Turun yliopiston FinnBrain-tutkimuksessa verrattiin päivähoidossa ja kotihoidossa olevien lasten stressinsäätelyä. Tutkimustulokset osoittavat, että päivähoidon muodolla ei ole vaikutusta lasten kortisolitasojen vuorokausivaihteluun. Ryhmien välillä oli kuitenkin joitain eroja yksittäisissä mittauksissa. Päivähoidossa olevien lasten iltapäivän kortisolitasot olivat hieman korkeammat päiväkodissa kuin samoilla lapsilla vastaavana ajankohtana kotona. Kotihoidossa olevilla lapsilla taas kortisolitasojen yleinen vaihtelu ja lasten väliset keskinäiset erot olivat suuremmat kuin päiväkotiryhmässä.
Lasten stressiä on toistaiseksi tutkittu vain vähän päivähoitoympäristössä, eikä aiemmissa tutkimuksissa ole huomioitu kotihoidossa olevien lasten vertailuryhmää. FinnBrainin päivähoitotutkimuksessa oli mukana yli kaksisataa lasta ja yli kolmekymmentä päiväkotia Turusta ja ympäristökunnista.
Ihmisen stressireaktioita säätelee HPA-akseli eli hypotalamus–aivolisäke-lisämunuaisakseli. Lisämunuaiskuori reagoi psyykkiseen stressiin tuottamalla kortisolia, jolloin keho saa käyttöönsä lisää energiaa ja pystyy valmistautumaan mahdolliseen uhkaan. HPA-akselin toimintaa voidaan tutkia esimerkiksi mittaamalla sylkeen erittyneen kortisolin määrää. Tutkimuksen aikana alle kolmevuotiaista lapsista otettiin useita sylkinäytteitä kortisolihormonitason määrittämiseksi sekä kotona että päivähoidossa. Päivähoidon henkilökunta otti näytteet päiväkodeissa ja lapsen vanhemmat kotona.
– Tutkimuksemme osoitti, että lasten kortisolitasojen vuorokausivaihtelu oli molemmissa ryhmissä samanlaista ja noudatti kortisolille tyypillistä vuorokausirytmiä, jossa tasot ovat korkeimmillaan aamulla, laskevat päivän mittaan ja ovat matalimmillaan illalla ennen nukkumaanmenoa, FinnBrain-tutkimuksessa tohtorikoulutettavana työskentelevä Katja Tervahartiala kertoo.
Kortisolitasot saattoivat kuitenkin heilahdella yksittäisten mittausten kohdalla, mikä on osa tavanomaista stressinsäätelyjärjestelmän toimintaa ja useimmiten lapsen normaalia reagointia ympäristön ärsykkeisiin. Myös ryhmien välillä oli jonkin verran eroja juuri yksittäisten kortisolimittausten tasolla.
Päiväkodissa kortisolitasot ovat koholla iltapäivisin – ryhmäkoolla ei vaikutusta
Päivähoidossa olevien lasten iltapäivän kortisolitasot olivat hieman korkeammat päiväkodissa kuin silloin, kun samat lapset olivat vastaavana ajankohtana kotona.
– Tämä selittyi osittain päiväunilla, koska näytteet otettiin iltapäivällä päiväunien jälkeen, ja kortisolitasot ovat jonkin verran korkeammat heti heräämisen jälkeen. Päiväunet eivät kuitenkaan kokonaan selittäneet iltapäivän tasoja ja saattaakin olla, että iltapäivän tunnit ovat osalle lapsista kuormittavampia päiväkodissa kuin kotona, Tervahartiala selittää.
Kortisolitasoihin ei kuitenkaan vaikuttanut se, miten pitkään lapsi oli käynyt kodin ulkopuolisessa päivähoidossa. Tosin, suurin osa tutkimukseen osallistuneista lapsista oli ollut jo pidempään hoidossa ja ehtinyt tottua päiväkodin rutiineihin. Vasta-aloittaneita oli joukossa vain muutamia. Päivähoidon ryhmäkoko ei myöskään ollut yhteydessä kortisolitasoihin.
Kotihoidossa lasten keskinäiset erot suurempia
Kotihoidossa olevilla lapsilla havaittiin, että kortisolitasojen vaihtelu ja lasten väliset keskinäiset erot olivat suurempia kuin päiväkotiryhmässä. Tämä ilmiö vaikutti tuloksiin siten, että kotihoidossa olevien lasten kortisolitasot olivat ryhmävertailussa kaiken kaikkiaan vähän korkeammat kuin päiväkotiryhmässä.
– Kotiryhmässä huomasimme myös suurempia eroja lasten päivärytmeissä, mikä voi osaltaan selittää suuremman vaihtelun myös lasten kortisolitasoissa. Kotihoidossa olevien lasten äitien koulutustaso oli jonkin verran matalampi, ja lapset olivat vähän nuorempia. Nämä tekijät eivät kuitenkaan selittäneet eroja ryhmien välillä, Tervahartiala kertoo.
Jatkotutkimus valottaa stressinsäätelyn kehitystä iän myötä
Lasten stressinsäätelyyn vaikuttavat monet sekä ympäristöön että lapsen yksilöllisiin piirteisiin liittyvät tekijät. Päivähoidon laatu on yksi tärkeä tekijä, jota ei tässä tutkimuksessa mitattu.
– Tämän tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, liittyivätkö ryhmien väliset erot hoitoympäristöön vai lapsen yksilöllisiin piirteisiin. Ryhmien väliset erot olivat myös verrattain pieniä, eikä meillä ole vielä riittävästi tietoa siitä, onko tämän kaltaisilla eroilla merkitystä lapsen tulevan kehityksen tai terveyden kannalta, Tervahartiala huomauttaa.
– Tarvitaankin lisätietoa siitä, miten lapsen stressinsäätely kehittyy iän myötä varhaislapsuuden erilaisissa ympäristöissä. Tutkimuksemme jatkuu ja sylkinäytteitä kerätään edelleen lasten kasvaessa, seuraavaksi 3,5 ja 5 vuoden iässä, jolloin myös iän tuoma vaikutus voidaan ottaa paremmin huomioon. Lisäksi selvitämme lapsen sosiaalisia taitoja, temperamenttipiirteitä ja vertaissuhteita, joiden merkitys korostuu etenkin vanhempien lasten kohdalla, Tervahartiala lisää.
Turun yliopiston FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksessa selvitetään ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen. Mukana on yli 4 000 lapsiperhettä, joita seurataan raskausajasta pitkälle aikuisuuteen.
Tutkimus on julkaistu arvostetussa European Child & Adolescent Psychiatry -lehdessä
Lisätietoja:
KM Katja Tervahartiala, tohtorikoulutettava, projektikoordinaattori, FinnBrain-tutkimus, lääketieteellinen tiedekunta, kliininen laitos, Turun yliopisto, 050 570 6772, kmterv@utu.fi
