Köyhäinhuoneesta yliopistoksi: Sirkkalan kasarmin historia Hiiskuttua-verkkolehden kevätnumerossa
Köyhäinhuone, kasarmi, vankileiri… ja lopulta humanistien tyyssija. Sirkkalan kasarmialueen historia on pääosassa vapaasti verkossa luettavassa Hiiskuttua-lehdessä. Turun yliopiston humanistien lehden kevätnumero avaa näkökulmia muistiin, muistoihin ja muistamiseen.
Sirkkalan kasarmialueelle 1870-luvulla rakennettu kolmikerroksinen kasarmirakennus, nykyinen Minerva. Kuva: Hanna Oksanen.
Hiiskutun kevätnumerossa lukijalle tarjotaan Sirkkalan alueen historiaa luotaava monipuolinen, pääosin museologian opiskelijoiden teemaseminaarityöskentelyn kirvoittama lukupaketti.
– Kyseessä on monessa mielessä vaikea köyhyyteen, sotaan ja koviin rangaistukäytäntöihin liittyvä historia, josta kuitenkin pilkottaa myös valoa: täällä oli hetken superhieno köyhäintalo ja ehkä asiallisin sisällissodan vankileireistä ja pakkotyölaitoksista, museologian opettaja Sirkku Pihlman toteaa.
Alueen värikäs historia alkaa 1830-luvulta, jolloin Sirkkalaan valmistui Turun köyhäinhuone. Rakennuksen ajateltiin kuitenkin olevan liian hieno köyhille, ja se siirtyi muutaman vuoden päästä armeijan käyttöön. Sisällissodan taisteluiden päätyttyä, huhtikuussa 1918, Sirkkalan kasarmille perustettiin Turun vankileiri. Tällä hetkellä Sirkkalan kasarmin rakennuksissa toimii humanistisen tiedekunnan historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos.
Sirkkalan alueen historian ohella Hiiskutun kevätnumerossa pureudutaan laajasti muistin, muistamisen ja muistojen teemoihin, joiden kautta tiedekunnan tutkijat, opiskelijat ja opettajat avaavat näkökulmia humanistiseen tutkimukseen, opetukseen, opiskeluun ja tapahtumiin.
Verkkojulkaisussa pohditaan muun muassa, mitä muistitrendi kertoo historioitsijalle, mitä ja miten toisten elämistä ja muistoista voidaan kertoa, miten näppäilyntallennusohjelmia voi hyödyntää kirjoittamisen opetuksessa, millaisia näkymiä tekoäly avaa esimerkiksi yliopisto-opiskeluun ja kuinka western-elokuvien musiikki muokkaa kulttuurista muistia. Luovan kirjoittamisen opiskelijat ovat kirjoittaneet muistojaan lyhytproosan muotoon.
– Me humanistit olemme muistamisen ja tulevaisuustietoisuuden asiantuntijoita. Paitsi että me tutkimme tavanomaisia menneisyyksiä, me myös kysymme, miksi jotkut asiat päätyvät menneisyyksiin tai tulevaisuuksiin, ja mitä mielenkiintoista voisi löytyä salatuilta poluilta, Hiiskutun päätoimittaja, uskontotieteen yliopistonlehtori Matti Kamppinen toteaa pääkirjoituksessaan.
Hiiskuttua ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Kevätnumerossa humanistista tutkimusta lähestytään jonkin teeman kautta. Teemat pureutuvat ihmiselämän keskeisiin ilmiöihin, jotka askarruttavat meitä ajasta ja paikasta riippumatta. Aikaisempien vuosien teemoja ovat olleet rakkaus, pelko, raha ja aika.
>> Lue Hiiskuttua-lehti sen omalla verkkosivustolla
MV