Kaikki raskaudenaikainen stressi ei ole yhteydessä elimistön pitkäaikaisen stressihormonipitoisuuden nousuun
16.05.2018
Elimistön stressihormoni kortisolin pitkäaikaista tasoa voidaan mitata hiusnäytteiden avulla. Hiuksiin kertyy kortisolia verenkierrosta hiusten kasvaessa, joten edeltävien kuukausien aikana vaikuttanut kortisolin määrä voidaan mitata hiusnäytteestä. Turun yliopiston FinnBrain-tutkimuksessa kerättiin yhteen tiedot kaikista tähän mennessä julkaistuista artikkeleista, joissa on tutkittu raskaudenaikaisten koettujen stressioireiden yhteyttä hiuskortisolipitoisuuteen. Yhteyden selvittäminen on tärkeää, sillä raskaudenaikaiset olosuhteet, kuten äidin kokemat stressioireet, voivat vaikuttaa sikiön kehityksen ohjelmoitumiseen. Kortisoli saattaa olla yksi vaikutusta välittävä tekijä.
Aikaisempi tutkimustieto stressioireiden ja kortisolitason
yhteyksistä on ollut vaihtelevaa. Yksi syy vaihtelevuuteen on koettujen
stressioireiden monimuotoisuus. Osa koetusta stressistä on
todennäköisesti hyödyllistä lapsen kehitykselle, ja erityyppiset
stressikokemukset, kuten vuorotyö, elämäntilanteeseen liittyvä stressi
sekä masennus- tai ahdistusoireet, aiheuttavat luultavasti varsin
erilaisia biologisia vasteita elimistössä. Edetessään myös raskaus
itsessään muokkaa elimistön stressihormonivasteita eri tavoin.
– Vaihteleviin tuloksiin on vaikuttanut myös vaikeus saada
luotettavaa kuvaa elimistön pitkäaikaisesta kortisolitasosta, sillä se
vaihtelee nopeasti vuorokaudenajan ja tilanteen mukaan. Lisäksi
tavallisimmilla mittaustavoilla, kuten sylki- ja verinäytteillä, saadaan
kuva vain mittaushetken kortisolitasosta. Tämän vuoksi halusimme
selvittää asiaa pitkäaikaista kortisolitasoa kuvaavan
hiuskortisolitutkimuksen avulla, tiedot yhteen kerännyt
tohtorikoulutettava Paula Mustonen FinnBrain-tutkimuksesta kertoo.
Hiuskortisolit
aso kuvaa osin erilaista elimistön stressiä kuin koetut oireet
Äidin raskaudenaikaisen hiuskortisolipitoisuuden yhteyttä
koettuihin stressioireisiin on käsitellyt kuusi julkaistua
alkuperäisartikkelia. Niissä äidin masennus- ja ahdistusoireet tai
elämäntilanteeseen tai raskauteen liittyvä ahdistuneisuus eivät olleet
johdonmukaisesti yhteydessä hiuskortisolipitoisuuteen, erityisesti jos
äidin raportoima oireilu oli lievää tai kohtalaista. Yhteyksiä
hiuskortisolitason ja koettujen oireiden välillä ei havaittu kaikissa
raskauden vaiheissa.
Vaikka nyt tehdyn katsauksen tulosten perusteella yhteys
hiuskortisolitason ja raskaudenaikaisten stressioireiden välillä
todetaan vain tietyissä tilanteissa, on tärkeää huomioida, että näissä
tutkimuksissa ei selvitetty hiuskortisolitason yhteyksiä raskauden
kulkuun tai lapsen kehitykseen. Muut tutkimukset antavat viitteitä
siitä, että hiuskortisolitaso silti kuvaisi olosuhteita, jotka ovat
merkityksellisiä esimerkiksi raskauden keston tai lapsen
stressinsäätelyjärjestelmän kehityksen kannalta.
– Näyttääkin siltä, että itse koetut stressioireet ja mitattu
pitkäaikainen kortisolitaso kertovat jossain määrin eri ilmiöistä ja
lisää tutkimuksia tarvitaan, jotta ymmärrettäisiin, miten nämä ilmiöt
ovat yhteydessä lapsen sikiöaikaiseen ohjelmoitumiseen ja kehitykseen,
Mustonen lisää.
Katsausartikkeli on laadittu osana Mustosen väitöskirjatutkimusta,
joka kuuluu Turun yliopiston FinnBrain-syntymäkohorttitutkimukseen.
FinnBrain-tutkimuksessa selvitetään ympäristön ja perimän vaikutusta
lapsen kehitykseen. Mukana on yli 4 000 lapsiperhettä, joita seurataan
raskausajasta pitkälle aikuisuuteen.