Lasten yksinäisyys ei ole lisääntynyt neljännesvuosisadan aikana
Lasten yksinäisyys on yleistä, mutta sen esiintyvyys ei ole muuttunut 24 vuoden aikana. Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen tekemästä tutkimuksesta käy ilmi, että noin joka viides lapsi kokee itsensä yksinäiseksi, ja psyykkiset oireet ovat yhteydessä yksinäisyyden tunteisiin. Lasten kokemaa yksinäisyyttä ja kokemuksen muuttumista ei ole aiemmin tutkittu vastaavanlaisella tutkimusasetelmalla.
Tutkimukseen osallistuneista 8–9-vuotiaista lapsista noin 15 prosenttia tunsi itsensä usein yksinäiseksi ja noin 5 prosenttia aina yksinäiseksi. Lisäksi noin neljännes lapsista toivoi enemmän ystäviä. Yksinäisten lasten määrä ei ole muuttunut eri tutkimusajankohtia verrattaessa.
Väestöpohjaiset poikkileikkaustutkimukset tehtiin Turun alueella vuosina 1989, 1999, 2005 ja 2013. Kunakin tutkimusvuotena tutkimukseen osallistui noin 1000 lasta. Tietoa kerätiin lapsilta, vanhemmilta ja opettajilta samoja menetelmiä eri ajankohtina käyttäen.
Tutkimuksessa selvisi, että lasten yksinäisyyden kokemukseen olivat itsenäisesti yhteydessä psyykkiset ongelmat, kuten käytös- ja tunne-elämän ongelmat sekä hyperaktiivisuus ja muussa kuin ydinperheessä asuminen.
– Tutkimustulos on tärkeä, sillä se tarjoaa tietoa lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille. On esimerkiksi hyvä pitää mielessä, että joissakin tapauksissa yksinäisyyteen voi liittyä myös muita ongelmia, sanoo lasten psyykkisten ongelmien muutoksesta väitöskirjaa tekevä Lotta Lempinen.
Tutkimustulosten mukaan opettajat ja vanhemmat arvioivat lasten ystävien määrää vähäisemmäksi kuin lapset itse.
– Koska yksinäisyys on subjektiivinen kokemus, on sen arviointi ulkopuolisille, kuten vanhemmille ja opettajille, vaikeaa. Tästä syystä olisi erityisen tärkeää, että lapselta itseltään kysyttäisiin hänen omista yksinäisyyden kokemuksistaan. Toisaalta sosiaalisen hyväksymisen tarve voi vaikuttaa lapsen raportointiin, pohtii Lempinen.
Yksinäisyyteen on syytä puuttua mahdollisimman varhain
– Se, ettei lasten yksinäisyys ole lisääntynyt, ei tarkoita sitä, etteikö siihen olisi syytä puuttua niin varhain kuin mahdollista, sanoo hankkeessa työskentelevä apulaisprofessori Niina Junttila.
Yksinäisyys vaikuttaa monin tavoin ihmisten sekä psyykkiseen että fyysiseen terveyteen. Yksinäisyydestä saattaa muodostua krooninen olotila, joka jatkuu lapsuudesta pitkälle aikuisuuteen. Onkin tärkeää, että lasten yksinäisyyteen puututaan mahdollisimman aikaisin, jotta sen negatiivisia seurauksia voitaisiin vähentää.
– Yksinäisyyden kartoittaminen kysymyksillä esimerkiksi kouluterveydenhuollon arvioinnissa olisi tärkeää varhaisen puuttumisen näkökulmasta, toteaa Junttila.
Tutkimus on osa laajempaa toistuvaa poikkileikkaustutkimusta, joka kartoittaa lasten psyykkistä terveydentilaa ja sen muutoksia neljännesvuosisadan aikana. Se on ainutlaatuinen, sillä vastaavaa tutkimusta lasten mielenterveyden tilasta yhtä pitkällä aikavälillä ei ole maailmassa toteutettu.
– Tutkimus osoittaa, että koulumaailmassa ja terveydenhuollossa on todella tärkeää kiinnittää huomiota lasten yksinäisyyteen, kertoo tutkimuksen johtaja, lastenpsykiatrian professori Andre Sourander.
Tutkimus on toteutettu Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa ja sen tulokset on julkaistu Journal of Child Psychology and Psychiatry -lehdessä. Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Aivosäätiö, Lastentautien tutkimussäätiö, Orionin tutkimussäätiö sr, Turun yliopiston tutkijakoulu UTUGS, Suomen Akatemia ja Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiiri.
JV
Kuva: jarmoluk