Tutkimustaitojen opiskelu hyödyttää opettajia arkisessa opetustyössä usealla tavalla, vaikka opiskeluvaiheessa yhteyttä on välillä vaikea havaita. Turun yliopiston kasvatustieteiden tutkijat havaitsivat tuoreessa tutkimuksessaan, että tutkimustaidot auttavat opettajaa muun muassa sitomaan yhteen kasvatustieteellistä teoriaa ja koulun arkea, huomioimaan koululaisten taustat, saamaan irti enemmän alan tutkimuskirjallisuudesta sekä kehittymään ammatillisesti.
– Aikaisempi tutkimus osoittaa, että opettajaopiskelijat eivät aina näe tutkimuksen tekoon keskittyvien opintojaksojen merkitystä. Opiskelijoille voi jäädä hämärän peittoon, miksi tutkimuksen tekoa harjoitellaan, vaikka ei tähtäisi tutkijaksi. Yhteiskunta muuttuu yhä tietointensiivisemmäksi, ja toisaalta valeuutiset ja kokemus- ja tunneperäinen tieto sekoittuvat asiantuntijatietoon. Tämä tuo opettajan työhön uudenlaisia haasteita, sanoo väitöskirjatutkija Mirva Heikkilä, tuoreen artikkelin ensimmäinen kirjoittaja.
Tutkimuksessa käytettiin episteemisen toimijuuden käsitettä, millä tarkoitetaan aktiivista suhdetta tietoon ja tietämiseen. Tutkimuksessa selvitettiin, miten luokanopettajaopiskelijat ilmaisevat episteemistä toimijuutta opittuaan tutkimustaitoja.
Tutkimuksen aineistona on opiskelijoiden kirjoitelmia, joissa opiskelijat pohtivat tutkimustaitojen hyödyntämistä juuri päättyneessä ensimmäisessä opetusharjoittelussaan. Ennen opetusharjoittelua opiskelijat olivat osallistuneet tutkimuskursseille, ja heidän tehtävänään oli toteuttaa tutkimusta myös opetusharjoittelun aikana.
Tutkimuksen opiskelijat ilmaisivat episteemistä toimijuuttaan neljällä eri tavalla. Ensinnäkin opiskelijat käyttivät tutkimustaitoja ammatilliseen kehittymiseen ja pohdiskeluun. Toiseksi he hyödynsivät näitä taitoja luokan oppilaiden ja näiden taustojen huomioimiseen. Kolmanneksi opiskelijat hyödynsivät tutkimustaitoja saadakseen enemmän irti alan tutkimuskirjallisuudesta. Neljänneksi he tarvitsivat tutkimustaitoja sitoakseen yhteen kasvatustieteellistä teoriaa ja koulun arkea.
– Tulevaisuuden haasteena on saada kaikki nämä neljä ulottuvuutta näkyväksi tulevien opettajien opetuksessa. Miten suhtaudumme ja suhteudumme tietoon ja sen tuottamiseen? Episteemisen toimijuuden näkyväksi tekeminen on hyödyllistä kaikessa yliopisto-opetuksessa, Heikkilä ehdottaa.
Tutkimuksen tulokset on julkaistu Teaching in Higher Education -lehdessä, ja artikkelin kirjoittajat ovat Heikkilän lisäksi Hege Hermansen Oslon yliopistosta sekä Tuike Iiskala, Mirjamaija Mikkilä-Erdmann ja Anu Warinowski Turun yliopistosta. Tutkimusjulkaisu on osa Heikkilän väitöskirjaa, joka keskittyy toimijuuteen opettajankoulutuksessa.
Lisätietoja: Turun yliopiston kasvatustieteen yliopisto-opettaja, tohtorikoulutettava Mirva Heikkilä, p. 050 500 4937, mirva.heikkila@utu.fi