Etelä-Suomen metsien uhanalaisen lajiston säilyttäminen ja elvyttäminen vaativat nykyistä laajempia ja kytkeytyneempiä suojelualueita, jotka toimivat myös hiilivarastoina ja –nieluina ilmastonmuutoksen hillinnässä. Samaan aikaan nopealla vauhdilla kasvavat retkeily- ja ulkoiluharrastukset kaipaavat uusia virkistysalueita.
Tausta
Metsäluonnon tila on metsien voimakkaan käytön vuoksi heikentynyt merkittävästi, ja yli 800 metsälajia on luokiteltu uhanalaisiksi. Erityisesti Etelä-Suomen metsien uhanalaisen lajiston säilyttäminen ja elvyttäminen vaativat nykyistä laajempia ja kytkeytyneempiä suojelualueita. Jäljellä olevien vanhojen metsien suojelua toteuttavat monet toimijat, kuten suosittu METSO-ohjelma. Luonto2100-rahasto lähestyy asiaa eri näkökulmasta, vanhojen metsien suojelua täydentäen. Rahaston ajatuksena on, että myös nykyisiä nuoria metsiä suunnitelmallisesti monipuolistamalla ja lopulta suojelemalla voidaan rakentaa monimuotoista metsäluontoa tuleville sukupolville.
Rahasto haluaa myös edistää nopealla vauhdilla kasvaneita, hyvinvointia tuottavia, retkeily- ja ulkoiluharrastuksia sekä tuottaa hiilinieluja ja –varastoja ilmastonmuutoksen hillintään.
Toiminta
Luonto2100-rahasto ostaa sijainniltaan ja rakenteeltaan sen tavoitteisiin sopivia metsäalueita. Hankinnat kohdistetaan ensisijaisesti nykyisten suojelualueiden, kuten kansallispuistojen, reunamille ja välille, jolloin niiden pinta-ala, kytkeytyneisyys, ja suojelu- ja virkistysarvot kasvavat.
Rahaston ensisijainen toiminta-alue on lounaisessa Suomessa, mutta rahasto voi myös hankkia metsäalueita muualtakin Suomesta, mikäli alue täyttää yllä kuvattuja kriteereitä.
Lähtökohtaisesti rahaston metsät jätetään kasvamaan rauhassa kohti luonnontilaa. Tätä kehitystä voidaan nopeuttaa ennallistamalla tai metsittämällä. Rahaston metsissä voidaan myös tehdä tieteelliseen tutkimukseen perustuvia monimuotoisuutta edistäviä hoitotoimenpiteitä (esimerkiksi sekapuuston tai harvinaisten lajien suosiminen). Toimenpiteitä suunnitellaan ja toteutetaan opiskelijatöinä ja asiantuntijoiden tuella, jolloin samalla koulutetaan metsäluontoa tuntevia asiantuntijoita eri aloille.
Hankittavien alueiden valinnassa huomioidaan, millä tavalla se hyödyttää virkistys-, tutkimus- ja koulutuskäyttöä. Rahasto lahjoittaa hankkimiaan alueita lopulta valtiolle suojelualueiksi silloin kun tämä edistää sen käyttötarkoitusta, luonnon monimuotoisuuden suojelua ja virkistysmahdollisuuksien parantamista.
