Digitoidut sanomalehdet tutkijan silmin

Otto Latva on käyttänyt digitoituja sanomalehtiä useissa tutkimushankkeissa. Tälläkin hetkellä hän johtaa kahta tutkimusprojektia, joissa sanomalehtiaineistolla on tärkeä rooli. Suomen Akatemian rahoittamassa HumBio-hankkeessa tutkitaan ihmisten suhdetta kadonneisiin, uhanalaisiin ja tulokas- sekä vieraslajeiksi määriteltyihin merieläimiin ja -kasveihin Suomessa humanististen alojen näkökulmasta, ja siinä digitoidut sanomalehdet antavat arvokasta alkuperäisaineistoa. Pyöriäismuistot-hankkeessa selvitetään ihmisten ja nykyään äärimmäisen uhanalaisten Itämeren pyöriäisten yhteistä menneisyyttä Suomen merialueella 1800-luvulta nykyaikaan. Tässä hankkeessa pääasiallisena aineistona ovat Suomen rannikkoalueella tehtävät haastattelut, mutta näiden lisäksi pyöriäisten historiallisesta esiintyvyydestä etsitään tietoa sanomalehdistä. 

Latva on hyödyntänyt digitoituja lehtiä laajasti jo ennen edellä mainittuja tutkimusprojekteja. Erityisesti Maaseudun tulevaisuus -lehden kaikkien numeroiden digitointi on ollut Latvan tutkimuskohteiden kannalta merkittävä aineisto, sillä se sisältää paljon pitkän aikavälin tietoa esimerkiksi suhteestamme tuotantoeläimiin. Vastikään tehty ruotsinkielisten lehtien kattava digitointi on antanut taas tärkeitä paikallistason aineistoja rannikkoa ja merta koskevissa tutkimuksissa. Sanomalehtien lisäksi tietokannasta löytyy myös paljon aikakauslehtiä, jotka ovat tarjonneet Latvalle muun aineiston rinnalla merkittävää tutkimusaineistoa. 

Digitoitujen lehtien hyödyt tutkimuskäytössä 

Otto Latvan mukaan sanomalehtiä on digitoituna jo niin paljon, että aineistosta saadaan kerättyä tutkimuksellisesti vakuuttavia otoksia. Samat jutut myös kiertävät lehdissä, joten kokonaisvaltainen digitointi ei ole tutkimuksen kannalta aivan välttämätöntä. Sanomalehtien monipuolinen saatavuus on kuitenkin olennaista, koska usein samassa tutkimuksessa tarvitaan monia eri lehtiä.   

Digitoidusta aineistosta on nopea hakea pitkän aikavälin muutoksia, eikä sanomalehdistä tutkittavaa aikaväliä tarvitse rajata yhtä tarkkaan kuin esimerkiksi mikrofilmejä ja painettuja lehtiä selatessa. Latva mainitsee esimerkkinä vuonna 2020 julkaistun tutkimusartikkelinsa ”Näköaloja tursaiden, kalmareiden ja suomalaisten yhteiseen menneisyyteen”, jossa hän käytti Kansalliskirjaston digitoitua aineistoa. Sanoma- ja aikakauslehtiä tarkastelemalla hän pystyi määrittelemään tarkasti, miten suomalaisten suhde mustekaloihin muuttui 1900-ja 2000-lukujen aikana: milloin mustekalat tulivat ensimmäistä kertaa suomalaisten ravintoloiden listoille, milloin niitä alettiin myydä ruokakaupoissa, milloin ne ilmestyivät yleisöakvaarioihin, ja ylipäätään miten näihin eläimiin suhtauduttiin eriaikoina suomalaisen kulttuurin kontekstissa.  

Digi.kansalliskirjasto.fi-palvelun Latva näkee toimivana. Etenkin erilaiset hakutavat toimivat hyvin. Läheisyyshaku auttaa esimerkiksi kahden lajin suhdetta tutkittaessa, koska monesti halutut hakusanat eivät esiinny tekstissä aivan peräkkäin. Palvelu helpottaa myös tiedonkäsittelyä. Hakutulokset saa ladattua Exceliin ja järjestettyä kätevästi esimerkiksi uusimmasta vanhimpaan. Tämä on ollut hyödyllistä esimerkiksi Latvan työnalla olevassa artikkelissa, jossa hän tutkii kalankasvatukseen liittyvää julkista keskustelua Suomessa.  

Tutkain käyttäjän näkökulmasta 

Tutkain-sopimus on mahdollistanut uudenlaista sanomalehtien käyttöä, koska lehdet ovat saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta. Otto Latvan mukaan etätyöt ovat lisääntyneet ja vierailu kirjaston kulttuuriaineistotyöasemalla olisi satunnaisempaa kuin lehtien käyttö omalta koneelta. Digitoituja aineistoja voi tarkastella esimerkiksi työmatkoilla junassa ja bussissa tai tutkijaresidenssissä. Tämä on tärkeää, koska tutkimusaika on rajattu.  

Latva vinkkaa digitoiduista lehdistä myös omille opiskelijoilleen. Sanomalehdistä saa taustatietoa eri aikakausista sekä näkee eri aiheista käytyä julkista keskustelua, vaikka päälähdeaineistona olisikin jotain muuta kuin sanoma- tai aikakausilehdet. Useat opiskelijat ovat pitäneet tiedon määrää ja kattavuutta mullistavana.  

Uusitun Tutkain-sopimuksen myötä lehdistä tulivat saataville myös vuosien 2018-2021 lehdet, jotka aiemmin olivat vain kulttuuriaineistotyöasemalla. Latva on tyytyväinen lisävuosista. Uusille lehdille on tarvetta myös hänen ja hänen työryhmiensä tutkimuksessa. Latva pystyy keksimään heti esimerkin omista tutkimusaiheistaan: kurtturuusun ja ihmisten suhdetta tutkittaessa yleisönosastokirjoituksia on etsittävä aivan viime vuosilta. 

Lisätietoa Tutkain-sopimuksesta: 

• Kirjaston sanomalehdet- opas utuguides.fi/sanomalehdet 
• Rautiainen J (2022). Digitoituja lehtiaineistoja pääsee jatkossakin tutkimaan missä ja milloin vain – Tutkain saa jatkoa. Tietolinja, 2022(2). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121571949 

Teksti: Sara Kannisto, Turun yliopiston kirjasto