”Kasvatus ei ole sammion täyttämistä, vaan liekin sytyttämistä”

​Liikuntakasvatuksen professori Pasi Koski käsitteli luennollaan liikunnalliseen elämäntapaan kasvatusta.

- Liikkumattomuuden ongelmasta on alettu puhua syystä. Liikuntakasvatukselle tilanne merkitse uudenlaista kontekstia, jossa ei kannata tyytyä vain liikunnallisten taitojen opettamiseen, vaan huomio on suunnattava kokonaisvaltaisemmin liikunnallisen elämäntavan vahvistamiseen, Koski toteaa. 

Mitä kasvatus liikunnalliseen elämäntapaan sitten käytännössä voisi tarkoittaa? Kosken mukaan yksi mahdollisuus on tuoda perinteisten laji-, taito- ja motivaationäkökulmien rinnalle niin sanottu liikuntasuhdenäkökulma.

- Liikunnanopetuksessa tätä sovelletaan siten, että autetaan oppilaita tunnistamaan ja kohtaamaan erilaisia liikunnan tarjoamia merkityksiä, kuten kilpailu, terveys, ilmaisu, ilo tai sosiaalisuus. Oppilaita voidaan auttaa havaitsemaan miten merkitykset puhuttelevat itseä ja miten ne istuvat jo omaksuttuihin merkityksiin.

Korostaessaan liikuntakasvatuksen roolia Koski mukailee William Butler Yeatsin sanoja: ”kasvatus ei ole sammion täyttämistä, vaan liekin sytyttämistä”.

Veteen piirretty viiva?

Akvaattisen ekologian professori Veijo Jormalainen puhui luennollaan vesi- ja maaympäristöjen ekologian rajasta.

- Maapallon pinnasta 71 prosenttia on veden peittämää ja kuvaavampi nimi planeetalle olisikin vesipallo. Meille, joille kova maa jalkojen alla luo turvallisuuden tunnetta, nimeämiskömmähdys on annettava anteeksi. Toisaalta vesipallon lajirikkaus löytyy maalta, ehkä jopa 95 prosenttia nykyisin tunnetuista lajeista elää maalla. Ehkei planeetan nimeämisessä mentykään ihan metsään?

Veden ja maan rajapinta on konkreettinen ja siihen liittyvät rajanvedot ovat liittyneet myös ekologian kehitykseen tieteenalana. Päinvastoin kuin tutkimuskohteensa vesi- ja maaympäristöjä tutkivat ekologit ovat heikosti keskenään vuorovaikutteisia.

- Tutkimuskulttuurit ovat erillisiä ja kommunikaatio eriytynyttä. Akvaattisen ja terrestrisen ekologian ristipölytys voi edistää ekologian kehittymistä yleisiä mekanismeja paremmin ymmärtäväksi ja siten paremmin ennustavaksi kypsäksi tieteenalaksi, Jormalainen päättää.

Yleislääketiede yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa

Yleislääketieteen professori Pekka Mäntyselkä korostaa, että yleislääketieteen kuudesta ydinosaamisalueesta yksi on yhteisöorientoituneisuus

- Yhteisöorientoituneeseen työotteeseen kuuluu, että lääkäri hoitaessaan potilaitaan tietää ja tuntee sen väestön ja yhteisön, joihin hänen potilaansa kuuluu. Lääkärin tulisi pyrkiä vaikuttamaan väestönsä hyvinvoinnin kohentamiseen ja sitä kautta auttamaan yhteisön rakentumista.

Yliopiston kolmannen tehtävän mukaan yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Yhteiskunnallinen vuorovaikutus yleislääketieteessäkin on viestintää, yhteiskunnassa toimimista ja sen rakentamista.

- Yhteiskunnan tarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan jatkuvaa vuoropuhelua esimerkiksi kuntien ja erityisesti niiden sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa. Toisaalta vuorovaikutus tarkoittaa väestön ja potilaiden terveyden, sairauksien ja terveyskäyttäytymisen tutkimista, jotta ymmärrettäisiin miten asiat väestön ja yksittäisten potilaiden auttamiseksi voidaan tehdä paremmin.

Professoriluennot kuuluvat Turun yliopiston akateemiseen perinteeseen.