Agit Propista agit hopiin

Jussi Kokkola (kuvassa alla) tutki pro gradu -työssään kolmen suomalaisen rap-artistin, Asan, Palefacen ja Julman Henrin sanoituksia. Kokkola sai gradunsa valmiiksi viime vuoden lopulla, ja yllättyi, että keskustelu yhteiskuntaluokista nousi juuri silloin julkisuuteen.

– Viime itsenäisyyspäivänä Tampereella pidetty mielenosoitus osoitti, että keskustelu luokasta on jälleen ajankohtainen. Tämä keskustelu heijastaa yhteiskunnan muutosta.

Muuttuva ja epäselvä luokka

Kokkolan mielestä on hyvä miettiä, miten yhtenäistä kuvaa luokista rap-sanoitukset tuottavat. Luokan käsite suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa ei ole pysyvä, vaan

ihmisiä on hankala niputtaa kuuluviksi johonkin tiettyyn luokkaan.

– Luokka on jatkuvassa liikkeessä, eikä enää ole itsestään selvää, kuka kuuluu mihinkin luokkaan.

Ajatus luokasta rakentuu yhtenäisen luokkatunteen ympärille. Usein rap-sanoituksissa viha hallitsevaa luokkaa kohtaan on muutoin hajanaista ihmisjoukkoa yhdistävä tunne.

Sanoituksissa kaivataan yhdistävää luokkatunnetta. Vertailuesimerkiksi Kokkola nostaa 70-luvun poliittisen laululiikkeen tähden, Agit Prop -yhtyeen.

– Heidän oli omana aikanaan helpompi nimetä, kuka on kapitalisti ja kuka työväenluokkainen. Nykyään raja ei ole niin selvä.

Työväen tyttäristä miehisiin luokkakuvauksiin

Luokan kuvaus on muuttunut Kokkolan mukaan myös siinä mielessä, että se on nykyään huomattavasti maskuliinisempaa.

– Agit Propin sanoituksissa esillä olivat muun muassa työväen tyttäret, ja solidaarisuus oli tärkeää.

Sen sijaan nyt luokkakuvastoja hallitsevat huomattavan miehiset mielikuvat, esimerkiksi työmiehen likaiset kädet. Rap-musiikin yhteiskuntaluokkakuvaus onkin stereotyyppisempää kuin poliittisen laululiikkeen perinteessä.

Kokkola näkee silti rapissa ja työväenlauluperinteessä paljon samaa, ja rap jatkaa omalta osaltaan 70-lukulaista työväenlaulujen perinnettä.

– Sanoituksissa asetetaan vastakkain työtä tekevä luokka ja ”riistäjät” eli kapitalistit. Tällaista vastakkainasettelua on esimerkiksi Asan kappaleissa.

Asan ensimmäistä levyä onkin luonnehdittu aikanaan agit-hopiksi, mikä yhdistää hänet vahvasti työväenlaulujen traditioon.

Kokkola kuitenkin huomauttaa, ettei kaikki rap-musiikki asetu työväenluokan asemaan. Toisenlaistakin luokkatietoisuutta on.

– Etenkin 1990-luvulla tehtiin paljon kapitalismia kulttuuria ihannoivaa rappia. Ihaillaan rahaa, nopeita autoja ja kauniita naisia. Silti tämänkaltainen musiikki on lähtöisin samoilta juurilta kuin työväenlaulujen perinnettä jatkava rap, Kokkola sanoo.

Teksti: Maria Ojanen​

Kuvat: Maria Ojanen ja Pessi