– Porin kaupunki paloi maan tasalle 1852, sen jälkeen perustettiin vapaaehtoinen palokunta 1863 eikä sen jälkeen suurpaloja ole ollut. Sama tapahtui aikanaan Turussa. Pori oli Turun jälkeen toinen kaupunki, jossa palokunta perustettiin, Sivula kertoo.
Karhu, kirves ja punainen kukko –nimen saanut teos syntyi osana Turun yliopiston viisivuotista hanketta, jossa luodattiin Porin VPK:n historiaa. Sivulan mukaan hanke oli oivallinen tapa jatkaa Porissa omaksuttua käytännönläheistä opetusotetta.
– Meidän tavoitteenamme on sekä kulttuurituotannon että maisemantutkimuksen opetuksessa yhdistää opetus ja tutkimus yhteiseen hankkeeseen. Näin opiskelijat pääsevät tekemään oikeita kenttätöitä, Sivula sanoo.
Uusi rooli toi vaikeat ajat
Porin tunnuseläimestä, sen tulipalojen raivaamisessa käyttämästä työkalusta sekä tulipaloa kuvaavasta kukosta nimensä saanut teos kertoo laajasti yhdistyksen merkityksestä kansalaisyhteiskunnan rakentajana.
Yllättäen yhtä vaikeimmista ajoista eletään parhaillaan. VPK muuttui 2000-luvulla sopimuspalokunnaksi.
– Minun käsitykseni mukaan nyt eletään jopa vähän pelottavaa aikakautta, sillä sopimuspalokunnaksi muuttumisen myötä resurssit ovat vähentyneet ja vapaaehtoisjoukko on ikääntynyt. Yhä suurempi vastuu jää yhä harvemman harteille, Sivula sanoo.
Kirjan aineisto on laaja painetuista lähteistä, videoihin ja haastatteluihin. Se on tehty tiiviissä yhteistyössä vapaapalokuntalaisten kanssa. Teoksen ovat kirjoittaneet Sivulan rinnalla Suvi Aitto-oja, Riina Haanpää, Johanna Jakomaa, Anni Ruohomäki, Susanna Siro ja Jenni Tuulasjärvi.
Satakunnan Museon Kamariin on kirjan julkistamisen kunniaksi koottu juhlanäyttely Karhu, kirves ja punainen kukko - Porin VPK 150 vuotta.
Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuva: Antti T. Nissinen
