Iso paha susi?

​Canis lupus eli harmaasusi ei esittelyjä kaipaa. Lukemattomien lastensatujen ilkimyksiä elää Suomessa arviolta 150–165 yksilöä. Lounais-Suomessa laumoja on kolme.

Susilaumojen lähettyvillä asuvat ihmiset usein pelkäävät karvaista petoeläintä. Jännite on yhdistelmä eläimen huonoa mainetta ja todellisia tekoja.

– Viime vuosina sudet ovat aiheuttaneet noin sadan lampaan välittömän tai välillisen kuoleman. Myös koiria on menehtynyt. Tietyillä alueilla Lounais-Suomessa susi on aidosti läsnä, sanoo Turun yliopiston ympäristötieteen tuntiopettaja, dosentti Juha Hiedanpää. Hän toimii tutkijana Riistan- ja kalantutkimuksen laitoksella.

Ihmisille aiheuttamistaan ongelmista huolimatta harmaasusi on Suomessa rauhoitettu laji. Euroopan unionin tuomioistuin totesi vuonna 2007, että Suomi ei kaikilta osin ole suojellut uhanalaisia susia luontodirektiivien mukaisesti.

Hiedanpää ei pidä Lounais-Suomessa noudatettua susipolitiikkaa ongelmattomana. Vuonna 2010 koiran geneettisen sukulaisen nimellisarvo kohotettiin noin 9000 euroon.  Aiemmin suden tiukasta suojelusta poikkeamista anottiin paikallisesti, nyt Suomen riistakeskus myöntää kaikki susiluvat valtakunnallisesti.

– Susipolitiikka on ollut jämäkkää ja tarkoituksenmukaista, mutta ei aina kaikkien mielestä järkevää. Onko oikein, että pienten lapsien vanhemmat joutuvat kavahtamaan pimeää koulutietä? Myös susien oikeuksia ajavat näkevät ongelmia siinä, että susireviireillä asuvat lampurit joutuvat pelkäämään elantonsa puolesta. Ongelmien seurauksena susia salaperäisesti häviää jonnekin.

Susiin on totuttava

Suomessa on vakiintunut ajatus, että suden suojelu on suotuisalla tasolla sitten, kun maassa on kaksikymmentä susilaumaa. Yhdessä laumassa elää noin seitsemän yksilöä. Tällä hetkellä Suomessa asuu neljätoista susilaumaa, joten määrää tulisi kasvattaa.

– Äkkiseltään näkisin, että kolme laumaa Lounais-Suomessa on riittävä määrä. Nyt niiden kanssa vain pitäisi oppia elämään. Käytännössä vahinkoa tekeviä yksilöitä on hyvin vähän. Sudelle luontaista käytöstä on väistää ihmistä, Hiedanpää sanoo.

Kirjaimellisesti susirajalla asuville ihmisille Hiedanpää suosittelee muutamia varsin yksinkertaisia varatoimenpiteitä.

– Koiria ei kannata pitää yöllä ulkona ja riistaeläinten ruokintapaikat tulisi siirtää hieman nykyistä kauemmaksi ihmisasutuksesta. Jos susia rohkaisee uteliaisuuteen, ne saattavat tottua ihmisasutuksen läheisyyteen.

Susien suojeluvaatimus on asetettu sekä valtion että unionin taholta. Esimerkiksi koulukyytien maksajana toimii kuitenkin kunta. Lammasaitaukset kustannetaan, mutta Hiedanpää pohtii, pitäisikö aidan pystyttämisen ja hoitamisen vaivaa sekä pelkoa kompensoida jotenkin?

Intiassa uhanalaisia bengalintiikereitä on alettu suojella erityisillä reservaateilla. Niitä on vuoteen 2011 mennessä perustettu 42. Suomessa näin radikaalia ratkaisua ei ole edes esitetty.

– Susien reviirit ovat liian suuria. Lounais-Suomesta ei löydy sellaisia perämaita, jonne sudet voitaisiin sijoittaa. Myöskään pihojen ja laitumien täydellinen aitaaminen ei ole realistinen vaihtoehto.

Kuvat: OnyxDog86, Juha Hiedanpää

Teksti: Jouko Luhtala