Hukkasivatko Spotify ja Robin lastenmusiikin?
Maijan karitsasta ei ole jäljellä kuin virttynyt kuva kirjaston musiikinkirjassa. Nykyään lapset kuuntelevat Ipanapaa ja Robinia. Mitä ihmettä on tapahtunut lastenmusiikille?
Yliopisto-opettaja Taru Leppänen on tutkinut lastenmusiikin ilmiöitä pitkään. Hän ei vaikuta lainkaan huolestuneelta siitä, että lastenmusiikki – sellaisena kuin monet aikuiset sen käsittävät – näyttäisi olevan katoamassa.
– Lastenmusiikki voi paremmin kuin koskaan. Toisaalta se klassikkolastenlaulujen joukko elää enää vain aikuisten nostalgiassa. Lasta ei pysty nykyään kasvattamaan niin, että hän kovin montaa vuotta pysyisi siinä klassikkojen lokerossa, Leppänen kertoo.
Lastenmusiikkigenret pirstoutuvat
Lastenmusiikin kuluttajaryhmät moninaistuvat jatkuvasti. Leppäsen mukaan hajautuminen alkoi joskus 2000-luvulla vauvakulttuurin irtautuessa lastenkulttuurista. Viime vuosina lastenmusiikkityylien pirstoutuminen on jatkunut kiihtyvällä vauhdilla.
– Lastenmusiikin ikäkaudet tulevat yhä moninaisemmiksi, mutta samalla raja-aitojen ylittäminen tulee jatkuvasti yleisemmäksi. Lastenmusiikin lokerot menevät ihan uusiksi, ja cross-overit ovat tyypillisiä. Esimerkiksi Ipanapa-ilmiössä on tuotu yhteen aikuisten musiikin tekijät ja lastenmusiikin kohderyhmät. Musiikki on suunnattu samalla aikuisille ja lapsille.
Levy-yhtiöillä epäillään olevan vaikutusta lastenmusiikin pirstoutumisessa. Kun aikuisten musiikin myynnin tulot putoavat, ovat levy-yhtiöt saattaneet alkaa panostaa yhä enemmän lastenmusiikkiin.
– Minulla ei ole tarkkaa dataa paljonko lastenmusiikissa pyörii rahaa, mutta näppituntumalta voisin veikata, että paljon. Musiikissa on niin sanotusta mozart-efektistä lähtien katsottu olevan lapsille jotain erittäin kasvattavaa. Sen vuoksi tuotteille löytyy kysyntää, erityisesti laadukkaalle lastenmusiikille. Juuri nämä ristoräppääjät ja ipanapat – niillä olettaisin olevan ihan oikeaa taloudellista merkitystä levy-yhtiöille, Leppänen pohtii.
Lapset seuraavat mitä nuoret kuuntelevat
Vuonna 1987 perustettu Fröbelin palikat -lastenmusiikkiyhtye on kertonut heidän yleisönsä keski-iän laskeneen vuosi vuodelta. Joskus taannoin ekaluokkalaiset kuuntelivat palikoita, nyt tämän ikäiset löytävät nettipalveluista Robinia.
– Seitsemänvuotiaat ovat jo niin isoja, että he osaavat käyttää sujuvasti digitaalista mediaa, esimerkiksi Spotifyä. Tuon ikäiset ovat hyvin tarkkoja siitä, mitä päiväkoti-ikäiset tekevät, ja niitä asioita ei sovi tehdä. Seitsemänvuotiaat eivät enää mene äidin kanssa kuuntelemaan jotain vauvamusiikkia. He tekevät Spotifyyn soittolistoja.
Verkko on avannut lapsille musiikillisen maailman. Lapset seuraavat nyt tarkasti mitä hieman vanhemmat lapset ja nuoret kuuntelevat, ja ottavat heiltä vaikutteita siitä, mitä haluavat kuunnella. Näin lapsi saattaa kokea kuuluvansa hieman isompien lasten ja nuorten joukkoon. Sen vuoksi esimerkiksi Antti Tuisku ja Anna Abreu voivat olla samaan aikaan lasten, nuorten ja aikuisten musiikkia.
– Erityisesti alakoululaiset tytöt seuraavat telkusta myös paljon musiikki- ja tanssikilpailuita, ja saavat sieltä musiikillisia vaikutteita. Se on jotenkin hienompaa olla samanlainen kuin ne vähän vanhemmat tytöt, ja musiikki antaa siihen mahdollisuuden, Leppänen pohtii.
Jarruttivatko siis aikuiset lasten musiikillista kehitystä liiallisella klassikkolastenmusiikilla aikana ennen internetiä?
Leppänen nauraa ja jättää vastaamatta.
FT, dosentti Taru Leppänen on julkaissut Vallatonta musiikkia -kirjan, jossa hän tarkastelee lastenmusiikkikulttuuria 2000-luvun Suomessa.
Hän toteaa kirjassaan, että esimerkiksi vauvamuskareissa on hienoja musiikin olemisen tapoja ja musiikista nauttimista, joka pikkuhiljaa karsitaan meistä muun muassa musiikkikasvatuksen myötä. Musiikkikouluputkessa lapsia on perinteisesti kasvatettu sen promillen murto-osan mukaan, joista tulee ammattilaisia. Nyt tavoitesuuntautuneisuus on kuitenkin vähitellen väistymässä opetussuunnitelmista.
Hannu Aaltonen
Kuva: Epiclectic