Evakkojen sopeutuminen Länsi-Suomeen: vaakakupissa sosiaalinen asema ja lapsiluku
Helsingin, Turun ja Missourin yliopistojen sekä Väestöliiton tutkijat esittelevät ensimmäisiä havaintojaan poikkeuksellisen laajasta väestötason tutkimusaineistosta, joka kertoo yli 160 000 toisen maailmansodan aikaisen Karjalan evakon sopeutumiskokemuksista.
Karjalan evakoiden kovana kohtalona oli joutua jättämään kotinsa kahteen kertaan muutaman vuoden kuluessa, kun Suomi luovutti alueen Neuvostoliitolle toisessa maailmansodassa. Sodan alussa evakot pakenivat Länsi-Suomeen, mutta moni heistä palasi tilaisuuden tullen muutamaksi vuodeksi kotiseudulleen Suomen vallattua Karjalan takaisin. Sodan päättyessä he joutuivat kuitenkin uudelleen evakkoon.
– Tämän poikkeuksellisen historiallisen tapahtuman avulla saatoimme tarkastella sitä, miten todennäköisesti erilaiset yhteiskuntaryhmät palaavat synnyinseudulleen, kun he saavat siihen tilaisuuden, kertoo tutkija Robert Lynch Turun yliopistosta.
Aineiston avulla voitiin myös vertailla kotiseudulleen palanneita ja niitä, jotka jäivät Länsi-Suomeen, sillä molemmat ryhmät asuivat sodan jälkeen samalla alueella Länsi-Suomessa. Siirtolaisilla oli vastaanottavaan yhteisöön sopeutuessaan vaakakupissa yhteiskunnallisen aseman parantaminen tai lapsiluvun kasvattaminen.
Synnyinseudulle ensimmäisen evakkoreissun jälkeen palanneet saivat sodan jälkeen enemmän lapsia kuin ne, jotka pysyivät Länsi-Suomessa. Vaikuttaa siltä, että palanneiden lujempi side kotiseutuun sekä sen synnyttämät sosiaaliset suhteet vaikuttivat jälkikasvua lisäävästi. Toisen evakuoinnin jälkeen heidän sopeutumisensa uuteen yhteiskuntaan ja avioliitot länsisuomalaisten kanssa olivat kuitenkin vähemmän todennäköisiä, jolloin tätä yhteiskunnallisen aseman kohentamisen mahdollisuutta ei ollut.
Toisaalta Länsi-Suomessa sodan ajan pysyneet evakot saivat vähemmän lapsia, mutta solmivat enemmän seka-avioliittoja länsisuomalaisten kanssa. Tämä oli omiaan parantamaan heidän yhteiskunnallista asemaansa.
Monien nykypäivän siirtolaisten ja pakolaisten lailla tutkimuksessa tarkastellut evakot joutuivat joko säilyttämään vahvat sosiaaliset siteet alkuperäisyhteisöihinsä ja siirtolaistovereihinsa tai sopeutumaan uuteen ympäristöönsä solmimalla ihmissuhteita erilaisten ihmisryhmien kanssa. Tutkimus osoittaa, että siirtolaisten tekemät valinnat vaikuttivat konkreettisesti heidän myöhempään jälkikasvunsa määrään ja sosioekonomiseen asemaansa.
– Löydöksemme ovat kaiken kaikkiaan tärkeitä tämän päivän siirtolaiskokemuksen ymmärtämiselle. Tulokset voivat olla tärkeää taustatietoa päättäjille, jotka haluavat edesauttaa siirtolaisten integraatiota ja samalla tukea heidän sosiaalista hyvinvointiaan, toteaa John Loehr, tutkimusprojektin vastuullinen tutkija Helsingin yliopistosta.
Laajemmasta näkökulmasta tulokset kertovat myös siitä, miten joillekin ihmisille oma kotiseutu, suku ja kulttuuri ovat keskeisessä asemassa, kun taas toisilta halukkuutta sopeutua ja rakentaa uusia suhteita ja ’siltoja’ erilaisiin ryhmiin löytyy enemmän. Nämä piirteet ihmisissä vaikuttavat elämänkulkuun ja miten he kohtaavat erilaisia haasteita elämässä.
Robert Lynch on tutkijatohtorina Turun yliopiston Human Life-History tutkimusryhmässä. John Loehr, Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta, toimii vastuullisena tutkijana pakkomuuttoa tarkastelevassa monitieteellisessä tutkimushankkeessa Learning from our past, jota rahoittavat Koneen Säätiö ja Otto A. Malmin lahjoitusrahasto.
