Kunniatohtorit paljastivat, miten tiede parantaa

31.05.2013

Professorit Terry Dwyer ja Malcom G. Parker suhtautuvat työhönsä intohimoisesti. Se paljastui lääketieteellisen tiedekunnan antaessa Osmo Järvi –salin kunniatohtorriksi nimettyjensä haltuun. Dwyerin puhe huokui uskoa tieteen parantavaan voimaan.

Lääketieteellisen tiedekunnan tuoreen kunniatohtorin Terry Dwyer (oik.) innosti dekaqani Tapani Rönnemaata ja muuta yleisöä miettimään, mitä nykyisin sanottaisiin aikuisille, jotka ottaisivat kouluista tietämättömän heimon lapset pihalta leikkimästä ja istuttaisi paikalleen kuudeksi tunniksi päivässä. - Antakaa lasten tehdä fyysisiä harjoitteita, Dwyer sanoi.

Murdoch Childrens Research Instituten professori, australialainen Terry Dwyeria ei voi mainita mainitsematta samalla kätkytkuolemia. Hänen tutkimusryhmänsä kanssa havaitsi 1990-luvulla pikkulasten äkkikuolemien vähenevän 80 prosentilla, kun heitä ei enää nukutettu vatsallaan.

– Kun tämä tieto oli kerrottu, vanhemmat alkoivat nukuttaa lapsiaan selällään ja kätkytkuolemien määrä vähentyi, Dwyer kertoi juhlaluennossaan.

Tuo havainto on saanut tiedemiehen uskomaan, että kun ongelmakohtia tutkii ja tuloksista kertoo, ihmiset muuttavat käyttäytymistään. Parhaillaan tutkinnan alla on sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden vaikutuksen suuruus.

– Mitä me voimme tehdä? Muuttaa lasten elämäntyyliä, Dwyer totesi.

Yhteyden takana yhteinen kiinnostus lapsien terveyteen

Dwyerin tutkimus on samaa juurta, joka synnytti Dwyerin ja Turun yliopiston yhteyden. 2000-luvun alussa Dwyer organisoi Childhood Determinants of Adult Health –tutkimuksen, jossa australialaisen datan rinnalle haettiin tietoa Yhdysvalloista sekä Suomesta.

– Oli alun perin sattumaa, että me kaikki tutkimme samaa asiaa. Kun yhdistimme kaikkien meidän aineistomme, saimme 35 000 lasta ja nuorta koskevan tietopankin, Dwyer kertoi.

Dwyerin mukaan maantiede ei rajoita tutkimuksen tekemistä, mutta sen vaikutus on osattava ottaa huomioon. Hän pitää merkittävänä sitä, että niin australialaisille kuin suomalaisillakin tutkijoilla on valmiutta matkustaa pitkällekin, jotta yhteistyö saadaan rullaamaan.

– Tällainen tutkimus vaatii valtavasti luottamusta. On uskallettava avata data toisille tutkijoille ilman, että tarvitsee pelätä toisen käyttävän tilannetta omaksi hyväkseen. Jotta tällainen luottamus syntyy, se vaatii henkilökohtaista kontaktia, Dwyer totesi.

Pieni pärjää keskittämällä voimavarat

Englantilaisen Institute of Reproductive & Developmentin professorin Malcom G.

Parker esitteli luennollaan omaa tutkimuskohdettaan ja maineikkainta löytöään RIP140:ää eli tumareseptoria, joka säätelee geenien ilmestymistä. Se vaikuttaisi olevan keskeinen tekijä määrittelyssä, muokkautuuko solusta valkoista vai ruskeaa rasvaa. Havainto voi olla ratkaiseva taistelussa lihavuutta vastaan.

Parkerin side Turkuun on synytnyt henkilökohtaisten yhteyksien pohjalle. Professori Pirkko Härkönen oli jo 30 vuotta sitten mukana Parkerin tutkimusryhmässä, nyt Parkerin kanssa samassa paikassa työskentelee Turun yliopiston osa-aikainen professori Ilpo Huhtaniemi, Turun vahvana kontaktina on professori Matti Poutanen.

– Hyvä tutkijat etsivät toisensa olivat he missä maassa tahansa, Parker totesi.

Muun muassa yhdysvaltalaisten kanssa yhteistyötä tekevä Parker on huomannut, että Suomessa tieteen rahoitus on huippumaita niukempaa. Tutkijoiden työ on kuitenkin riippuvaista rahoituksesta ja yhteiskunnan tarjoamasta infrastruktuurista.

– Suomen kaltainen maa voi menestyä fokusoimalla tiettyihin rajattuihin tutkimuskohteisiin, kuten Turussa on tehty, Parker sanoo.

Erja Hyytiäinen

Luotu 31.05.2013 | Muokattu 31.05.2013

Asiasanat

viestintä

lääketieteellinen tiedekunta