Kansainvälinen tutkijaryhmä on selvittänyt Kaarinaan Ravattulan Ristimäelle Suomen vanhimman tunnetun kirkon alueelle 1100-luvun lopulla ja 1200-luvun alussa haudattujen vainajien alkuperää ja muuttoliikettä. Tutkimus toteutettiin tarkastelemalla hammaskiilteeseen varastoitunutta strontiumia. Strontiumanalyysi kertoo, että liikkuvuus oli Aurajokilaaksossa varhaiskeskiajalla vähäistä ja puoliso löydettiin tavallisesti läheltä kotiseutua.
Kaarinassa Ravattulan Ristimäellä sijaitsevan Suomen vanhimman tunnetun kirkon käyttäjistä on saatu uutta tietoa. Kansainvälinen tutkijaryhmä on tarkastellut Ravattulaan 1100-luvun lopulla ja 1200-luvun alussa paikalle haudattujen vainajien alkuperää ja muuttoliikettä hammaskiilteeseen varastoituneen alkuaine strontiumin (Sr) avulla. Maaperässä ja vedessä luonnollisesti esiintyvä strontiumpitoisuus välittyy ihmisiin ja eläimiin ravinnon kautta, joten luiden ja hampaiden isotooppisuhteita (87Sr/86Sr) tutkimalla voidaan selvittää alueelta toiselle menneisyydessä tapahtunutta liikkuvuutta.
Tutkimusta varten taustakartoitettiin eteläisen Suomen strontiumisotooppisuhteet laajalta alueelta. Eri museokokoelmista saatiin analysoitavaksi arkeologisesti kaivettuja metsäjäniksen tai rusakon luita.
- Jäniksenluut soveltuvat hyvin paikallisten strontiumarvojen tutkimiseen, sillä eläin on asuinpaikkojen luuaineistossa yleinen ja se on todennäköisesti pyydystetty lähialueelta. Eläinten saatavilla ei aiemmin ole myöskään ollut toiselta alueelta tuotua ravintoa, jolla voisi olla vaikutusta analysoitaviin strontiumarvoihin, osteoarkeologi Auli Bläuer sanoo.
Arkeologisten luiden lisäksi taustatutkimuksessa analysoitiin kolmen Kaarinan Ravattulasta pyydetyn modernin jäniksen sekä yhden Ravattulan kirkon alueelta löytyneen jyrsijän strontiumarvot. Vertailuaineistona hyödynnettiin myös aiemmin julkaistuja tuloksia Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta.
Kaivauksissa esiin tullutta hammaskiillettä haudassa 6/2015. Kuva: Juha Ruohonen.
Ravattulan kirkon käyttäjissä korostui lähialue
Ravattulan kirkon aluetta voidaan pitää 1100- ja 1200-lukujen vaihteen merkittävimpänä arkeologisena kohteena Suomessa. Kirkon ympäristöön on sen käyttöaikana haudattu noin 400 vainajaa. Ihmisluu ei maaperässä ollut lainkaan säilynyt, mutta hammaskiillettä saatiin analysoitavaksi kaikkiaan 12 haudasta.
Strontiumarvojen perusteella paikallisiksi osoittautui kymmenen vainajaa (83,33 %). Heidän asuinalueensa on lapsuudesta lähtien, todennäköisesti aina kuolemaansa asti, ollut Aurajokivarsi Ravattulan ympäristössä.
Ainoastaan kahden vainajan (16,67 %) analyysitulokset poikkesivat paikallisista arvoista. Toinen tuloksista saattaa viitata merelliseen ympäristöön, mutta strontiumarvoihin on voinut vaikuttaa myös henkilön kasvuiässä nauttima kalaravinto. Merelliset arvot eivät kuitenkaan näy muissa vainajissa, vaikka Ravattula sijaitsee vain 8 km etäisyydellä Aurajoen suusta.
Toinen poikkeava tulos viitannee Aurajokilaakson sijaan johonkin toiseen lähialueen jokilaaksoon, josta henkilö on vasta aikuisiällä muuttanut Ravattulan ympäristöön. Rajallisen vertailuaineiston pohjalta tarkkaa lähtöaluetta ei ole vielä mahdollista määrittää tarkasti.
– Kaikki Ravattulasta tutkitut ruumishaudat muistuttavat hautaustavoiltaan ja -esineistöltään hyvin läheisesti toisiaan ja edustavat ajankohdan paikallista muotia. Aurajokialueelle muualta tulleita henkilöitä ei voida erottaa esimerkiksi esineistön tai vaatetuksen perusteella muista vainajista. Kovin kaukaa he eivät kuitenkaan tulleet, tutkimushanketta johtanut arkeologi Juha Ruohonen toteaa.
Kotiseudulla kehdosta hautaan
Toteutettu analyysi on ensimmäinen laaja strontiumanalyysi rautakauden lopun ja varhaiskeskiajan vaihteen hauta-aineistosta Suomessa. Ravattulan osalta tulokset kertovat etenkin naisten liikkuvuudesta, sillä kaikki tutkitut vainajat olivat naisia. Tulokset kuvaavat myös niitä maantieteellisiä olosuhteita, jotka ovat vaikuttaneet sosiaalisten suhteiden ja muiden kontaktien rakentumiseen.
Tiheästi asutetussa jokilaaksossa etäisyydet muihin kyliin ovat olleet lyhyitä ja esimerkiksi naapurikylien runsaus on mahdollistanut puolison löytämisen läheltä. Vain harvoissa tapauksissa vaimo saatettiin hakea myös oman asuinympäristön ulkopuolelta, kuten toisen jokilaakson alueelta. Yksittäisten henkilöiden liikkumista laajempaa muuttoliikettä ei 1100- ja 1200-lukujen vaihteessa näyttäisi Aurajokilaaksossa tapahtuneen.
Tulosten perusteella Ravattulan kirkon käyttäjäkunta koostui lähialueen maaseutuyhteisöstä, jossa oli vain harvoja ulkopuolelta tulleita yksilöitä, jotka nämäkin todennäköisesti kotoisin lähialueelta. Aurajokilaaksossa oli rautakauden lopulla ja varhaiskeskiajalla tyypillistä siis pysyä samalla kotiseudulla kehdosta hautaan.
Ravattulan kirkon kivijalka esillä vuonna 2014. Kuva: Juha Ruohonen.
Ravattulan hammasnäytteiden käsittely teetettiin Virossa Tarton yliopistossa ja strontiumanalyysit teetettiin Yhdysvalloissa Pohjois-Carolinan yliopiston isotooppilaboratoriossa Chapel Hillissä. Tutkimusryhmässä oli mukana arkeologian emeritusprofessori T. Douglas Price (University of Wisconsin–Madison, Yhdysvallat) ja analyyttisen kemian ja arkeologian laitosten tutkija Ester Oras (Tarton yliopisto, Viro) sekä Turun yliopistosta dosentti Auli Bläuer ja vastuullisena johtajana arkeologian yliopisto-opettaja Juha Ruohonen.
Tutkimus on julkaistu Fennoscandia Archaeologica -lehden vertaisarvioidussa artikkelissa “Baseline 87Sr/86Sr Values in Southern Finland and Isotopic Proveniencing of the Cemetery at Ravattula Ristimäki”. Ravattulan osalta kyseessä oli osa laajempaa, Turun yliopiston arkeologian oppiaineen koordinoimaa Ravattulan Ristimäki -tutkimushanketta, jonka rahoituksesta vastasi Alfred Kordelinin säätiö.
Ravattulan Ristimäki -hankkeen verkkosivut: http://www.ravattula.fi/etu.htm
Kuvat median käyttöön:
Kaivauksissa esiin tullutta hammaskiillettä haudassa 6/2015. Kuva: Juha Ruohonen. https://apps.utu.fi/media/tiedotteet/hammaskiilletta_haudassa.jpg
Ravattulan kirkon kivijalka esillä vuonna 2014. Kuva: Juha Ruohonen. https://apps.utu.fi/media/tiedotteet/ravattulan_kirkon_kivijalka.jpg
Lisätietoja:
Ravattulan Ristimäki -hankkeen johtaja Juha Ruohonen
jukaru@utu.fi
050 449 5231
Arkeo-osteologian dosentti, erikoistutkija Auli Bläuer
auli.blauer@utu.fi
050 5974908
