Emeritusprofessori, tieteen akateemikko Olavi Granö on kuollut

Olavi Granön side Turun yliopistoon säilyi tiiviinä aivan viime hetkiin saakka. Hänellä oli kuolemaansa saakka työpiste maantieteen osastolla, ja siellä pistäytyessään hän mielellään keskusteli tutkijoiden kanssa ja kannusti heitä eteenpäin.

Granö syntyi Helsingissä 27.5.1925, pääsi ylioppilaaksi Turun suomalaisesta klassillisesta lyseosta, opiskeli Helsingin yliopistossa ja väitteli tohtoriksi 1957.

Ennen Turun uraansa Granö toimi tutkimus- ja opetustehtävissä myös Helsingin yliopistossa ja Helsingin kauppakorkeakoulussa. Turun yliopiston maantieteen professorina hän toimi vuosina 1962–1988 ja yliopiston kanslerina vuosina 1984–1994.

Granö toimi vuosina 1970–1974 Suomen Akatemian silloisen tieteen keskustoimikunnan ensimmäisenä puheenjohtajana. Akateemikon arvonimen Olavi Granö vastaanotti vuonna 1980.

Granön tutkimusaloja olivat erityisesti rannikkomaantiede sekä maantieteen historia ja metodologia. Hän käsitteli tutkimuksissaan monipuolisesti Suomen saaristojen ja Pohjanmeren rannikoiden luontoa. Hänen tutkimusotteensa oli vahvasti holistinen, hän yhdisti maantieteen ymmärtämisen, ihmisen ja hänen ympäristönsä, elinkeinojen ja luonnon näkökulmat kokonaisuudeksi.

Granö vei omalla työllään vahvasti eteenpäin turkulaista saaristojen ja rannikkojen maantieteellistä tutkimusta. Hän aloitti Suomessa maankohoamiseen ja saaristojen syntyyn pureutuneen saaristorannikon luonnon tutkimuksen. Hänen työnsä vaikutti siihen, että Turun yliopistoon perustettiin Saaristomeren tutkimuslaitos, jonka esimiehenä Granö toimi vuosina 1964–1974 ja laitoksen johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1974–1984.

Granön oppilaat ja työtoverit kuvaavat Granötä kannustavaksi opettajaksi, joka oli kiinnostunut ajan ilmiöistä ja tulevaisuuden kehityskuluista. Vielä eläkkeellä ollessaankin hän seurasi tiiviisti suomalaista korkeakoulupolitiikkaa ja maantieteen tutkimusta.

EH