Bengtskär – kenttä ja tuote ulkomerellä

Puuton kallioluoto ulkomerellä ei kuulosta kovin kaksiselta kenttäkohteelta. Bengtskärissä tällaiselle graniittialustalle sijoittuu kuitenkin eräs Pohjoismaiden komeimmista majakoista. Vaikka majakanvartijat ovat jo poistuneet saarelta, asuttaa turismivetoista paikkaa ympärivuotisesti Wilsonin pariskunta Per ja Paula. Syrjäinen, mutta suosittu kohde vetää vuosittain noin 12–15.000 kävijää lähinnä Hangosta, Turusta ja Kasnäsistä saapuvien alusten ja taksiveneiden myötä. Täyden palvelun kohde on kuin aikamatka toisen maailmansodan meritaisteluihin (taistelujen jäljet rakennuksissa, museon näyttely, bunkkerit), mutta myös idyllisten hotellihuoneiden ja luonnon pariin. Vuonna 2013 saarelta on laskettu 216 haahkan pesää ja merikotkakin bongattiin matkan aikana.

Kansatieteen aineopintoihin kuuluva kulttuurin tuotteistamisen kurssi valitsi keväällä 2013 Bengtskärin erääksi kohteekseen. Erityisen sysäyksen ja suunnan antoi Turun Yliopistosäätiön myöntämä apuraha, jolla lehtori Timo J. Virtasen johdolla toiminut opiskelijaryhmä pystyi tekemään kolmen päivän retken majakkasaareen. Liiketoimintaidean seuraamisen ohella painotettiin rakennushistoriallisen selvityksen laatimista ja talteen jäivät yhtälailla kadonneet rakennukset, siirretyt ovet kuin monet muut muutoskorjaukset. Työ jatkuu haastattelujen purkamisella, dokumenttien kokoamisella ja muilla jälkitöillä.



Matkalla mukana ollut ja hankkeessa kesällä 2013 työskentelevä folkloristiikan ja kansatieteen opiskelija Paula Pakkanen kertoo matkasta:

Itseni ja muiden kurssilaisten, Susanna Hillon, Riikka Soinisen ja Ulla Siltasen, tehtävänä oli dokumentoida saaren rakennuksia, joista ei ennestään ollut kovin paljon tietoa tarjolla. Jokaisella oli oma erityiskohteensa: minulla sauna (Suomen vanhimpia kivisaunoja vuosimallia 1907), Susannalla päärakennus, Ullalla torni ja lisäksi hän avusti Riikkaa apurakennusten, kuten vesi- ja petroolivaraston, henkilökunnan majoitustilojen ja pajan raunioiden kanssa. Erityistä huomiota ansaitsee kuitenkin heidän tekemänsä työ pilkkopimeässä bunkkerissa, josta he ottivat mitat ja piirsivät pohjakaavat, mitä ei ollut ennen tehty.

Omat haasteensa kenttätöihin toi varsinkin ensimmäisenä päivänä kova tuuli. Puuttomalla ja ulkomerellä sijaitsevalla saarella 15 m/s puhiseva tuuli tuntuu aivan eri tavalla kuin mantereella. Samalla, kun yritti pysyä pystyssä sekä käsitellä mittanauhoja ja piirustuslehtiöitä, täytyi myös muistaa varoa haahkoja, jotka olivat pesineen maastoutuneet joissain paikoissa näkymättömiin.

Työympäristönä Bengtskär oli kaunis ja horisontti siinsi joka suunnassa, mutta majakan tornin huipulta, jonne tulikin kiivettyä joka päivä, pystyi näkemään Hangon ja ehkä aavistuksen verran Viron rannikkoakin. Muuten tosin tuli sellainen tunne kuin Bengtskärin saari olisi ainoa paikka maailmassa, etenkin viimeisenä päivänä, kun majakan ylle laskeutui aavemainen sumu eikä taivaanranta enää erottunut.

Yksi hienoimpia elämyksiä oli saada vähän tuntumaa siihen, millaista saarella oli sota-aikaan. Kävimme nimittäin porukalla tutkiskelemassa taskulamppujen varassa bunkkeria ja myöhemmin kuulimme rannikon suunnalta tykistöharjoituksista kantautuvia ääniä.

Kaiken kaikkiaan kenttätyömatka oli onnistunut ja antoisa kokemus. Vielä olisi voinut jäädä vaikkapa päiväksi ihan vain tuijottelemaan horisonttiin sekä valokuvaamaan ja maalaamaan kaunista ympäristöä. Bengtskär on vaikuttava esimerkki siitä, kuinka hylätty ja pahoin vaurioitunut arvokas rakennus on mahdollista kunnostaa ja saada jälleen kannattavaksi. Suosittelenkin kaikille lämpimästi käymään siellä jonain hienona kesäpäivänä!



Teksti: Paula Pakkanen & Timo J. Virtanen
Kuvat: Timo J. Virtanen