​Kun ruoka mullisti maailman

Mahdollisuutemme tuottaa ja kuluttaa ruokaa muuttuvat tulevaisuudessa yhä rajallisemmiksi. Ilmastonmuutos, globalisaatio, väestönkasvu ja teknologinen kehitys ovat muutosvoimia, joilla on laajakantoisia, maailmanlaajuisia seurauksia.

Otetaan esimerkiksi sääilmiöiden seuraukset. Ruokatuotantomme on tällä hetkellä vesi-intensiivistä. Tämä tarkoittaa sitä, että parhaat viljely- ja karjankasvatusalueet sijaitsevat niillä maantieteellisillä alueilla, joilla riittää kasteluvettä. On ennakoitu, että monet näistä Välimeren alueella ja päiväntasaajan eteläpuolella sijaitsevista alueista tulevat kuitenkin kärsimään ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista tulvista ja hirmumyrskyistä tai toisaalta kuivumisesta. Ruoantuotanto siirtyy muualle.

Ovatko ruokaan liittyvät konfliktit tulevaisuutta?

Ruoan tulevaisuutta Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa tutkiva Riikka Saarimaa väläyttää kaksi tuotantoalueiden siirtymisestä aiheutuvaa skenaariota.

‒ On mahdollista, että me täällä pohjoisessa hyödymme tästä kehityksestä. Kun ruoantuotanto vaikeutuu muualla, saattaa elintarvikeliiketoiminta olla tulevaisuuden menestysala.

Toinen näköala on huolestuttavampi.

‒ Valtava väestönkasvu on todellisuutta samaisilla alueilla, joilla olosuhteet tuottaa ruokaa heikentyvät. Miten ruoan saatavuus pystytään turvaamaan näillä alueilla? Jo nyt elämme tilanteessa, jossa toisaalla on ylituotantoa ja toisaalla edelleen nähdään nälkää.

Saarimaan mukaan tilanne saattaa olla todellinen jo muutaman vuosikymmenen kuluttua. Hän pohtii mitä tapahtuu, kun nälänhätä kasvaa, ja mainitsee myös sodat sekä nälkäpakolaisuuden.

‒ Konfliktit lisääntyvät, kun puolustetaan oman alueen ruokaturvaa. Vaikka tällä hetkellä rajat ovat auki, voi kriisiytyminen johtaa tiukempaan rajavalvontaan ja omien etujen puolustamiseen.

Trendejä ja vastatrendejä

Samaan aikaan kun Saarimaa kertoo ruoan polarisoituvasta tulevaisuudesta, kiinnitetään hyvinvointivaltioissa syömiseen enemmän huomiota kuin koskaan. Ruoan kuluttaminen on yksilöllistynyt, ja syömisellä ilmennetään omaa identiteettiä.

‒ Ruoasta puhutaan paljon ja omista valinnoista ollaan avoimempia. Keinot käsitellä ruokaa ovat moninaistuneet sosiaalisessa mediassa, joka on myös vahva väline vaikuttamiseen. Esimerkkejä tästä ovat vaikka boikottikampanjat.

Saarimaa uskoo, että tulevaisuudessa ruokaan liittyvät ilmiöt ääreistyvät entisestään.

‒ On valinnoistaan hyvin tietoisia ihmisiä, mutta myös niitä, joilla ei ole tietoa tai mahdollisuutta ‒ tai vastatrendinä terveysvalistukselle edes kiinnostusta ‒ valita. Tämä näkyy vaikka punaisen lihan kulutuksessa. Meillä trendien perusteella voisi kuvitella, että kulutus vähenee, mutta maailmanlaajuisesti se onkin kasvussa muun muassa aasialaisen ruokakulttuurin länsimaistumisen vuoksi.

Ruoan yhteys hyvinvointiin taas näkyvä

Trendit tulevat ja menevät, mutta ainakin yhdestä ilmiöstä Saarimaa on iloinen: ruoan ja terveyden välinen yhteys on jälleen näkyvä.

‒ Tämä on vanha mutta kuitenkin uusi asia. Tutkijat ja ravitsemustieteilijät ovat jo pitkään puhuneet siitä, miten se mitä ja miten paljon syömme vaikuttaa hyvinvointiimme. Kun tämä tietoisuus yhdistetään tutkimuksen tuottamaan uuteen tietoon, voi yksi tulevaisuudenkuva olla sellainen, että ravitsemustieteilijä tai lääkäri pystyy yksilön geenikartaston perusteella suosittelemaan ruokavaliota, joka voi hidastaa tietyn sairauden puhkeamista.

Artikkelissa käsitellyt ja monet muut ruoan tulevaisuuteen liittyvät kysymykset ovat tarkastelussa Turun yliopistolla 6.‒7.6.2013 Futures for Food -konferenssissa, jonka Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskus, Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemia ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT järjestävät yhteistyössä. Lue lisää: http://futuresconference2013.wordpress.com/.

Teksti: Taru Suhonen
Kuvat: quinn.anya, My Eye6, TS