Lapsena janosimme kehittymistä, halusimme oppia uutta jatkuvasti. Jokainen oivallus, tieto ja opittu asia jaettiin innostuneena kaikille läsnä oleville. Näissä jaetuissa hetkissä syntyi usein yhdessä jotain lisää. Motivaatio oppimiseen oli kaiken muun yli ajava voima. Yhdessä oivaltamisen ja oppimisen myötä motivaatio lisääntyi lumipalloefektin tavoin.
Mitä jos me aikuiset jatkamme tuota innostunutta, ihmiselle luontaista osaamisen kehittämistä työssämmekin? Haluathan olla se yksilö, joka on rohkea, motivoitunut ja vie organisaationsa osaamisen aivan uudelle tasolle?
Työelämässä osaamisen kehittäminen on tunnustettu kehittymisen avainkohdaksi. Tulevaisuuden johtajuus vaatii rohkeutta sekä kykyä oppia uutta aina vain enemmän. Tarvitaan nopeaa uusien asioiden omaksumista ja oppimista, joten yksilöiden pitää säilyttää joustavuus oppimiseen sekä rohkeus astua aina yhä uudestaan uuden tuntemattoman alueelle. Organisaation kyvykkyys perustuu yksilöiden haluun oppia ja luoda uutta sekä jakaa se muiden kanssa. Jos yksilö ei kehity, hän ei jää paikoilleen, vaan hän taantuu – vääjäämättä. Samoin käy organisaatiolle, jos sen jäsenet eivät kehity: koko organisaatio taantuu. Yksilö tarvitsee oppimiseen ja kehittymiseen yhteisön, yhteisö yksilön.
Aikuiselle, työssä käyvälle henkilölle, on ensiarvoisen tärkeää pitää itsensä kehittymisen polttopisteessä. Uuden oppimiseen tarvitaan uskallusta poistua omasta tutusta tilasta sellaiseen tilaan, jossa joutuu tunnistamaan ja tunnustamaan oman tietämättömyytensä ja osaamattomuutensa. Yksilön kehittymisessä on aina kyse muutoksesta. Muutos on oppimista ja parhaimmillaan se tapahtuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Ammatillisen identiteetin ja taitojen kehittämisessä meidän pitää kyetä kohtaamaan toiset ihmiset avoimesti, valmiina vaihtamaan kokemuksia systemaattisesti, syvällisesti erilaisuudesta innostuen. Samalla kun haluamme oppia uutta, meidän pitää luopua jostain vanhasta. Toisinaan voimme rakentaa uutta taitoa ja tietoa jo olemassa olevan päälle. Tällöin vaimennamme jotain vanhaa ja vahvistamme jotain rakenteilla olevaa, kehitämme uutta mallia itsellemme, kytkemme asioita yhteen.
Parhaiten organisaatiot kehittyvät, kun siihen kuuluvat jäsenet kohtaavat ammatillisesti, kokemuksellisesti, monialaisesti sekä monitieteisesti eri keskusteluissa. Syntyy uusia yhteisöjä, jossa yksilöt voivat vaihtaa osaamistaan ja kokemuksia sekä kertoa ajatuksiaan yhdessä, kuunnellen ja oppien toistensa kokemuksista. Kokemuksellinen oppiminen on tehokas tapa muuttaa ajattelua ja vallalla olevia käytänteitä. Työelämässä kokemuksellisuudelle ei aina ole aikaa tai sijaa. Tämän vuoksi erilaiset johtamiskoulutukset ja organisaation kehittämiseen tähtäävät tapaamiset kannattaa rakentaa yksilöiden kokemuksia hyödyntäen. Osaamisen kehittämisessä kannattaa hyödyntää sosiaalista avointa vuorovaikutusta sekä rakentaa vankka luottamus yhteisön jäsenten kesken. Kokemuksellinen oppiminen on syvällistä sisäistä pohdintaa. Aikuisilla se on oppimisen muodoista syvin ja hedelmällisin osaamisen kehittämisen ydin.
Ota rohkeasti jatkuvan oppimisen haaste vastaan!
Ulla Heinonen
Kirjoittaja on TSE exen johtaja.
Teksti on julkaistu pääkirjoituksena Turun yliopiston kauppakorkeakoulun sidosryhmälehti Mercuriuksen numerossa 2/2019.