Keskosena syntyneen vauvan runsas itkuisuus yhteydessä käyttäytymisongelmiin myöhemmällä iällä
Pienipainoisena keskosena syntyneen vauvan pitkittynyt ja toistuva itkuisuus on yhteydessä myöhempiin käytösongelmiin sekä vanhempien huoleen ja stressiin lapsen kasvatuksesta.
Turun yliopiston PIPARI-tutkimusprojektissa toteutettiin laaja-alainen seuranta pienipainoisina keskosina (< 1500 g) syntyneille 180 lapselle vuosina 2001–2006. Vauvan itkua seurattiin lasketusta syntymäajasta viiden kuukauden ikään asti. Lapsen käyttäytymistä ja vanhempien lapsen kehitykseen ja kasvatukseen liittyvää stressiä arvioitiin kahden, kolmen ja neljän ikävuoden kohdalla vanhempien vastauksien perusteella.
– Tulokset osoittivat, että vauvaiän pitkittynyt ja useasti toistuva itkuisuus oli yhteydessä vanhempien raportoimiin lapsen käytösongelmiin sekä vanhempien lapsen kasvatukseen liittyvään huoleen ja stressiin, kun lapsi oli 2–4 vuoden iässä, kehityksen ja kasvatuksen erikoispsykologi Riikka Korja kertoo.
Tuloksen taustalla on todennäköisesti useita tekijöitä, jotka liittyvät muun muassa keskosena syntyneen lapsen aivoihin, keskosaikaisiin komplikaatioihin ja ympäristötekijöihin. Vauvan runsas itkuisuus yhdessä ennenaikaisen syntymän kanssa voivat vaikeuttaa vanhemman ja lapsen tunnesuhteen kehitystä, joka puolestaan saattaa heikentää lapsen itsesäätelykeinojen kehittymistä.
– Toisaalta yhteyttä saattavat selittää jokin keskosena syntyneen lapsen neurologinen häiriö, joka voi lisätä sekä itkuisuutta että myöhemmän iän käytösongelmia, Korja sanoo.
Itkuisuus otettava huomioon terveydenhuollossa
Vauvan runsas ja pitkittynyt itkuisuus on pikkulasten vanhemmille yleinen avunhakemisen syy perusterveydenhuollossa.
Korjan mukaan vanhemman raportoima huoli pikkukeskosena syntyneen vauvan runsaasta itkuisuudesta on syytä huomioida terveydenhuollossa, jotta mahdollisten käyttäytymisongelmien kehittymiseen päästäisiin puuttumaan mahdollisimman varhain.
– Vauvan itkusta huolissaan oleville vanhemmille tulisi tarjota tukea sekä jaksamiseen että vanhempi–lapsi suhteeseen. Lisäksi olisi syytä kehittää varhaisia hoitomuotoja, jossa runsaasti itkevän keskosvauvan itsesäätelyn kehitystä voitaisiin vahvistaa ja edistää, Korja painottaa.
Artikkeli julkaistiin painettuna helmikuun alussa arvostetussa Pediatrics-tiedejulkaisussa.
>> Julkaisun verkkoversio ja julkaisutiedot
Teksti: Tuomas Koivula
Kuva: Hanna Oksanen