Filosofian oppiaine UNESCOn bioetiikkaverkoston maavastaavaksi
25.02.2014
Filosofian oppiaine on saanut vastuulleen UNESCO Chair in Bioethics -verkoston Suomen yksikön toiminnan. Verkosto tehtävänä on edistää lääketieteellisen bioetiikan opetusta ja tutkimusta. Turun vahvuutena on pitkä tutkimusperinne, jota vahvistaa muun muassa Suomen ainoa lääketieteellisen etiikan professuuri.
– Bioetiikka voi kertoa sen, että jos haluaa pitää kiinni jostakin eettisestä uskomuksesta, mistä muusta pitää silloin pitää kiinni ja mistä pitää luopua, Siipi sanoo. Hänen tämänhetkinen tutkimusaiheensa on ruoka. Filosofi kysyy esimerkiksi: mikä on eettisesti hyvää ruokaa?
UNESCO Chair in Bioethics on kansainvälinen verkosto, jolla on maakohtaisia yksikköjä viidellä eri mantereella. Suomalaisen yksikön perustaminen lähti käyntiin, kun filosofian tohtorikoulutettava Rosa Rantanen osallistui verkoston kansainväliseen seminaariin. Yhteys UNESCOon syntyi, ja järjestö otti Turun yliopiston filosofian oppiaineeseen yhteyttä kysyäkseen, perustaisiko se maayksikön.
– Turun yliopistolla on vahva ja pitkä historia bioetiikan tutkimuksessa aina Juhani Pietarisen ajoista lähtien. Turku on myös ainoa suomalaisyliopisto, jossa on lääketieteellisen etiikan professuuri. Erityisen hienoa on tiedekuntarajat ylittävä toimintamme. Professori Veikko Launis on lääketieteellisen tiedekunnan professori, mutta työskentelee filosofian oppiaineen tiloissa, filosofian erikoistutkija, dosentti Helena Siipi kertoo.
Yli tieteenala- ja yliopistorajojen
Siipi toimii vastaperustetun UNESCO Chair in Bioethics Suomen yksikön puheenjohtajana, pääsihteeriksi on nimetty Rosa Rantanen.
– Olennaista verkostossa on kansainvälinen toiminta ja yhteistyö. Toiminta perustuu tutkijoiden vapaaehtoistyöhön ja meillä onkin kansallisessa yksikössä varsin vapaat kädet toimia. Tavoitteenamme on kehittää lääketieteellisen bioetiikan tutkimusta ja koulutusta, Siipi sanoo.
Siksi hän on erityisen iloinen siitä, että Suomen yksikköön on lääketieteen ja filosofian tutkijoiden lisäksi saatu opiskelijoiden edustaja, lääketieteen kandidaatti Tatu Kantonen.
– Meidän tarkoituksenamme on parantaa bioeettistä osaamista. Siitä hyötyvät niin potilaat, tutkijat kuin opiskelijatkin, Siipi sanoo.
Alkuvaiheessa Suomen yksikössä on mukana turkulaisia lääketieteen ja filosofian tutkijoita, jatkossa mukaan halutaan sekä muiden tieteenalojen kuten oikeustieteen että teologian tutkijoita että tutkijoita muilta paikkakunnilta.
– Olemme parhaillaan miettimässä tavoitteita toiminnallemme, ja kun ne ovat valmiita, mietimme keinot, Siipi sanoo.
UNESCO Chair of Bioethics ei tuo oppiaineelle lisää resursseja, mutta organisoitu toiminta tehostaa alan kehittämistä.
– Turussa bioetiikan tutkimus on jo vahvasti kansainvälistä ja monitieteistä. Se, mitä UNESCO tuo tullessaan, on säännöllinen ja virallinen yhteistyö, Siipi sanoo.
Johdonmukaista moraalijärjestelmää etsimässä
Siipeä bioetiikassa kiehtoo sen mukanaan tuoma mahdollisuus perehtyä perimmäisiin kysymyksiin. Mikä on oikein, mikä väärin? Mitä ajatella esimerkiksi eutanasiasta, elämän alusta ja elämän lopusta? Minkälaista on hyvä elämä, entä hyvä hoito? Miten lääketieteellistä tutkimusta pitäisi tehdä?
Viime vuosikymmenet ovat nostaneet kärkeen kysymyksiä kloonauksesta, geenitestien hyödyntämisestä ja muuntogeenitekniikan kehityksestä. Millä ehdoin muuntogeenitekniikkaa voi käyttää ja pitääkö siitä kertoa kuluttajille?
– Me, Turun yliopiston bioetiikan tutkijat, menemme usein hieman tekniikan edellä miettien tällä hetkellä esimerkiksi pyrkimystä parannella ihmistä. Kyse ei siis ole sairauden hoitamisesta vaan siitä, pitäisikö ihmisistä tehdä hieman parempi, hieman älykkäämpi, hieman sosiaalisesti taitavampi, Siipi sanoo.
Siipi tutkii parhaillaan ruokaan liittyviä moraalikäsityksiä etsien vastauksia muun muassa kysymyksiin: mitä ruokaa meidän pitäisi syödä, mikä on eettisesti hyvää ruokaa?
Kysymykset ovat suuria, mutta yhtä eettistä totuutta tutkijat eivät yleensä edes yritä löytää. Siipi kertoo, kuinka filosofi etsii tutkimuskirjallisuutta lukemalla ja argumentteja tarkastelemalla rakentaa päätelmää siitä, miten jokin valinta vaikuttaa toiseen.
– Me pyrimme löytämään eettisen systeemin, jossa rakenne olisi mahdollisimman johdonmukainen. Jos hyväksymme tämän, mitä siitä seuraa. Pyrkimyksenä on löytää ristiriidattoman moraaliuskomusten järjestelmän, Siipi sanoo.
Erja Hyytiäinen