Bengtskärin neuvottelukunnan pääsihteeri Heimo Välimäki on yhtä hymyä juhlapäivänä. Hän tunnustaa, että yliopiston kuin täydennyskoulutuskeskus otti 1990-luvulla vastuulleen majakan kunnostamisen, hän ei olisi voinut kuvitellakaan, miten onnistuneesta urakasta on kyse.
– Me emme aluksi edes uskoneet, että saisimme majakan korjattua. Mutta onnistuimme, Välimäki tunnustaa.
Se, että Bengtskäristä on tullut yksi saariston vetonauloista oli myös epävarmaa. Nykyisin ulkosaariston piskuisella saarella vierailee noin 13 000 ihmistä vuosittain.
Alunperin majakka viestitti: Älä tule tänne
Bengtskär oli vuosisatoja yksi Saaristomeren vaarallisimmista vesistä, mutta majakan rakentamiseen ryhdyttiin vasta 1905 Helsingfors-laivan haaksirikon jälkeen. Helsingin yliarkkitehti Florentin Granholm piirsi majakan, jonka silhuetin tunnistaa jo kaukaa.
Ulkovuorauksessa käytetty kivi louhittiin paikan päältä, omasta saaresta. Tiilet reilun 120 työmiehen ja -naisen urakkaan tuotiin mantereelta. Ja vain reilun vuoden kuluttua Helsingforsin haaksirikosta, 19.12.1906 majakkaan syttyi valo, jonka sanoma oli selkeä: Älä tule tänne.
Rajuin kohtalo saarella koettiin 26.7.1941, kun Neuvostoliitto oli merivoimiensa juhlapäivän kunniaksi päättänyt vallata Bengtskärin majakan. Aamuyöllä alkanut ja 19 tuntia kestänyt taistelu kääntyi suomalaisten voitoksi.
– Taistelua ei käyty vain Bengtskärillä vaan mukana olivat myös meri- ja ilmavoimat. Onnistunut lopputulos oli mahdollinen vain kaikkien puolustushaarojen yhteistoimin, juhlapuhujaksi kutsuttu puolustusministeri Jussi Niinistö totesi.
Sotien aikana sammutettiin poikkeuksellisesti myös majakan valot. Alkuvuosina majakka loi ympärilleen eloisan kyläyhteisön kouluineen. Parhaimmillaan, 1930-luvulla, saarella eli reilut 30 henkilöä, mutta jatkosodan jälkeen sinne palasivat enää työvuoroaan tekevät majakanvartijat.
1960-luvulla majakka automatisoitiin, ja koko saari jäi tyhjilleen. Parikymmentä vuotta teki tehtävänsä, ja majakka rapistui pahoin. Hufvudstadsbladet kirjoitti 1980-luvulla, että sää oli onnistumassa siinä, missä neuvostoliittolaiset aikanaan epäonnistuivat: majakan tuhoamisessa. Majakan tueksi perustetulle yhdistyksellä ei ollut voimia suuriin korjauksiin, ja Niinistön sanoin majakan onni oli, se, että Turun yliopistolta ja Turun Yliopistosäätiöltä löytyi viisautta ottaa majakka vastuulleen.
Yliopistolla oli 1990-luvulla meneillään saariston elävöittämiseen ja yrityselämän vilkastuttamiseen tehtävää projekti, ja Bengtskär nähtiin yhdeksi keinoksi houkutella ihmisiä saaristoon ja samalla luoda elinkeinomahdollisuuksia saaristolaisille.
Täydennyskoulutuskeskus käynnisti työllistämiskoulutuksena korjausrakentamiskurssien, joka vastasi majakan kunnostamisesta. Samaan aikaan virisi ajatus siitä, että tuolloin yliopistolla työskennellyt Paula Wilson ryhtyisi miehensä Perin majakkayrittäjiksi.
Majakasta pidetään huolta lahjoitusvaroin
Majakan kunnostamisen jälkeen valtio halusi luopua siitä, ja ostajaksi löytyi Turun Yliopistosäätiö. Sen perustehtäviin kuuluu tutkimuksen ja koulutuksen tukeminen, mutta yksi tehtävistä on myös suomalaisen kulttuuriperinnön vaaliminen. Siihen Bengtskär oli juuri sopiva kohde.
Siitä saakka majakka on toiminut samalla periaatteella. Wilsonien perhe ylläpitää matkailutoimintaa ja vastaa pienemmistö korjauksista, suuremmat ovat Yliopistosäätiön vastuulla. Säästiön asiamiehen Pekka Kanervisto kertookin, että työtä riittää myös tuleville vuosille. Bengtskäriä kehitetään määrätietoisesti ja pyrkien ympäristöystävälliseen toimintaan.
Uusimmilla lahjoituksilla maksetaan syksyllä saarelle asennettava jätevesijärjestelmä, seuraavaksi on ratkaistava energiahuolto. Nykyisin majakan ylläpitoon uppoaa 30 000 litraa öljyä vuosittain. Mietinnässä ovat keinot, millä yliopiston tutkimus voisi osaltaan auttaa uudenlaisten ratkaisujen etsimisessä.
– Kenties aaltoenergia voisi olla hanke, joka yhdistäisi tutkimuksen ja Bengtskärin kehittämisen, Välimäki ideoi.
Bengtskärin taistelun juhlavuoden kunniaksi Yliopistosäätiö on julkaissut teoksen Taistelun muisto elää - Bengtskär 26.7.1941 ja sitä on saatavissa sekä Yliopistosäätiöstä että lähiviikkoina paikallisista kirjakaupoista.
Madeleine Joerin-Lindberg (vas.), Kathinka Joerin, Viggo Joerin ja Kaj Joerin pääsivät ensimmäistä kertaa näkemään esi-isänsä suunnitteleman Bengtskärin majakan.
Juhlavieraat kuljetettiin miinalautta Pyhärannalla Kasnäsistä Bengtskärin edustalle ja Kampelalla edelleen saarelle.
Uudenmaan prikaatin taistelunäytös juhlisti 75 vuotta sitten tapahtunutta Bengtskärin taistelua.
Laivaston soittokunta heijasteli Bengtskärin tunnelmia.
Pieni Bengtskärin saari täyttyi juhlavieraista. Tilaisuudessa olivat läsnä muiden muassa puolustusministeri Jussi Niinistö, kontra-amiraali (evp) Veli-Jukka Pennala, kommodori Jori Harju merivoimien esikunnasta ja rehtori Kalervo Väänänen.
Erja Hyytiäinen
