Lasten yliopiston leirillä syntyi robotteja, lentäviä autoja ja kristallikiteitä
03.08.2018
– Täällä saa uusia ystäviä, hyvää ruokaa ja hauskaa tekemistä, Tiuku Villacorta kiteyttää Lasten yliopiston kesäleirin tunnelmat. Tyttö hämmentää samalla kuumenemassa olevan veden joukkoon Niklas Sissosen lusikoimaa merisuolaa. Tekeillä on jotain ainutlaatuista.
Tiuku Villacorta ja Niklas Sissonen nauttivat Lasten yliopiston leireistä. Mukavia kavereita, hyvää ruokaa ja hauskaa tekemistä, mitä sitä kesälomalainen muuta tarvitsee.
Tiuku ja Niklas osallistuvat Lasten yliopiston luonnontieteen ja historian leirille. Viereisessä huoneessa toisen leirin osallistujat rakentavat robottia, alakerrassa fysiikan ja tähtitieteen leiriläiset testaavat, riittääkö ilmapallon voima ajamaan pahviautoa eteenpäin.
Luonnontieteen ja historian leirin vetäjä, projektitutkija Katja Puutio on hetkeä aiemmin haastanut leiriläiset pohtimaan, miten tehdään kristalleja.
– Teemme kiteitä kylläisestä suolaliuoksesta. Millainenhan on kylläinen suolaliuos? Millaisia te olette, jos olette kylläisiä, Puutio kysyy.
– Täysinäisiä, Tiuku vastaa ja saa Puution jatkamaan: – Voiko silloin syödä lisää. – Ei voi, leiriläiset toteavat kuin yhdestä suusta, ja samalla selvisi se, mistä tietää suolaliuoksen olevan kylläinen. Kun ei veteen enää liukene yhtään suolaa.
Miljamarja Hänninen ( vas.) ja Aurora Tammilehto tekivät tohtorikoulutettava Katja Puution opeilla kristalleja. Tarveaineiksi riittivät suola, vesi ja lämmitykseen tarvittu nestekaasu.
Tiukulla ja Niklaksella on käytössään kaupasta saatava merisuolaa, Miljamarja Hännisellä ja Aurora Tammilehdolla sinistä kuparisulfaattia. Molemmista on määrä syntyä kristallikiteitä.
– Kun olette saaneet kylläistä suolavettä, laskette nesteeseen lankaa ja suola kiteytyy kristalleiksi langan pintaan, Puutio neuvoo.
Ilo kuplii tiedeleireillä
Milo Karonen, Mikko Paasikivi ja Kosti Parvinen testasivat, miten roboteilta sujuu sumopaini.
Päärakennuksen aulassa Mikko Paasikivi testaa leirikavereidensa kanssa alkuviikon aikana rakennettua robottia. Leirin vetäjä, tohtorikoulutettava Jaakko Lamminpää on yliopisto-opinnot juuri aloittavan Pyry Paturin kanssa neuvonut, miten robotti rakennetaan legopalikan osista ja miten robotti ohjelmoidaan tekemään perusasioita kuten kulkemaan eteenpäin, taaksepäin ja toistamaan tekemäänsä.
– Viikon lopuksi meillä on kilpailut. Suosituin on yleensä ollut sumopaini eli kilpailu, jossa robotti työntää kilpakumppaninsa pois pelialustalta. Muita tehtäviä voivat olla vaikkapa tavaran nosto tai se, että opettaa robottinsa tunnistamaan värejä tai vaikkapa tanssimaan, Lamminpää sanoo.
Sisarukset Lasse ja Elsa Mantere rakensivat Lauri Lindblomin vinkeillä yhteistuumin auton, jonka oli määrä ajaa ilmapallon vapauttamisen tuomalla voimalla eteenpäin. Sisarusten pallo oli auton painoon nähden niin voimakas, että se muutti auton lentäväksi.
Alakerrassa piakkoin fyysikoksi valmistuva Lauri Lindblom ja neljännen vuoden fysiikan opiskelija Sanna Launiainen opettavat tekemään pahvista ja muovipyöristä auton, joka vapautettavan ilmapallon avulla kulkee eteenpäin.
– Meidän auto nousi lentämään. Jos alusta olisi ollut raskaampi, se olisi kulkenut pyörillä, mutta meillä se lensi, sisarukset Lasse ja Elsa Mantere riemuitsivat.
Tuo ilo on juuri se, mihin Lasten yliopistossa tähdätään, tiedekasvatuksen rinnalla.
Leirillä jokainen saa edetä työssään omaan tahtiin. Yksi leiriläisistä osasi jo toisena päivän ohjelmoida robotin noudattamaan kännykällä annettuja ohjeita, toinen aloitti perusohjelmoinnista. Juho Sykkö on koodannut robottinsa tehtävän läppärille.
Lasten yliopiston leiritoimintaa johtavan Jaani Paskin mukaan ohjenuorana on informaali oppiminen, josta on hyviä kokemuksia normaalin koulussa oppimisen lisänä. Lasten yliopistossa ohjenuorana ei ole opetussuunnitelma vaan suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus on oppijan itsensä määrittelemää.
Leirit muuttivat Tiedekeskus Tuorlaan
Rakenna robotti -leirin opettaja, tohtorikoulutettava Jaakko Lamminpää ihaili, miten Aimo Tuomen rakentama ja ohjelmoima robotti osaai erottaa sinisen ja punaisen värin. Aimo on ohjelmoinut robotin niin, että jos se matkaan lähetettynä ajautuu siniselle, ohjelma palauttaa sen automaattisesti takaisin punaiselle.
Turun yliopisto on järjestänyt jo kymmenen vuoden ajan Lasten yliopiston luentoja, leirejä vuoden verran vähemmän. Aiemmin leirejä on pidetty yliopistolla, Seilin saaressa ja Liedon Vanhalinnassa. Tänä vuonna siirryttiin Kaarinan Tuorlaan, jonka observatorioon Turun yliopisto on rakentamassa Tiedekeskus Tuorlaa. Muuton myötä myös leirien määrä kasvoi reippaasti.
– Kesän aikana reilut 200 lasta on päässyt itse kokeilemaan ja oppimaan. Pienempien eli kahdeksasta kymmenvuotiaiden lasten leireille emme pystyneet kaikkia halukkaita ottamaan, isompien eli enintään 13-vuotiaiden lasten leireille pääsivät kaikki halukkaat, Paski sanoo.
Victorian Vollbehr ja Neha Singh rakensivat robotin ja ohjelmoivat tietokoneen avulla sen muun muassa noutamaan tavaroita.
Jatkossa Tiedekeskuksessa järjestetään leirien ohella erilaisia tiedettä arkipäivään tuovia tapahtumia.
– Tiedekeskuksen tavoitteena on kertoa suurelle yleisölle, kuinka tiede toimii ja toimia linkkinä Turun yliopiston ja koulujen sekä suuren yleisön kanssa, keskuksen toimintaa kehittävä tutkijatohtori Pasi Nurmi kertoo.
Tiedekeskuksen toiminta perustuu Turun yliopiston monitieteiseen asiantuntemukseen ja keskuksessa annettavan opetuksen taustalla ovat koulujen uudet opetussuunnitelmat.
– Tiloissa on ajan viimeisintä opetustekniikkaa ja
alussa toiminta keskittyy toiminnallisiin ilmiöpohjaisiin
oppimiskokonaisuuksiin, joiden kohderyhmänä ovat lapset ja koululaiset
kaikista ikäryhmistä. Samalla Tiedekeskuksen aluetta kehitetään koko perheelle suunnatuksi tieteen elämyspaikaksi. Jatkossa Tiedekeskuksessa tullaan järjestämään muun muassa opettajien täydennyskoulutusta ja pidempiä leirikouluja, Nurmi kertoo.Luonnontieteen leirillä tutitaan myös hyönteisiä. Niitä kerätään muun muassa maan sisään upotettavilla muovirasioilla. Yön aikana metsänpohjaa kävelevät hyönteiset putoavat reitin varrelle upotettuihin astioihin, ja seuraavana päivänä ne ovat mikroskopoitavissa.
Erja Hyytiäinen