tutkimuksessaan tarkastella, kuinka auktoriteetin asema yhteisössä muodostuu.
Ufokertomukset määrittävät normaalia
Hänninen kokee, että ufokertomusten tutkiminen auttaa meitä ymmärtämään nykyisen kulttuurimme piirteitä. Hänen mukaansa kertomukset ovat eräänlaista jatkumoa kansanomaiselle tavalle puhua poikkeavista asioista. Samalla päästään käsiksi siihen, mitä pidetään normaalina.
– Ufokokijat ymmärtävät puhuvansa poikkeuksellisista asioista ja kehystävät siksi kertomuksiaan tavoilla, joita pidetään normaaleina. Ufokertomusten kautta voidaan tarkastella, mitkä asiat ovat uhka normaalille ja miten niihin suhtaudutaan.
Hänninen ei ole kiinnostunut pohtimaan, ovatko ufokokijoiden tarinat totta. Kulttuurintutkijana hän tarkastelee ilmiöitä ja esityksiä, mutta niiden selittämisen hän jättää muille tieteenaloille.
– En tiedä, mitä ihmisille on tapahtunut. Olen sitä mieltä, että tiedämme itse parhaiten, mitä olemme kokeneet. Siihen meillä on oikeus, eikä ole tutkijan tehtävä ottaa tuota oikeutta pois.
Jenni Valta