Äidin tulehdus altistaa sikiön skitsofrenialle ja autismille

​Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa selvitetään skitsofrenian ja autismin yhteyttä sikiön ja lapsen kehityksen. Tutkimus on toteutettu yhdysvaltalaisten ja suomalaisten tutkijoiden yhteistyössä, ja sitä on rahoittanut National Institute of Mental Health (NIMH). Tulokset on julkaistu psykiatrian alan johtavissa American Journal of Psychiatry- ja Molecular Psychiatry -julkaisuissa.

‒ Skitsofrenia ja autismi ovat osin perinnöllisiä, mutta myös kehitykselliset tekijät ovat tärkeitä. Tällä hetkellä suuren kiinnostuksen kohteena ovat raskausajan ympäristölliset tekijät, jotka voivat vaikuttaa sikiön aivojen kehitykseen ja altistaa neuropsykiatrisiin häiriöihin sairastumiselle, toteaa professori Andre Sourander Turun yliopistosta.

Tutkimuksen toinen päätutkija on neuvolaserologisen laboratorion johtaja, dosentti Heljä-Maria Surcel THL:stä.

Raskausajan infektiot yksi monista tekijöistä

Tutkimuksessa tarkasteltiin CRP-tulehdusmarkkeria, joka kertoo sekä akuutista että kroonisesta tulehduksesta. Tutkimuksen mukaan kohonnut CRP on yhteydessä skitsofreniaan. Autismissa yhteys on hiukan pienempi. Tutkijat huomauttavat, että lievästi kohonnut CRP-arvo voi toisaalta olla yhteydessä moniin muihinkin tekijöihin, kuten äidin autoimmuunisairauksiin, lääkkeiden käyttöön ja depressioon.

‒ Mikään yksittäinen tekijä ei yksin selitä häiriöiden puhkeamista: raskausajan infektiot ovat yksi tekijä monien joukossa. Perimän yhteys psykiatrisiin häiriöihin on monimutkainen juttu. Tietyt perinnölliset tekijät voivat olla riskitekijöitä häiriöiden synnyssä, mutta ne saattavat kehittyä myös perinnöllisten tekijöiden ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Aivot kehittyvät sikiövaiheesta lähtien ja ovat alttiita ympäristön vaikutuksille eri tavoin, Sourander sanoo.

Syntytekijöiden tunnistaminen perusta ennaltaehkäisylle

Tutkimustulokset perustuvat FiPS-Sch (Finnish Prenatal Study of Schizophrenia)- ja FiPS-Autism (Finnish Prenatal Study of Autism) -tutkimushankkeisiin, joissa selvitetään keskeisten neuropsykiatristen häiriöiden raskausajan ja lapsen varhaiskehityksen riskitekijöitä. Tutkimuksessa käytetyt suomalaisen väestöaineiston seeruminäytteet on otettu raskauden ensimmäisen kolmanneksen loppupuolella ja tutkimuskohortteja on seurattu aikuisikään. Suomessa on poikkeukselliset mahdollisuudet tutkia raskausajan ja varhaiskehityksen riskitekijöitä kattavan väestöaineiston ansiosta.

‒ Tulevaisuudessa meillä on paremmat edellytykset tunnistaa biologisia ja kehityksellisiä tekijöitä, jotka lisäävät riskiä sairastumiseen. Tieto näistä tekijöistä on perusta niiden lasten tunnistamiselle väestössä, joilla suurin riski sairastua. Ennaltaehkäisy tulisi kohdistaa erityisesti riskiryhmiin. Neuropsykiatristen häiriöiden ehkäisyssä tärkeää on hyvä raskaudenhoito sekä äidin mielenterveyden ja lapsen varhaiskehityksen tukeminen, Sourander toteaa.

Myös riskitekijöille altistuneen, oireilevan lapsen varhainen tunnistaminen on tärkeää. On esimerkiksi pystytty osoittamaan, että mitä aiemmin autistisen lapsen kuntoutus aloitetaan, sitä paremmat ovat tulokset.

Tutkimuksessa selvitetään neuropsykiatristen häiriöiden yhteyttä perheenjäsenten häiriöihin kolmessa sukupolvessa. Esimerkiksi autististen lasten perheenjäsenillä on useammin muita neuropsykiatrisia häiriöitä verrokkilapsiin verrattuna.

‒ Tällä hetkellä kiinnostuksemme kohteena on, mitä yhteisiä riskitekijöitä on eri neuropsykiatrisilla häiriöillä ja mitkä tekijät ovat spesifisesti yhteydessä tiettyyn häiriöön, kuten autismiin, ADHD:hen, pakko-oireisuuteen tai oppimishäiriöihin.

Pia-Sofia Yrjölä