Populaarikulttuurin tutkimuksen seminaarissa avataan Euroviisujen poliittisia ulottuvuuksia
Eurovision laulukilpailu on viihteellinen mediatapaus, johon on sen pitkän historian aikana kytkeytynyt monenlaisia poliittisia jännitteitä. Kilpailussa on juhlittu Euroopan yhdentymistä ja käsitelty eri alueiden välisiä ristiriitoja. Turun yliopistossa järjestettävässä seminaarissa ”Popular Culture and Politics in the Eurovision Song Contest” paneudutaan Euroviisujen poliittisiin ulottuvuuksiin monista eri näkökulmista.
Popular Culture and Politics in the Eurovision Song Contest
Aika: perjantai 3.5.2019, 10.00–16.00
Paikka: Janus-sali, Sirkkalan kampus (Kaivokatu 12), Turun yliopisto
Seminaari on kaikille avoin ja sinne on vapaa pääsy.
Euroviisuja on edeltänyt runsas polemiikki tänäkin vuonna. Kilpailu järjestetään Israelissa, minkä vuoksi monet taiteilijat ovat vaatineet yleisradioyhtiöitä boikotoimaan kilpailua protestina Israelin hallituksen Palestiina-politiikalle. Ukrainan televisio puolestaan perui osallistumisensa kilpailuun sen jälkeen, kun edustajaksi valittu laulaja kieltäytyi allekirjoittamasta sopimusta, joka olisi rajoittanut hänen mahdollisuuksiaan esiintyä Venäjällä.
Euroviisujen esityksissä puolestaan on yhtäältä pyritty rakentamaan maille positiivista julkisuutta, toisaalta haastettu hallitsevia normeja esimerkiksi sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteen.
Euroviisujen kaltaisen ilmiön ymmärtäminen edellyttää monien eri tieteenalojen näkökulmien yhdistämistä, ja seminaarin puhujat edustavatkin eri oppiaineita musiikkitieteestä yleiseen historiaan, sosiologiaan ja mediatutkimukseen.
Seminaarin pääpuhujana esiintyy Dean Vuletic (Wienin yliopisto), joka on tutkinut Euroviisujen yhteyksiä Euroopan poliittiseen historiaan tuoreessa teoksessaan Postwar Europe and the Eurovision Song Contest (Bloomsbury 2018).
Suomen tämänvuotisen viisuedustajan Daruden esitystä ennakoiden Pertti Grönholm pohtii konemusiikin autenttisuuteen liittyneitä kysymyksiä euroviisuissa, ja Yrjö Heinonen analysoi persoonan rakentumista klassisissa suomalaisissa euroviisuesityksissä. Jan Wickman ja Anna-Elena Pääkkölä paneutuvat euroviisujen queer-merkityksiin kartoittamalla queer-henkisiä esityksiä eri aikakausilta ja Krista Siegfriedsin ”Marry Me” -kappaleen suhdetta Tasa-arvoinen avioliitto -kampanjaan. Pia Koivusen esitelmä avaa Ukrainan ja Venäjän välisiä suhteita, joiden kriisiytyminen on viime vuosina näkynyt myös euroviisuissa, ja Mari Pajalan katsaus Israelin euroviisustrategioiden historiaan taustoittaa Tel Avivin kilpailua.
Seminaari on englanninkielinen ja kaikille avoin. Seminaarin järjestää populaarikulttuurin tutkimuksen keskus International Institute for Popular Culture (IIPC).
Lisätietoja:
Mari Pajala, mediatutkimuksen professori (mari.pajala@utu.fi, p. 050 381 1277)
Ohjelma
10.00
Opening words
Dean Vuletic: Postwar Europe and the Eurovision Song Contest
11.00
Pia Koivunen: Russia and Ukraine in the Eurovisions: a love–hate relationship
Mari Pajala: Israel and Eurovision: a brief history
Jan Wickman: A spectre of queer visibility on the ESC stage
12.15 Lunch break
13.00
Pertti Grönholm: From Telex to Darude: Electronic sounds and the questions of authenticity and performance in the ESC
Yrjö Heinonen: Persona and character in three Finnish Eurovision Song Contest performances: Sata Salamaa (Vicky Rosti, 1987), La Dolce Vita (Anneli Saaristo, 1989) and Tule Luo (Katri Helena, 1993)
Anna-Elena Pääkkölä: Marry Me? Krista Sigfrid's camp cheer for the Finnish equal marriage campaign
14.15 Coffee
14.45–16.00
Panel discussion with Kaisa Ilmonen, Dean Vuletic and Jan Wickman: The Eurovision experience on location
Conclusion