Äidit vaikuttavat jälkeläistensä kehitykseen monin tavoin, muun muassa siirtämällä varhaiskehityksen aikana muniin ja alkioihin hormoneja, jotka vaikuttavat jälkeläisten kehitykseen ja kasvuun. Tutkimuksessa havaittiin eri lintulajien välillä satakertaisia eroja äidiltä siirtyvissä kilpirauhashormoneissa. Äidiltä saadut hormonitasot olivat korkeimmat muuttolinnuilla ja pesäjättöisillä linnuilla kuten kanalinnuilla.
Riittävät kilpirauhashormonitasot raskauden aikana ovat välttämättömät sikiön normaalin kehityksen kannalta sekä ihmisillä että muilla nisäkkäillä. Linnuilla nämä äidiltä saadut hormonit varastoituvat munan keltuaiseen, missä ne vaikuttavat alkioiden kehitykseen.
Vaikka kilpirauhashormonien merkitys kehitykselle on ollut tiedossa jo kauan, ymmärrämme vasta vähän hormonitasojen vaihtelun syistä lajien välillä.
Turun yliopiston erikoistutkija Bin-Yan Hsu ja Suvi Ruuskanen, Turun yliopiston dosentti ja Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori, keräsivät yhteistyökumppanien kanssa näytteitä 34 eri lintulajilta vesilinnuista varpuslintuihin, tarkoituksenaan selvittää kilpirauhashormonien vaihtelun syitä.
– Havaitsimme satakertaisia eroja kilpirauhashormonin määrässä lajien välillä. Alhaisimmat tasot olivat tiaisilla ja korkeimmat kahlaajalinnuilla, sanoo Suvi Ruuskanen.
Kilpirauhashormonitasot liittyvät lajien elinkiertopiirteisiin
Lintulajit eroavat elinkiertopiirteiltään, esimerkiksi kasvunopeuden, lisääntymiskertojen määrän ja eliniän suhteen. Tutkijat selvittivät, voisiko kilpirauhashormonitaso osaltaan selittää vaihtelua näissä elinkiertopiirteissä.
Havaittiin, että muuttavilla linnuilla munissa oli korkeammat pitoisuudet ja kokonaismäärät hormonia kuin paikkalinnuilla, jotka eivät muuta talveksi pesimäalueelta pois.
– Kilpirauhashormonien tiedetään kontrolloivan muuttoa. Tulos voisi selittyä sillä, että muuttolinnuilla on korkeammat veren kilpirauhashormonitasot myös pesimäaikaan, ja ne siirtävät muniinkin korkeammat tasot hormoneita, Hsu toteaa.
Tutkijat havaitsivat myös, että pesäjättöiset lintulajit munivat korkeamman kilpirauhashormonimäärän sisältäviä munia kuin pesäviipyiset lajit. Lintujen kehitys voidaan karkeasti jakaa kahteen: pesäjättöisillä lajeilla, kuten kanoilla, on höyhenpeite heti kuoriutuessaan ja ne voivat esimerkiksi heti kävellä. Pesäviipyisten lajien poikaset, kuten tiaiset ja varpuset, ovat kuoriutuessaan höyhenettömiä ja avuttomia.
– Näiden kehityksen erojen tiedetään olevan yhteydessä poikasen oman kilpirauhasen kehittymiseen. Tulevaisuudessa haluan selvittää, aiheuttaako eri kehitysmuoto munan hormonitasojen eron, vai mahdollistaako munan korkeampi hormonitaso nopeamman kehityksen pesäjättöisillä lajeilla, toteaa Hsu.
Pääkuva: Frans Vandewalle (CC BY-NC 2.0)
