Kansainvälisen liiketoiminnan gradu esittelee avaimia Afrikassa menestymiseen

Yksi 2000-luvun trendikkäimmistä väittämistä kansainvälisessä liiketoiminnassa liittyy vahvasti Afrikkaan ja sen potentiaaliin kansainvälisillä markkinoilla. Potentiaali, kasvu ja ostovoima ovat vain osa sanoista, joita on toistettu jo yli kaksi vuosikymmentä puhuttaessa Afrikan mahdollisuuksista ulkomaalaisille yrityksille. Useimmiten joukosta kuitenkin unohtuu sanoja kuten haastava, monimutkainen ja tuntematon. Afrikan potentiaaliin ja mahdollisuuksiin markkinana nimittäin kuuluu myös kolikon toinen kääntöpuoli – riskit ja haasteet, joita Afrikan liiketoimintaympäristön hankaluus aiheuttaa.

Näitä riskejä, ja muita tekijöitä, tutkin pro gradu -tutkielmassani, jonka tarkoituksena oli selvittää, kuinka suomalaiset yritykset voivat onnistuneesti päästä Saharan eteläpuolisen Afrikan markkinoille ja täten myös menestyä Saharan eteläpuolisen Afrikan markkinoilla. Tutkielman tarkoituksena oli täyttää kirjallisuudessa oleva tutkimusaukko siitä, millaisia riskejä suomalaiset yritykset voivat kohdata Saharan eteläpuolisen Afrikan markkinoilla ja miten sekä instituutiot että resurssit vaikuttavat onnistuneeseen markkinoillepääsyyn, ja jopa auttaa riskien lieventämisessä tai välttämisessä kokonaan.

Tutkimuksessani riskit jaettiin maa-, toimiala- ja investointiriskeihin Müllnerin Target risk framework for market entry -viitekehyksen mukaisesti. Müllnerin luomaa viitekehystä käytettiin myöhemmin myös tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen luomiseen. Aikaisempi kirjallisuus ja tutkimus olivat identifioineet infrastruktuurin, poliittisen epävakauden sekä korruption keskeisiksi keskeisimmiksi maakohtaisiksi riskeiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa samalla kun markkinoiden ”pirstaloituminen” eli muuttuminen heterogeenisemmiksi, toimialakohtainen sääntely sekä kasvava kilpailu olivat keskeisimmät toimialakohtaiset riskit Saharan eteläpuolisen Afrikan markkinoilla. Lisäksi aikaisempi kirjallisuus ja tutkimus nostivat esiin investointiin liittyviä riskejä, joita ulkomaalainen yritys kohtaa yrittäessään markkinoillepääsyä Saharan eteläpuolisen Afrikkaan. Näitä investointiin liittyviä riskejä olivat rahoitus ja sen hankkiminen sekä kumppanit ja paikallistuntemus.

Riskien lisäksi tutkimuksessa käsiteltiin institutionaalisten tekijöiden sekä resurssien vaikutusta markkinoillepääsyyn Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Institutionaalisten tekijöiden osalta aikaisempi kirjallisuus ja tutkimukset olivat nostaneet keskeisimmiksi tekijöiksi institutionaalisen etäisyyden ja institutionaaliset tyhjiöt Saharan eteläpuolisen Afrikan markkinoilla sekä resurssien osalta yrityksen sitoutumisen resurssien käyttöön markkinoillepääsyprosessin aikana. Lisäksi aikaisemmat tutkimukset nostivat esille institutionaalisten tekijöiden ja resurssien olevan kasvavissa määrin liitoksissa toisiinsa ja eikä niitä välttämättä ole fiksua käsitellä erillisinä tekijöinä, kun puhutaan markkinoillepääsystä kehittyville markkinoille. Nämä tekijät yhdessä Müllnerin viitekehyksen mukaan jaoteltujen riskien kanssa muodostivat viitekehyksen tutkimukselle ja empiirisen aineiston analysoinnille.

Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin asiantuntijahaastatteluilla, joita tuettiin tunnettujen medioiden uutisartikkeleilla ja internet-julkaisuilla. Haastatteluissa haastateltiin suomalaisten vienninedistämispalveluorganisaatioiden asiantuntijoita sekä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tällä hetkellä toimivia suomalaisia yrittäjiä ja yrityksiä. Empiiristä aineistoa analysoitaessa suomalaisten yritysten kokemat riskit markkinoillepääsyssä Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan voidaan kiteyttää kolmeen puutteeseen – tiedon ja kumppanien puute, rahoituksen ja tuen puute sekä infrastruktuurin puute.

Tutkimuksen teorian tavoin myös empiirisen aineiston institutionaalisia tekijöitä analysoitaessa markkinoillepääsystrategiat, jotka hyödyntävät paikallista kumppania, todettiin parhaiksi markkinoillepääsystrategioiksi Saharan eteläpuolisen Afrikan markkinoille. Tällaisia markkinoillepääsystrategioita voivat olla esimerkiksi yhteisyritykset (joint venture) tai yritysostot (acquisition). Resurssien osalta empiirinen aineisto painottaa ulkoisten resurssien käyttöä sekä korkeaa sitoutumista resurssien käyttöön suomalaisten yritysten markkinoillepääsyprosessissa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi paikallistuntemuksen hankkimista ulkoisen toimijan kautta sekä suomalaisen yrityksen valmiutta käyttää resursseja markkinoillepääsyn aikana.

Loppujen lopuksi tutkimuksen tavoite saavutettiin luomalla joukko käytännön suosituksia suomalaisyrityksille, jotka suunnittelevat markkinoillepääsyä Saharan eteläpuolisen Afrikkaan. Suositukset perustuvat pro gradu -tutkielman teorian ja empiirisen aineiston perusteella kerättyyn dataan ja niiden avulla tunnistettiin viisi suositusta onnistuneeseen markkinoillepääsyyn Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan – pidä vaihtoehdot avoinna, tunne osaamisesi, ole fyysisesti paikalla, hyödynnä ulkoista tukea sekä rakenna kumppanuuksia. Mitä nämä suositukset sitten konkreettisesti tarkoittavat? Se on luettavissa pro gradu -tutkielmastani.