Lapsettomuus oli yleistä myös historiallisessa Suomessa – huono-osaisilla ajallinen vaihtelu oli kuitenkin suurinta
Turun yliopiston tutkijat selvittivät lapsettomuuden ajallisia trendejä 1800-luvulta lähes nykypäivään. Korkeaan yhteiskuntaluokkaan sijoittuvien lapsettomuus nousi tasaisesti, kun taas alimpaan luokkaan kuuluvien lapsettomuus oli suurempaa ja vaihteli voimakkaasti jakson aikana.
Lapsettomuus on kasvanut voimakkaasti sitten suurten ikäluokkien syntymän jälkeen Suomessa. Myös noin sata vuotta sitten tapahtui samanlainen voimakas kasvu lapsettomuudessa, selvittää Turun yliopiston tutkimus. Tutkimuksessa oli mukana myös Väestöliitto.
– 1880–1890-luvuilla syntyneistä miehistä noin 21 prosenttia ja naisista noin 25 prosenttia jäi kokonaan lapsettomiksi. 1850-luvulla syntyneillä vastaava luku oli 10 prosenttia, joten hyppäys tapahtui muutamassa vuosikymmenessä, kertoo tutkimuksen pääkirjoittaja, tutkijatohtori Milla Salonen Turun yliopistosta.
Aineiston viimeisissä, 1940-luvulla syntyneiden kohorteissa lapsettomia oli sekä miehistä että naisista noin 19 prosenttia.
Tutkimuksen aineisto kerättiin suomalaisista historiallisista väestörekistereistä – kirkonkirjoista. Tutkimuksen johtajan professori Virpi Lummaan tutkimusryhmä on kerännyt suuren sukupuuaineiston, joka kattaa suuren määrän ihmisiä sekä historiallisessa että nykyajan Suomessa. Tutkimusaineistossa seurataan ihmisiä syntymästä kuolemaan asti kirjaten tarkkaan jokaisen ihmisen kaikki avioliitot, lapset ja muut elämäntapahtumat.
Tutkimuksessa selvitettiin koko elämän aikaista lapsettomuutta ja siksi mukaan otettiin vain ne, jotka olivat selvinneet 45-vuotiaiksi asti. Tutkimuksen ihmiset olivat syntyneet vuosien 1800–1950 välillä.
Huono-osaisuus näkyy suurempana lapsettomuutena ja heikkona resilienssinä
Aineisto on ainutlaatuinen, sillä sen ihmisille on kirjattu myös ammatti, josta voidaan päätellä ihmisen sosiaalinen asema. Siksi tutkijat pystyivät tutkimaan lapsettomuuden ajallisia trendejä erikseen eri sosiaaliluokissa. Tutkijat jakoivat ihmiset ammatin perusteella kolmeen sosioekonomiseen asemaan: korkeaan, kohtalaiseen ja heikkoon.
Lapsettomuus oli tutkimuksessa yleisempää heikossa sosiaalisessa asemassa olevilla: heistä koko tutkimusaikana lähes 20 prosenttia oli lapsettomia, kun taas korkeassa asemassa vain 8 prosenttia jäi lapsettomiksi. Eroja löytyi myös lapsettomuuden trendeissä.
– Korkeassa ja kohtalaisessa asemassa olevien lapsettomuus nousi melko tasaisesti 1800-luvulta nykypäivään. Heikossa sosiaalisessa asemassa olevilla lapsettomuus taas vaihteli voimakkaasti ajassa, toteaa Salonen.
Lapsettomien osuuden voimakas heilahtelu ajassa viittaa siihen, että huono-osaisilla on heikompi resilienssi. Resilienssi tarkoittaa kykyä selviytyä ja sietää muutoksia ja kriisejä sekä palautua niistä. Tutkimusjakson aikana Suomessa tapahtui useita kriisejä nälänhädistä pandemioihin ja sotiin. Nämä näyttäisivät olevan erityisen haitallisia heikossa sosiaalisessa asemassa oleville, johtaen suurempaan lapsettomuuteen.
Tutkijat havaitsivat vastaavan ilmiön avioituvuudessa, joka usein oli lapsettomuuden taustalla etenkin historiallisena aikana: korkeassa ja kohtalaisessa sosiaalisessa asemassa olevilla elämän aikana avioituvien osuus laski tasaisesti lähes sadasta prosentista noin 95 prosenttiin. Heikossa sosiaalisessa asemassa olevilla osuus heilahteli voimakkaasti ja jopa nousi nykyaikaan tullessa.
– Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että eriarvoisuuden vähentäminen voisi olla tärkeä keino lapsettomuuden nousun taittamisessa, tähdentää professori Lummaa.
Nosto- ja sosiaalisen median jakokuva: Pexels / Pixabay
