Lumihanki auttaa talventörröttäjiä leviämään uusille kasvusijoille

​FT, dosentti Ari-Pekka Huhdan teos Talventörröttäjät on ensimmäinen valokuvaesitys Suomessa kasvavista talventörröttäjistä – jäykkävartisista heinä- ja ruohokasveista, joiden kuolleet versot jäävät talveksi seisomaan hankeen. Talventörröttäjiä ovat esimerkiksi koiranputket ja järvikaislat.

Teoksella Huhta haluaa innostaa lukijoita tarkastelemaan aktiivisesti talvistakin luontoa.

– Varmaan moni ajattelee, ettei ole järkeä lähteä katsomaan kasveja talvella, mutta kyllähän luonnossa riittää talvellakin paljon elämää. Vaikka talvitörröttäjien varret ovat kuolleita, siemenet ovat yhä eläviä ja pyrkivät leviämään.

Talventörröttäjien siementämiskausi on syyskuulta toukokuulle. Kovissa talvituulissa talventörröttäjien kuivuneet varret heiluvat lumihankea vasten, jolloin siemenet sinkoutuvat kauaksi emokasvista. Tasainen lumipeite auttaa siemeniä leviämään entisestään, jolloin ne eivät jää kilpailemaan elintilasta emokasvin kustannuksella.

– Lumihangesta muodostuu liukupinta, joka tasoittaa maaston epätasaisuudet. Tuulen mukana joidenkin kasvien hyrrämäiset siemenet vierivät hangella kauaksikin.

Siemenet voivat kulkeutua uusille kasvusijoille myös sulamisvesien myötä. Lisäksi jotkin pikkulinnut käyttävät siemeniä talviravintonaan, mikä myös auttaa siemeniä kulkeutumaan etäälle alkuperäisiltä kasvusijoiltaan.

Talventörröttäjät-teos on syntynyt pitkän ajan kuluessa. Huhta on kirjaa varten kuvannut kasvillisuutta useiden vuosien ajan, ja kirjassa esitellään kasvien ulkoasua niin kesällä kuin talvella. Valokuvaaminen tosin on tuttua toimintaa luontoharrastajalle, joka on koko elämänsä ollut kiinnostunut kasvibiologiasta.

– Pienenä poikana aloin kerätä kasveja, ja lopulta harrastuksesta tuli työ. Viime vuosina keräys on tosin jäänyt vähän vähemmälle ja kuvaus on tullut tilalle. Se on vähemmän vaivalloista, Huhta kertoo.

Teksti: Ilkka Hemmilä

Kuva: Ari-Pekka Huhta