Eläinmuseon kokoelmista löytyi Euroopan varhaisin amerikanmustalintu

​Pääasiassa Pohjois-Amerikassa ja itäisessä Siperiassa tavattava amerikanmustalintu on Euroopassa harvinainen vieras. Varmistettuja havaintoja on Suomessa ollut aikaisemmin vain kaksi, vuosilta 1998 ja 2006. Tähän asti varhaisin havainto koko Euroopassa oli kirjattu vuodelle 1954 Alankomaissa.

Turun yliopiston eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahti ja tohtorikoulutettava Kari Kaunisto kokosivat vanhoja museonäytteitä kuvalliseen verkkoaineistopankkiin lisättäväksi, kun siivekkäiden joukosta tuli vastaan harvinainen löytö.

Karhilahden ja Kauniston käsiinsä saama amerikanmustalintu oli päivätty talteen otetuksi 1926 Ahvenanmaalla, joten siitä tuli Euroopan varhaisin todennettu havainto. Näytettä oli jo aikanaan esitelty Turun Eläin ja Kasvitieteellisen seuran kokouksessa "outona mustalintuna", mutta sen jälkeen kummajainen oli hautautunut arkistojen uumeniin.

- Löytö on erittäin kiinnostava tutkijoille ja tuhansien lintuharrastajien kasvavalle joukolle. Arktisilta pesimäalueiltansa palaavia mustalintuja nähdään vielä näinkin myöhään pitkin eteläistä Suomea, ja tällaiset löydöt lisäävät aina harrastajien valppautta ja tietoisuutta tunnistaa lajeja luonnossa, Karhilahti ja Kaunisto hymyilevät löytönsä ajankohtaisuutta.

Karhilahti ja Kaunisto kertovat, että amerikanmustalintua pidettiin pitkään Suomessa tavallisemman mustalinnun alalajina, mutta nykyään se on erotettu omaksi lajikseen.

Amerikanmustalintu-koiraan erottaa mustalintu-koiraasta parhaiten ylänokan tyven kellertävän alueen koosta ja muodosta.

Museo kartuttaa ymmärrystä kuin pankkitili vaurautta

Turun yliopiston Eläinmuseon kokoelma on Suomen toiseksi suurin. Kokoelmassa on lähes neljä miljoonaa näytettä, ja määrä täydentyy parhaimmillaan kymmenillä tuhansilla uusilla näytteillä vuosittain.

Kokoelman näytteistä suurin osa on hyönteisiä, ja uusia näytteitä tuottavat ensisijaisesti museon omat tutkimushankkeet. Tutkijoiden lisäksi yliopiston luonnontieteellisiä kokoelmia vaurastuttavat monet harrastajat lahjoittamalla museolle omia kokoelmiaan, tai suuri yleisö ja esimerkiksi poliisi tuomalla eläinlöytöjä museoon arvioitavaksi.

- Tieteelle ensi kertaa kuvattujen uusien lajien tyyppinäytteet ovat arvokkaita, ja niitä saadaan ennen kaikkea tutkimushankkeissa. Tunnettujen ja yleistenkin lajien näytteiden jatkuva kerääminen on kuitenkin tärkeää, sillä luonto muuttuu alati, ja eri lajien aikasarjoista pystytään seuraamaan ympärillämme tapahtuvaa kehitystä, museon johtaja Ilari Sääksjärvi korostaa.

Museot ovat arvokkaita luonnon monimuotoisuuden ja kehityksen tietopankkeja, jotka mahdollistavat historiallisen tarkastelun ja lajien määritystyön kehittämisen.

- Dna:ta pystytään eristämään vanhoistakin näytteistä jo rutiininomaisesti, mikä tekee museoiden historiallisista näytekokoelmista entistä arvokkaampia, Kaunisto kertoo

Eläinmuseon vanhimmat aarteet ovat 1800-luvulta Turun palosta säästyneitä hyönteiskokoelmia. Turun yliopiston sekä Åbo Akademin yhteisistä kokoelmista varhaisimmat ovat pitkälti aatelisilta ja vanhoilta kulttuuripersoonilta perittyjä. Näihin suomalainen eläintiede tutkijoiden mukaan paljolti pohjautuu.

- Eläintiede ja harvinaisten lajien keräily oli aikanaan tavallinen herrasväen harrastus, ja turkulaisetkin aateliset vaihtoivat purjesatamassa eläinten nahkoja Amerikasta, Siperiasta tai Afrikasta tuotuihin. Löytyypä meiltä arkistosta Kreivi Mannerheiminkin keräämää aineistoa, tutkijat valottavat historiallisten kokoelmien alkuperää.

Kuvateksti: Kaunisto ja Karhilahti esittelevät, miten hankala harvinaista amerikanmustalintua (vas.) on erottaa sen lähilajista.

Liisa Reunanen