Ahtisaari-päivä vakuutti: Laumassa lapsi voi kasvaa vastuulliseksi

14.11.2014

– Kodin piti olla sellainen, että poika voi tulla kotiin, oli hän sitten epäonnistunut tai onnistunut, presidentti Martti Ahtisaari paljasti kasvatusperiaatteistaan Ahtisaari-päivän huipentaneessa Turun yliopiston yleisötilaisuudessa. Presidentin ja tutkijoiden keskustelussa korostuikin se, että ihminen on lauma, jossa nuorimmat tarvitsevat oikeassa suhteessa vastuuta.

Toimittaja Maija Lehmusvirta haastoi presidentti Martti Ahtisaaren, professori Elina Pirjatanniemen, dosentti Linnéa Karlssonin ja professori Jani Erolan pohtimaan, miten kasvatamme lapsista vastuullisia aikuisia.

Educariumin sali on lähes viimeistä paikkaa myöten täysi. Presidentti Martti Ahtisaari, Turun yliopiston dosentti, lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Linnéa Karlsson ja sosiologian professori Jani Erola sekä Åbo Akademin ihmisoikeuksiin erikoistunut professori Elina Pirjatanniemi astuvat saliin. Edessä on moninäkökulmainen pohdinta siitä, miten me kasvatamme lapset vastuullisiksi aikuisiksi. Yksi ydinsanoista on empatia.

– Empatia on asia, jonka ihmis-niminen laji oppii elämällä laumassa. Siinä on oltava riittävän hyvä johtaja, aikuinen, joka järjestää lauman, lapset suhteessa toisiin lapsiin. Tässä rakenteessa pitää olla riittävästi jatkuvuutta, turvallisuutta ja rauhaa, Karlsson toteaa.

Ongelmana on se, että kaikilla ei ole paikkaa laumassa. Erola toteaa, että myös vastuullisuus on periytyvää. Jos vanhempi ei osaa käyttäytyä empaattisesti ja vastuullisesti, ei sitä opi lapsikaan.

– Lapset eivät valitse omia vanhempiaan, Erola totesi.

Kova kuri ei luo empatiakykyä

Erolan mukaan Suomeen onkin syntynyt nuoria, joita kukaan ei ole kasvattanut. Kun he ryhmääntyvät, seurauksena voi olla vaikkapa pääkaupunkiseudulla syntyneet nuorisojengit, joissa mukana olleet ovat ilmoittaneet pahoinpidelleensä ohikulkijoita huvin vuoksi.

Vastaukseksi on huudettu muun muassa kovempia rangaistuksia.

– Se ei toimi, jos lapsilta ja nuorilta puuttuu empatiakyky. Kun ongelma on vaikea, ovat ratkaisutkin vaikeita, Pirjatanniemi totesi.

Karlssonilla on yksi ratkaisuehdotus: selkeiden rakenteiden ylläpitäminen kouluissa mahdollisimman pitkään.

– Kasvaakseen lapset tarvitsevat kiinteän ryhmän. Sillä on oma arvonsa. Mitä isompi lapsi on kyseessä, sitä tärkeämmäksi ryhmä muodostaa. Meillä on joukko lukioikäisiäkin, jotka tarvitsivat varman paikan ryhmässä sekä opettajan, joka tuntisi heidät hyvin. Siksi minä en kannata luokatonta lukiota, Karlsson totesi.

Pirjatanniemi totesikin hyvän koulunympäristön ja -dynamiikan olevan parasta ihmisoikeustyötä. Hyväksi esimerkiksi sellaisesta hän nosti Turun yliopistossa luodun KiVA-koulun.

Polku kasvattaa vastuullisuuteen

Presidentti Ahtisaari kertoi oman yhteisön merkityksestä poikansa kautta. Kun perhe vuonna 1973 matkusti isän työn perässä Tansaniaan, myös isoisä-Ahtisaari lähti mukaan. Hän piti huolta pienestä Markosta, ja huolenpitoa poika sai myös perheen lämpimästi vastaanottaneelta afrikkalaiselta henkilökunnalta.

– Siihen, että nykyisin 45-vuotiaan Markon elämä on mennyt niin hyvin eteenpäin, on tuolla ajalla ollut suuri myönteinen vaikutus. Kasvatuksessamme oli yksi keskeinen periaate: kodin piti olla sellainen, että poika voi tulla kotiin, oli hän onnistunut tai epäonnistunut. Uskon, että sen vuoksi meillä on tänä päivänä niin hyvät välit, Ahtisaari totesi.

Karlsson paljastikin polun, jolla lapsen vastuunkantoa on hyvä kerryttää.

– Aluksi teet asioita lapsen puolesta, sen jälkeen hänen kanssaan ja lopulta lapsi oppii tekemään itse. Vanhempien esimerkki vaikuttaa enemmän kuin puhe, Karlsson sanoo.

Jos ongelmia ilmenee, syitä on tarjolla kaksi: lapselle on annettu vastuuta liian aikaisin tai liian myöhään. Mikä sitten on oikea määrä, sitä ei voi sanoa tuntematta lasta.

– Jos lapsen stressitaso on liian korkealla esimerkiksi köyhyyden, ravitsemuksen tai perheväkivallan vuoksi, lapsi ei pysty oppimaan mitään. Jos stressiä taas ei ole lainkaan, ei lapsen ole pakko oppia mitään, Karlsson totesi.

Millainen on Suomi 50 vuoden päästä?

Viime vuosikymmeninä yhä suurempi osa kasvatusvastuusta on siirtynyt kodilta koululle. Ahtisaari totesikin perheiden tilanteen muuttuneen ratkaisevasti, kun naiset lähtivät työelämään eivätkä isovanhemmat enää asu lähellä.

– Vanhemmilla on aiempaa vähemmän aikaa lapsilleen, ja se on siirtänyt suuremman kasvatusvastuun opettajille, Ahtisaari totesi.

Pirjatanniemen mukaan täydellisessä maailmalla kaikilla olisi täydellinen perhe. Kun niin ei ole, on koulun tehtävä tasata rakenteita. Suomalaiset lapset voivat keskimäärin paremmin kuin lapset maailmalla, mutta ongelmitta ei selvitä Suomessakaan. Yhä suuremmaksi uhaksi on kasvamassa polarisoituminen.

– Kuilu terveydellisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti hyvin toimeen tulevien lasten ja nuorten sekä huonosti toimeen tulevien nuorten kohdalla on kasvanut, Karlsson muistutti.

Pirjatanniemi kysyikin, että jos kehitys jatkuu, millainen on Suomi 50 vuoden päästä?

Suomi rauhantyön maaksi

Keskustelu jatkuu. Se huipentaa neljättä kertaa vietetyn Ahtisaari-päivän, joka sai alkunsa tuolloin ulkominiterinä toimineen Alexander Stubbin maabrändityöryhmän ideasta. Muun muassa Nobelin palkinnon saanut Ahtisaari ja hänen perustamansa ja johtamansa Crises Management Initiative CMI ottivat haasteen vastaan, ja he ovat kiertäneet eri puolilla maata juhlistamassa Ahtisaari-päiviä.

Tänä vuonna yleisöjuhlan paikkana oli Turku, ensi vuodeksi rauhankyyhky lentää Rovaniemelle.

Saatesanoiksi rehtori Kalervo Väänänen tiivisti illan annin:

– Pitää luoda sellainen kasvuympäristö, jossa mahdollisimman moni lapsi saadaan kuljetettua mukana, Väänänen totesi.

Yleisötilaisuuden jälkeen Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen (vas.) yritti johdattaa presidentti Martti Ahtisaarta kahville, mutta salintäydestä yleisöstä löytyi kymmenittäin ihmisiä, jotka halusivat kätellä ja vaihtaa muutaman sanan Nobelin rauhanpalkinnon saajan kanssa.

Teksti: Erja Hyytiäinen
kuvat: Hanna Oksanen

Luotu 14.11.2014 | Muokattu 17.11.2014