Kouluissa huomioidaan heikosti nuorten vapaa-ajalla kartuttama IT-osaaminen
Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisnuorten digiarki painottuu koteihin ja viihteelliseen käyttöön. Koulujen osuus tietotekniikkakouluttajina on vähäinen.
Kouluikäisten tietoteknologian vapaa-ajan käyttöä koskeva tutkimus osoittaa, että nuorten keskuudessa suosituimmat tietoteknologian käyttökohteet ovat sosiaalinen media, yhteydenpito internetin kautta sekä erilaiset viihdepalvelut.
– Vertailu kuutisen vuotta aiemmin tehtyyn tutkimukseen osoittaa, että nuorten tyypilliset tietoteknologian käyttökohteet ovat pysyneet kokolailla muuttumattomina, mutta viihdekäyttö lisääntyy koko ajan, Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksesta (RUSE) johtaja, professori Osmo Kivinen kertoo.
Nyt raportoitavat tulokset perustuvat nuorten tietoteknologian vapaa-ajan käyttöä koskevaan kyselytutkimukseen, jonka tiedot on kerätty 442 yhdeksännen luokan oppilaalta, joista poikia on 234 ja tyttöjä 208.
Koulujen tulisi kiinnittää huomiota itse hankitun IT-osaamisen tukemiseen
Kansainvälisessä vertailussa suomalaiskotien tietoteknologiavarustus osoittautuu erinomaiseksi ja nuoret ahkeriksi vapaa-ajan tietoteknologian käyttäjiksi.
Siinä missä kotien teknologiavarustus on OECD-maiden kärkeä, koulut ovat varustukseltaan vertailun keskitasoa. Suomalaiskouluissa teknologiaa hyödynnetään verraten vähän. Myös koulutehtävien teko tietoteknologian avulla on Suomessa harvinaista.
– Koulun osuus tietoteknisten taitojen opettajana on vähäistä. Suomalaisnuoret ovat IT-taidoiltaan hyvinkin itseoppineita, ja vain vajaa kolmannes nuorista pitää koulua tärkeänä IT-taitojen oppimisen lähteenä, Kivinen sanoo.
Kivisen mukaan nyky-yhteiskunnassa koulun yksi keskeinen tehtävä on tarjota riittävä teknologian perusosaaminen ja verkkolukutaito jokaiselle oppilaalle.
– Epäilemättä asianmukaiset e-oppimateriaalit ja ReadITin kaltaisten ohjelmien yleistyminen tulevat poistamaan pahimmat esteet tietoteknologian pedagogiselta käytöltä kouluissa. Olisi erinomaisen hyvä, jos koulu kykenisi tunnistamaan ja edelleen kehittämään nuorten vapaa-ajallaan hankkimaa osaamista, Kivinen toteaa.
Enemmistö käyttää teknologiaa yhteydenpitoon
Tutkimuksessa nousi esiin neljä käyttäjäryhmää: kontaktihakuiset, some-aktiivit, intensiivikäyttäjät ja passiiviset.
Suurimmassa, kontaktihakuisten (40 %) ryhmässä enemmistö on tyttöjä ja he käyttävät tietoteknologiaa lähinnä yhteydenpitoon kavereiden kanssa.
Intensiivikäyttäjät (31 %) ovat tyypillisesti poikia, jotka pelaavat paljon ja kuluttavat runsaasti aikaa viihteellisten sisältöjen parissa, mutta myös ohjelmoivat ja hyödyntävät Internetiä tiedonhaussa muita ryhmiä enemmän.
Some-aktiivien (16 %) tyttövoittoinen ryhmä osallistuu aktiivisesti sosiaaliseen mediaan etenkin ahkerina blogien harrastajina.
Vajaa kuudesosa nuorista on passiivisia teknologian käyttäjiä; heille tietoteknologian käyttö ei ole päivittäistä.
Aktiivisesti teknologiaa käyttävät lukevat myös kirjoja
Yhdistettäessä käyttäjäryhmittäinen analyysi RUSEn aiemmin ReadIT-ohjelman avulla tekemän verkkolukutaitotutkimuksen tuloksiin, havaitaan intensiivikäyttäjäpoikien menestyvän verkkolukemisessa parhaiten, some-aktiivien taas heikoimmin.
Tutkija Meri-Tuulia Kaarakaisen mukaan kiinnostava tutkimuslöydös on, että vastoin monien ennakkoluuloja ahkerimmin tietoteknologiaa käyttävät nuoret myös lukevat eniten niin perinteistä printtimateriaalia kuin digitaalista sisältöäkin.
– Tietoteknologian käytössä passiivisten nuorten lukemisaktiivisuus sen sijaan jää kaikkein alhaisimmaksi, Kaarakainen kertoo.
Vaikka nuoret käyttävät tietoteknologiaa vapaa-ajallaan pääosin huvitteluun, tutkimuksen mukaan käyttö ei kuitenkaan ole läpeensä viihteellistä.
– Osa nuorista näet harjaantuu tietoteknologian parissa tulevaisuudessa todennäköisesti hyödyllisiksi osoittautuviin tarkoituksiin. Lisäksi on hyvä muistaa, että myös perinteisesti viihteeksi mielletty teknologian käyttö, kuten pelaaminen, saattaa hyvinkin kehittää työelämässä arvokasta osaamista, mistä kovassa nousussa oleva peliala antaa jo viitteitä, Kaarakainen sanoo.
Meri-Tuulia Kaarakaisen, Osmo Kivisen ja Katja Tervahartialan tutkimus julkaistaan Nuorisotutkimus-lehdessä 2/2013.
TK