Kansatiede avaa kuntaliitokset kokijoiden tunnoin

16.04.2013

Kansatieteilijöille ei riitä kuntaliitosten merkitystä pohdittaessa keskustelu hallintorakenteista ja euroista. Turun yliopiston kansatieteilijät haluavat tietää, miten ihminen tuon muutoksen kokee ja miten se ihmistä muokkaa. Koneen säätiö tutkimushankkeella antaman 124 000 euron kaksivuotisen apurahan turvin asia voidaan myös selvittää.

​Kansatieteen professori Helena Ruotsala seuraa viidettä vuotta Tornion ja Haaparannan kuntien yhteistyötä. Valtionrajat ja erilaiset lainsäädännöt yhteistyössään päihittänyt kaksikko on vertailuparina kuntaliitoksen kokeneille kunnille.

​– Suuret muutokset koskettavat ja pelottavat ihmisiä. Kun uudistuksia tehdään, ei tavallista ihmistä saa unohtaa, nämä ratkaisut vaikuttavat ihmisten arkeen, kansatieteen professori Helena Ruotsala sanoo.

Suomen kuntamäärä on 2000-luvulla vähentynyt yli sadalla. Liitoksia on perusteltu pääasiassa hallintokulujen karsimisella sekä riittävän laajan maksajapohjan saamisella esimerkiksi terveydenhoidon järjestäjälle. Kuntaliitosten vastustajat ovat puhuneet identiteetistä ja lähidemokratiasta.
 
– Me haluamme tietää, miten jo kuntaliitoksen tapahtuneissa kunnissa ihmiset asian kokevat, ja kenties saada sieltä vinkkejä.  Ruotsala sanoo.

Yhteiskunnallisesti merkittävä

Ruotsalan mukaan kansatiede on tieteenaloista tutkimusmenetelmineen juuri sopiva selvittämään ihmisten kokemuksia. Kuntatutkimuksessa keskeinen menetelmä on haastattelu, sitä tukevat muun muassa nettikeskusteluista ja sanomalehdistä koottava aineisto.
 
Ruotsalaista hyvinvointijärjestelmää paikallisella tasolla tutkinut Jonas Frykman on todennut kansatieteen ja etnografisen tutkimuksen yhteiskunnallisen voiman olevan kyvyssä näyttää, miten erilaiset yhteisöt mukautuvat instituutioihin ja niissä tapahtuviin muutoksiin.
 
Ruotsalan mukaan tutkimuksella saatavan tiedon avulla kuntaliitoksiin mahdollisesti liittyviä ongelmia voidaan korjata tai hyviä käytäntöjä levittää muuallekin.
 
– Ei riitä, että ihmistä kuullaan, häntä pitää myös kuunnella ja sillä pitää olla vaikutusta siihen, mitä ollaan tekemässä, Ruotsala sanoo. 

Kuva rakentuu neljää kautta 

Suomessa kuntaliitoksiin liittyvä tutkimus on vahvasti hallinto- ja talouslähtöistä. Kansatieteessä on aiemmin tutkittu muun muassa kyläyhteisöjä, mutta turkulaisten tutkimus laajentaa alaa.

– Turun  kansatieteessä on tutkittu paljon murroskausia ja paikallisen yhteisön suhdetta murrokseen ja muutokseen, Ruotsala sanoo.

Kuntarakennemuutokset paikallisella tasolla –tutkimushanke kokoaa yhteen kolme tutkimusta ja  vertailupohjaksi Ruotsalan tutkimuksen Tornion ja Haaparannan yhteydestä.

Niina Koskihaara tutkii kuntarakenteen muutoksen vaikutusta paikallisyhdistysten toimintaan 2000-luvulla kuntaliitoksen kokeneissa uudessa Salossa, Hämeenlinnassa, Pälkäneellä ja Mynämäessä.

Minna Mäkinen selvittää, miten ihmiset luovat paikallisuutta ja jatkuvuutta kuntarajojen muuttuessa. Hänen tutkimuskohteinaan ovat 1993 tapahtunut Säynätsalon ja Jyväskylän sekä 2006 päätetty Jyväskylän ja Korpilahden liitos.

rymattyla.jpg

Lauri Katiskoski tarkastelee pro gradu –tutkimuksessaan viisi vuotta sitten syntynyttä uutta Naantalia, jossa rannikkokaupunkiin liittyi kolme saaristokuntaa.

Meneillään olevasta tutkimuksesta saadaan ensimmäisiä makupaloja kesällä Tartossa ja marraskuussa kansatieteen omassa, kuntaliitostutkijoille tarkoitetussa seminaarissa.

Vertailuparina Tornio-Haaparanta

Tapahtuneiden kuntaliitosten vertailuparina on Ruotsalan oma Tornio-Haaparanta –tutkimus. Suomalaisruotsalainen kuntapari on tehnyt vahvaa yhteistyötä 1960-luvulta lähtien. Sitä eivät ole estäneet valtion rajat, ei eri aikavyöhyke, laki tai valuutta.

– Tornio ja Haaparanta ovat tehneet 1960-luvulta lähtien merkittävää yhteistyötä. Siellä on vapaa koulunkäynti- ja päivähoito-oikeus yli rajan, siellä on yhteinen kaatopaikka ja jätevedenhuolto. Haaparanta maksaa yhden Tornionlaakson maakuntamuseon työntekijän palkan eli siitä tulee tavallaan yhteinen museo, Ruotsala kertoo.

Ongelmia ratkaistaan alueella hyvinkin luovasti. Esimerkiksi sopii tavoite saada rajalle yhteinen matkakeskus. Suomen lain mukaan sen on oltava Suomen maalla, mutta sitä ei voitu suoraan rajan kohdalle rakentaa, koska maa-alue ei sovellu siihen. Alueella heitettiinkin ilmaan ajatus, että Ruotsi luovuttaisi maata, jotta osa keskuksesta sijaitsisi Suomen puolella.

Pari on myös esimerkki kulttuurin merkityksestä yhteistyön onnistumisessa.

– Yli 60 prosenttia haaparantalaisista osaa suomen tai meän kieltä. Raja alueellehan vedettiin vuonna 1809. Historialliset ja kulttuuriset tekijät sitovat kaupunkikaksikon yhteen, Ruotsala sanoo.
 
Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuvat: Erja Hyytiäinen, R.A. ja JLZ. 
Luotu 16.04.2013 | Muokattu 12.11.2020