Liikenne- ja viestintäministeriön kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman tavoitteena on nostaa vuoteen 2030 mennessä kävelyn ja pyöräilyn yhteistä kulkutapaosuutta nykyisestä noin 30 prosentista 35–38 prosenttiin. Nykytoimilla se ei toteudu. Aktiiviset kulkutavat, jalankulku- ja pyöräliikenne, edistävät samaan aikaan terveyttä, yhdenvertaisuutta ja kestävyyttä. Ilman pontevampaa päätöksentekoa nämä hyödyt jäävät haaveeksi. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan yhdyskuntarakenteen tiivistämistä, kävelyn ja pyöräilyn edistämistä ja autoilun rajoittamista.
Turun yliopiston koordinoima Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen hanke ’Liikunnallinen elämäntapa kestävän kasvun aikaansaajana (STYLE)’ on julkaissut päättäjille suunnatun politiikkasuosituksen toimista, joita tarvitaan kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuden nostamiseksi kansallisen strategian mukaisesti.
Tarvitaan sekä edistäviä että rajoittavia toimenpiteitä
Muutoksen aikaansaamiseksi ja vakiinnuttamiseksi on ymmärrettävä paremmin ihmisten arkea ja toteutettava pitkäjänteisiä suunnitelmia aktiivisten kulkutapojen tukemiseksi läpi hallinnon sektoreiden ja tasojen.
Valtaosa päivittäisistä matkoista tehdään nykyisin autolla, eikä kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuden kasvattaminen onnistu ilman, että automatkat vähenevät. Siksi myös autoilua rajoittavien toimien pitää kuulua kestävän liikkumisen työkalupakkiin.
- Riittävän tiivis ja sekoittunut lyhyiden etäisyyksien kaupunkirakenne luo perustan aktiivisten kulkutapojen yleistymiselle. Lisäksi on edistettävä toimia, jotka tekevät jalankulusta ja pyöräliikenteestä helppoa ja houkuttelevaa sekä rajoittavat autoilua, painottaa yksikönjohtaja Riikka Paloniemi Suomen ympäristökeskuksesta.
Henkilöautoilulle on oltava kilpailukykyisiä vaihtoehtoja eri puolilla kaupunkiseutua. Joukkoliikennettä ja aktiivista liikkumista yhdistävä matkaketjuajattelu auttaa tarkastelemaan jalankulkua ja pyöräliikennettä osana liikkumisen kokonaisuutta.
Aktiivinen liikkuminen asetettava autoilun edelle
Liikennejärjestelmän kehittämisessä päähuomio on tähän asti ollut autoilun sujuvoittamisessa. Jatkossa aktiivista liikkumista on priorisoitava autoilun sijaan etenkin kaupunkiympäristöissä. On tärkeää tunnistaa, että kävely- ja pyöräliikenteen lisääminen edellyttää toimia kaikilla tasoilla yksilöstä valtioon. Aktiivisen liikkumisen edistäminen ei ole vain liikennesuunnittelua, vaan kytkeytyy ympäristösuunnitteluun, terveyden edistämiseen, liikunnan ja vapaa-ajan palveluihin sekä opetukseen. Eri sektorien välille tarvitaan yhteisiä aktiivisten kulkutapojen lisäämisen tavoitteita ja toteuttamisstrategioita.
- Olennaista on alueellisten toimijoiden osaaminen ja muutoskyvykkyyden vahvistaminen. Korostaisin erityisesti kestävän liikkumisen vastuutahon nimeämistä, kehittämisen pitkäjänteisyyttä, kokeilujen viemistä käytäntöihin, riittävää rahoitusta ja monialaista yhteistyötä, jotka toteutuvatkin jo hyvin edelläkävijäkunnissa, sanoo johtava tutkija Anu Tuominen Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:sta.
Lisätietoja:
Petri Tapio, professori, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
petri.tapio@utu.fi, puh. +358 40 555 2963
Riikka Paloniemi, yksikönjohtaja, Suomen ympäristökeskus (Syke)
riikka.paloniemi@syke.fi, puh. +358 295 251 493
Anu Tuominen, johtava tutkija, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
anu.tuominen@vtt.fi, puh. +358 40 502 8921
