Promootiopuheet 2023

Arvoisa rehtori, dekaani, varadekaani, promoottorit, kunniatohtorit, dear honorary doctors, promovendit ja hyvä juhlayleisö.  Tervetuloa miekanhiojaisiin. Olen Eriikka Siirala, promootiotoimikunnan tohtorijäsen ja yksi illan juontajista. 

On aika mahtavaa olla tässä. Syksyllä 2021 minua pyydettiin mukaan promootiotoimikuntaan, enkä vastannut; ei kiitos. Oman ja ehkä muutaman muunkin promovendin väitös sattui pahimpaan korona-aikaan. Vaikka väitöstilaisuus koronasta huolimatta saatettiin järjestää, niin väistämättä jokin tunnelmasta jäi puuttumaan. Häivähdys väkeä täynnä olevasta väitössalista typistyi zoom-linkiksi ja haave isosta karonkasta latistui lähinnä somejulkaisujen kuohuviiniemojiksi. Kyllä se tilanne harmitti. Siksi kutsu toimikuntaan oli merkityksellinen ja kokemuksena ainutlaatuinen. 

Toimikunnan ensimmäisissä kokouksissa professori emerita Riitta Pyykkö taustoitti juhlan historiaa ja protokollaa. Keskustelimme mm. siitä, mitä katua pitkin juhlakulkueen tulisi kävellä kirkkoon ja kenen näkemys historian aikana on ollut perustelluin. Alusta alkaen toimikunnassa oli selvä, että juhla tulisi noudattamaan vanhoja perinteitä, onhan kyseessä 80 vuotis juhlavuosi. Tästä muodostuikin eräänlainen iskulause; ”onhan tämä perinteen mukaista”. Se tarkoittaa kolmen päivän juhlallisuuksia. Juhlan lähestyessä, myös kokousten sisältö konkretisoitui ja teimme jo valintoja illallistarjoiluista ja varmistimme, että kutsukorttien väri vastaa varmasti sairaalavaatteiden kirurgin vihreää väriä. Ilmassa oli jo juhlan tuntua.  

Toimikunnassa tuli myös selväksi, miekanhiojaiset, ovat promovendien toisilleen järjestämä juhla. Pohdin mielessäni, miten tämä olisi mahdollista toteuttaa, kun omien tohtorikavereiden whatsapp-viesteihinkään ei ehditä vastata, saati, että ehtisimme näkemään toisia. Viimeisen puolen vuoden aikana on tullut selväksi, ettei miekanhiojaisten järjestäminen oman työn ohessa olisi onnistunutkaan. Sari Heikkilä ja Taina Nordgrén ovat toteuttaneet sen puolestamme. He ovat huolehtineet, että meistä jokainen tänään ja koko juhlan ajan protokollan mukaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämä tarkoittaa, että voimme keskittyä miekan hiomiseen ja että kuplivaa riittää jokaiseen miekkaan. Viime päivien työtunteja ei ole laskettu ja minulla on tunne, että Hanna Pakarisen vuosien takainen euroviisu-kappaleen sanoma; ”Leave me alone I wanna go home”, on hetkittäin ollut jokaisen järjestäjän mielessä. Siksi tuntuukin uskomattomalta, että kaikki se suunniteltu on nyt käsillämme. On aika juhlan! 

Dear guests, I am Eriikka Siirala, one of the promovenders and a member of the organizing committee. It is time to start the three-day ceremony, which will follow the traditions of the University of Turku. Today, first of all, we will sharpen our swords.  

Traditionally this party is organised by us, promovendrs but I wondered if it could have been done while working at the same time. Luckily, we have had two powerful women Sari Heikkilä and Taina Nordgrén, who made this all possible. They made sure that every detail of the party was taken care of and we are able to concentrate on the essentials, the sword sharpening and the time for the celebration. I wish you a pleasant evening. 

Hyvät ystävät juhla voi alkaa, Sankarille me nostamme maljaa. Täällä ei juoda kolmosen kaljaa, meille viihdyn suo shampanja vaan!

Arvoisa rehtori, arvoisat dekaani ja varadekaani, arvoisat promoottorit, distinguished Honorary Doctors, arvoisat promovendit, hyvä juhlaväki!

Kahdesta tohtorin tunnusmerkistä eli hatusta ja miekasta kumpikaan ei ole arkinen. Näistä kahdesta miekka on kuitenkin se, jonka kohtaamme juhlatilanteissakin vielä paljon harvemmin kuin tohtorinhatun. Tämä tuo miekalle erityistä painoarvoa. Miekka on tietysti konkreettisesti ase, mutta usein myös symboli määräys-, sotilas- tai tuomiovallalle. Tästä poiketen tohtorinmiekka ei edusta auktoriteettia, vaan päinvastoin: tieteellistä väitettä ei voi perustella esittäjänsä tittelillä, vaan sen on perustuttava havaintoihin, argumentteihin ja päättelyyn. Promootiossa miekka annetaan merkiksi tohtorin arvosta, mutta miekka on ennen kaikkea muistutus siitä työstä –  jopa kuvainnollisesta taistelusta – jota tutkimuksen tekeminen on. Tohtorinmiekka symboloi totuutta: se on hengen ase totuuden puolustamiseksi.

Tutkija joutuu puolustamaan totuutta sekä tieteen sisällä että julkisessa keskustelussa. Totuuden puolustaminen tuntuu nykymaailmassa erityisen ajankohtaiselta. Suomessakin tiedotusvälineet ovat ryhtyneet kansainvälisen mallin mukaan tekemään faktantarkastusartikkeleita, joissa käydään yksi kerrallaan läpi esimerkiksi poliittisessa keskustelussa esitettyjä väitteitä. Tohtorinmiekan edustama totuus on kuitenkin eri asia kuin pelkät faktat. Miekka edustaa pyrkimystä kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen, joka ottaa toki huomioon yksittäiset tosiasiat, mutta myös niiden keskinäiset suhteet, painoarvot ja harhan lähteet.

This sword is a symbolic weapon for defending the scientific truth. Scientific truth is rather a process than an unchanging and stable condition. The process can involve even conflicting findings and interpretations presented by different researchers. With the accumulation of evidence and the clashing of opposing views, the process leads to the convergence of our understanding towards the truth. The sword reminds us of the fight of arguments and findings, which is needed to ensure that our understanding has been tested and found to be robust and reliable. The scientific community exists for the sake of increasing our knowledge and understanding. Therefore, all those involved in scientific fights have a shared goal, even though it may not always feel obvious when reading the reviewers’ comments on a manuscript.

In the scientific disciplines related to human health, the truth is often represented by evidence of the benefits of a certain protocol or the efficacy of a treatment. However, we often have to act based on insufficient information due to lack of evidence. Even more commonly, our understanding may require fine-tuning. There are still practices that are based on expert opinion with only limited scientific evidence. Fighting for truth also means being aware of the quality of evidence underlying our actions. The identification of the boundaries between the true evidence and opinions guides us towards finding new, relevant scientific knowledge.

Muistuttakoon miekka myös niistä taisteluista, joita joudumme käymään itsemme kanssa. Kuvittelemme ymmärtävämme jonkin ilmiön ja tietävämme, miten asiat ovat. Oma tutkimuksemme tuskin kuitenkaan on koko totuus tarkasteltavasta asiasta. Voi myös olla, että joku muu tai me itse havaitsemme jotain, mikä ei sovi yhteen aiemman käsityksemme kanssa. Ei ole aina helppoa myöntää olleensa väärässä tai ettei ymmärtänytkään. Silloin voimme joutua kamppailemaan itsemme kanssa, pyristelemään irti aiemmista käsityksistämme ja rakentamaan ymmärrystämme uudelleen. Tähän meidän on näitä miekkoja kantaessamme oltava valmiita: asettamaan totuus omien käsitystemme yläpuolelle ja hyväksymään tosiasiat sellaisina kuin ne kaiken harkinnan, argumentoinnin ja löydösten valossa näyttävät olevan.

Totuuden puolustaminen on siis muun muassa kokonaiskuvan arvioimista, omienkin löydöstemme kyseenalaistamista ja näytön asteen ja merkityksen punnitsemista. Tämä työ edellyttää terävää älyä, rohkeaa argumentointia ja tarkkaa koeteltujen tosiasioiden erottamista pelkistä arveluista. Siksi meidän on tänään hiottava miekkamme teräviksi.

Arvoisat promovoitavat kunniatohtorit, hyvät promovoitavat riemutohtorit ja tohtorit, hyvät juhlavieraat.

Lääketieteellisen tiedekunnan täyttäessä tänä vuonna 80 vuotta, päätimme järjestää tiedekunnan oman promootion. Valmistuuhan tiedekunnastamme Turun yliopiston ylivoimaisesti suurin joukko tohtoreita. Tänään vihimme perinteisessä akateemisessa juhlassa tohtoreita, jotka edustavat kaikkia lääke- ja terveystieteiden aloja perustutkimuksesta klinikkaan. 

Tutkitun tiedon merkitys on tänä päivänä korostunut. Väestömme vanhenee, sosiaali- ja terveysjärjestelmämme on muutoksen kourissa sekä työvoiman saatavuuden että taloudellisen kestävyyden näkökulmasta. En näe tähän yhtälöön muita ratkaisuja kuin tutkittuun tietoon perustuvat toimet. 

Lääketieteellisen tiedekunnan tehtävä on yhteiskunnan näkökulmasta poikkeuksellisen tärkeä. Me koulutamme ja teemme tutkimusta yhdellä menestyvän yhteiskunnan keskeisimmistä alueista. Suomen menestys ja kansan onnellisuus ovat riippuvaisia meidän työstämme ja sen jalkautumisesta arkeen. 

Meidän tulee myös pysyä ajan tasalla sekä koulutuksessa että tutkimuksessa. Viimeisin tieto omasta ja muiden tutkimustyöstä on myös välitettävä eteenpäin. Tämä on mahdollista vain, kun opettajat tutkivat ja tutkijat toimivat opettajina. Meidän tulee myös välittää tutkittua tietoa julkisuudessa. Kuten kaikki tiedämme, on tutkitun tiedon rinnalle noussut ikään kuin vaihtoehtoisia rinnakkaistotuuksia. Jokaisella meistä on oikeus tietoon ja totuuteen. Valheen siivet tulee katkaista.

Arvoisat promovoitavat riemutohtorit, te olette nähneet maailman muuttuvan kiihtyvään tahtiin. Haluan esittää teille kiitokseni ja onnittelut lääketieteellisen tiedekunnan puolesta. Te olette kantaneet valon miekkaa kautta vuosikymmenten. Vienona pyyntönäni esitän: jakakaa edelleenkin kokemustanne ja hyväksykää kiitokseni koko tiedekunnan ja yliopiston puolesta pitkästä työstänne.

Arvoisat promovoitavat tiedekuntamme tohtorit. Turun yliopisto ja sen lääketieteellinen tiedekunta ovat ylpeitä teistä ja teidän työstänne. Toivon, että voitte yhtä lailla olla ylpeitä tiedekunnastanne ja yliopistostanne nyt ja tulevaisuudessa. Kantakaa kohta jaettavia tohtorin tunnusmerkkejä nöyryydellä ja ylpeydellä. 

Arvoisat tulevat tiedekuntamme kunniatohtorit. Haluan kiittää teitä kaikkia merkittävästä elämäntyöstänne, jonka ansiosta tiedekuntamme on päättänyt myöntää teille kohta jaettavat kunniatohtorin tunnusmerkit. Uskon, että työnne tulokset kannustavat ja inspiroivat nykyisiä ja tulevia opiskelijoitamme heidän työssään tulevaisuuden opettajina, tutkijoina ja yhteiskunnan palvelijoina.

Arvoisa rehtori, dekaani, emeritusrehtorit ja kanslerit, kunniatohtorit, promovendit, hyvät naiset ja herrat. 
Distinguished honorary doctors, ladies and gentlemen

The academic education of The Royal Academy of Turku was established in 1640 when Finland was part of Sweden. Nearly 200 years later, in Spring 1827, the Royal Academy held its last doctoral promotion in Turku, because in September 1827 the Great Fire of Turku burned down the city and the university moved to Helsinki, and is now the University of Helsinki. 

The Finnish University of Turku was opened in 1920, and it celebrated its 100 years anniversary 3 years ago. Its funding came as initiative of people and public collections of funds, with over 22 000 donators, including institutions and private people all over Finland. The motto of our University is From free people to free science and learning. Many of us here today have ancestors who participated this fund rising whishing that the coming generations have more opportunities for academic studies. 

Kansalaiskeräysvaroilla vuonna 1920 perustettu Turun yliopisto täytti 100 vuotta helmikuussa 2020 ja on vain muutamia vuosia itsenäistä Suomea nuorempi. Aluksi siinä oli vain humanistinen ja matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Lääketieteellinen tiedekunta perustettiin sota-aikana vuonna 1943, 80 vuotta sitten. Sen jälkeen yliopistoon on tullut 4 tiedekuntaa lisää.  Yliopistomme on monialainen, tiedekuntien välistä yhteistyötä hyödyntävä ja kansainvälisyyteen pyrkivä. 

Kun nyt juhlimme 80- vuotiasta lääketieteellistä tiedekuntaa voimme olla tyytyväisiä siihen, miten se on kehittynyt ja mitä se on saavuttanut. Koska täällä on paikalla paljon tohtorin tutkinnon suorittaneita, joilla on tuoreita omakohtaisia kokemuksia siitä, mitä tämän tutkinnon takia on pitänyt tehdä, kerron siitä, miten traditiot ja tohtorintutkinto ovat muuttuneet aikojen kuluessa ja voitte pohtia sen valossa omia kokemuksianne. Lainaan Leena Rossin kirjoittamaa Perinteitä ja persoonia juhlakirjaa, joka on julkaistu yliopistomme täyttäessä 75 vuotta v 1995. 

From the middle ages, debate, discussion and dissertations were crucial part of the academic life. New ideas, theories and findings needed to be discussed. It was life without PUBMED and prereview processes.  Väittelytraditio aloitettiin heti Turun Akatemiassa 1640-luvulla Upsalan esimerkin mukaan. Jokaisen opiskelijan oli aloitettava opintonsa ja myös väitteleminen aloittaessaan pohjakoulutuksensa ’alimmassa’ filosofisessa tiedekunnassa ja siirtyessään sen jälkeen ’ylempiin’ kuten lääketieteelliseen. Koska Akatemian alkuvuosina Turussa ei ollut kirjapainoa, kaikki väitöskirjat oli kirjoitettava puhtaaksi ja monistettava käsin. Pääosa väitöskirjoista oli professorien, siis heidän ohjaajiensa kirjoittamia, mutta opiskelijoitten tuli niitä puolustaa. Yliopiston sääntöjen mukaan jokaisen professorin oli julkaistava vähintään yksi väitöskirja ja apulaisten (joita nyt kutsuttaisiin apulaisprofessoreiksi tai tenuretrack-professoreiksi) vähintään 2 vuodessa. Tätä eivät kaikki tehneet, mutta muutamat professorit ahkeroivat sitäkin enemmän. 1600-luvulla Mikael Wexionis, josta tuli juridiikan professori kirjoitti 147 väitösvihkoa ja Henrik Gabriel Pothan 210. Maisterintutkintoa varten tuli painaa pro gradu –väitöskirja, joita Turun Akatemian aikana kertyi toista tuhatta. Vain lakitieteellisessä, lääketieteellisessä ja jumaluusopillisessa tiedekunnassa laadittiin pro doctoratu- eli pro licentia-väitöskirjoja. Ensimmäinen lääketieteellisen tiedekunnan väitös tapahtui vasta vuonna 1742 – noin sata vuotta yliopiston perustamisesta. Yhteensä Akatemian aikana painettiin 32 lääketieteen väitöskirjaa, mikä kuitenkin oli enemmän kuin lakitieteen tai teologian väitöskirjat yhteensä. Vaikka preases eli ohjaaja oli yleensä tehnyt väitöskirjan, painatuskulut maksoi väittelijä. Kirjan yleensä tarkasti dekaani ja ennen väitöstilaisuutta piti vielä kirkon ja valtionhallinnon edustajilla olla mahdollisuus varmistua kirjan oikeaoppisuudesta. Sitä varten valmiiksi painettu väitöskirja oli naulattava yliopiston ilmoitustaululle vähintään kuutta päivä ennen väitöstilaisuutta – tämä nykyisin 10 vrk:n riiputusaika on käytössä edelleenkin, mutta enää ei ole kyse sensuurista.  

Latine was during the 200 years the language for teaching and also of PhD theses. Väitöskirjoja olisi saanut kirjoittaa myös kreikaksi tai hebreaksi. Ruotsin kieltä alettiin käyttää 1750 –luvulta. Väitöstilaisuudet pidettiin useimmiten keskiviikkoisin ja lauantaisin. Ne alkoivat klo 8 aamulla tai klo 2 iltapäivällä. Väitökset kestivät tuntikausia. Esimerkiksi Petrus Gyllenius puolusti teologian professori Thauvoniuksen kirjoittamaa väitöskirjaa v. 1655 aamu kahdeksasta klo kolmeen eli 7 tuntia.     

Turun palon jälkeen akateeminen väittelyperinne siirtyi Turun Akatemiasta Helsingin yliopistoon, ja vajaan vuosisadan kuluttua sieltä takaisin Turun suomalaiseen ja Turun ruotsinkieliseen yliopistoon Åbo Academyhin. Väitöskirjojen osalta tehtiin monia uudistuksia. 1920-luvulta alkaen väitöskirjatutkijoiden piti puolustaa vain yhtä painettua väitöskirjaa, eikä julkaisu enää saanut olla professorin kirjoittama vaan respondentin itsensä ja itsenäiseen tutkimustyöhön perustuva. Vuonna 1966 sallittiin useasta artikkelista koostetut väitöskirjat, mikä oli toivottu erityisesti lääketieteellisessä tiedekunnassa. Ensimmäinen lääkäri joka tiedekunnasta väitteli oli Arno von Hellens  v. 1947 ja ensimmäinen naistohtori Greta Annikki Simell v. 1952.

Lääketieteen alan tutkimus on ollut 50-luvulta lähtien Turussa aktiivista. Kun Academian lähes 200 vuoden aikana lääketieteen väitöskirjoja oli julkaistu 32 kpl, on uuden Turun ylipiston ensimmäisinä 60 vuoteen 1994 mennessä kaikista 1413 väitöskirjasta lähes puolet eli 700 lääketieteellisestä tiedekunnasta. Myös viimeisimmän 5 vuoden aikana lääketieteellisen tiedekunnan osuus koko yliopiston tohtorintutkintojen määrästä on ollut lähes puolet.

Keskimääräinen väitöskirjan tekoaika on Suomessa pidempi kuin muissa pohjoismaissa pirstaleisen rahoituksen takia. On oltu huolissaan myös väittelijöiden korkeasta keski-iästä. Anekdoottina voi kuitenkin kertoa, että vanhin Turun yliopistosta väitellyt on Heikki Impivaara, joka oli 87-vuotias väitellessään v. 1963. Maisteri Impivaara oli merkinnyt päiväkirjaansa kymmenisen vuotta aiemmin, että ’lääkärini mielestä olen vanha ja tarvitsen sopivaa tekemistä’. Impivaara ei lähtenyt etsimään uusia vanhuksille sopivia harrastuksia vaan jatkoi entisten parissa ja teki tutkimuksensa ranskalaista runoilija Theophileksesta.

Nykyisin Opetus- ja kulttuuriministeriö koordinoi yliopistojen toimintaa, asettaa muun muassa tohtorintutkinnoille yliopistokohtaiset tavoitteet, joihin pyrkiä. Tohtoreita haluttaisiin Suomeen enemmän. Kuitenkin nykyisiinkään sovittuihin tavoitteisiin useimpien yliopistojemme on ollut vaikea yltää - viime vuosina siinä ovat onnistuneet vain Turun ja Helsingin yliopistot. During the last 10 years we have succeeded as a university to full fil the targets, which Ministry of Education and Culture has given to us. This has been possible largely through your hard work, efforts and skills – thank you for this.

I will soon start the promotion ceremony in which the top hats have an important role. Why the hats in this faculty are black top hats?  According to Rossi’s book, medical faculty of Helsinki took black top hats in use in 1840.  However, professor Johan Hartman who had got a green hat from Upsala decided to give green hats to his own doctorates. Thereafter University of Helsinki decided to change the color to be black gain, until on 1960’s they returned to green. In Turku, the last shift did not happened and we have black ones. This is an example of academic traditions which are often pure consciences and changeable in the future.   

Dear honorary doctors, dear doctors. You have a special day today. You will receive the emblems of your new positions in the academic world. It is a time of dignity and glory, and an event to remember. 

Herra rehtori, arvoisa akateemikko, herra dekaani, hyvät promovoidut tohtorit, kunniatohtorit, riemutohtorit ja arvoisat juhlavieraat.
Dear Doctors, Honorary Doctors and Jubilee Doctors; Ladies and Gentlemen.

Kaikille tänään promovoiduille tohtoreille haluan sanoa: Tämä juhla on teidän ja teidän työnne kunniaksi järjestetty. Toivon että nautitte siitä täällä, tänään ja nyt. Kirjoitetaan uusi luku eläviä muistoja tämän mahtavan Turun linnan historiaan ja Turun pitkän akateemisen perinteen historiaan. 

Welcome to the Castle of Turku. Parts of the Turku Castle date back to the 13th century. By now we have learned that the year 1640 was an important year. What happened then? The Royal Academy of Turku was founded, or Kungliga Academien I Åbo in Swedish, or Academia Aboensis in Latin. The first confirmed academic promotion in Academia Aboensis was arranged in 1643. 

For today’s promotion, the main buildings remain the same: The beautiful Turku Cathedral and this faithful Turku Castle. We can experience inspiring, and yet relaxing continuum of history in these places. We, however, note the exhilarating speed of progress today. Here, I am referring to AI, or artificial intelligence. It will change our academic world faster than anything yet. The question is: can we use it, or will it use us. It should remain in our human control to ask the basic questions on science and to evaluate the answers.

Promootiojuhliin on historiallisista ajoista vakiintunut hyvät ruoat ja runsaat juomat, mikä seuraa Euroopan yliopistoissa jo varhain kehittynyttä tapaa. Kohta olemme aloittamassa promootiopäivällistä perinteisten, mutta omassa ajassa elävien tapojen mukaan. Juhlapaikkamme innoittakoon riemuisaan keskusteluun elämän kaikilta aloilta. Myöhemmin yöllä vuorossa on kolmen perinteisen tanssin kavalkadi Kuningattaren salissa, sekä aikanaan puhe auringon nousulle.

Huomenna seuraa vielä pirteä aamuristeily Naantaliin sekä lounas.

A toast for enjoyable and historic evening and night!

Nyt - seuratkaa minua juhlatiloihin; follow me.

Hyvät juhlavieraat, ystävät, tohtorit, dosentit, professorit, arvoisa yliopiston vararehtori!

Olen itse aloittanut opintoni Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa jo yli 30 vuotta sitten. Aika tuntuu näin sanottuna pitkältä, ja sitä se toki onkin. Suomi ei tällöin ollut edes EU:ssa, eikä Dynamoa avattu. Väittelystänikin on jo 18 vuotta – yhtä kauan kuin esikoisemme syntymästä. Tieteen tekeminen jäi joksikin aikaa sivuosaan kiivaimpina erikoistumis- ja lastenkasvatusvuosina, mutta kyti kuitenkin taustalla. Nykyään olen, kirjaimellisestikin, päivystävä dosentti, vaikka erikoislääkärinä etulinjassa päivystäminen, mahdollisesti jopa eläkeikään asti, ei todellakaan ollut maan tapa erikoistumista aloittaessani.

Maailma ja työelämä on siis muuttunut paljon, mutta tietyt lainalaisuudet tuntuvat pätevän. 30 vuotta sitten ensimmäisenä lääkisvuotena yksi ensimmäisistä tenteistä oli lääketieteellisen fysiikan tentti, josta mieleeni on jäänyt suuri reputtamisprosentti. Tästä fysiikan opettajamme totesi, että 20 % mistä tahansa ryhmästä on niin sanotusti ”pihalla”. Tämä 20 %:n sääntö vaikuttaa olevan yleistettävissä melko laajastikin. Vahva kokeminen tai voimakas mielipide näyttää käyvän totuudesta. Tieteestäkin pyritään luomaan identiteettipolitiikan ja kulttuurisotien välinettä, ja jopa korkeimmalla poliittisella tasolla puhutaan "kaiken maailman dosenteista", kun faktat eivät miellytä. Tieteellinen varovaisuus sekä harkitsevaisuus ilmaisussa ja jopa tieteen saavutuksista tiedottamisessa tuntuu sopivan huonosti Twitter- ja Tiktok -maailmaan, jossa halutaan kiivastahtisesti tuoda esiin yksinkertaistuksia maailmasta, joka on väistämättä monimutkainen. Madosta on kuitenkin pitkä matka ihmiseen, kuten olemme hiljattain saaneet lukea.  

"Facts, they have liberal bias" kuuluu sanonta. Vaihtoehtoisissa faktoissa näin ei yleensä ole, ja siksi ne kai niin kovasti kiehtovat etenkin niitä, jotka eivät maailman muuttumista ymmärrä tai joita se pelottaa. Totuudet voivat olla suhteellisia ja totuus muuttuu uuden tiedon mukana, mutta se ei tarkoita, etteikö totuuksia olisi. Pysyvä fakta on, että mielipide ei muutu faktaksi sitä kovaan ääneen toistamalla. Vastakkainasettelu kuuluu tietyssä määrin normaaliin poliittiseen keskusteluun, mutta affektiivisessa muodossaan se ei lisää kenenkään ymmärrystä.

Arvoisat tuoreet ja vähemmän tuoreet tohtorit, teillä on osoitetusti ja koetellusti kyky käyttää tieteellisiä menetelmiä uuden tiedon luomiseksi ja näin edistää ymmärrystä ihmisestä, ihmisenä olemisesta ja sen ilmentymistä. Valitettavasti osa yhteiskuntaa ei tunnu tätä arvostavan, ja Turun yliopistonmäellä seinässä lukeva teksti "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle", joka tuntui 30 vuotta sitten ylevältä mutta kuitenkin samalla itsestään selvältä, ei näinä aikoina sekään ole enää itsestään selvä. Mielestäni idea on kuitenkin edelleen ylevä, ja ehdottomasti kaiken puolustamisen arvoinen.

Kunnioitettu vararehtori, arvoisat Juhlavieraat, dear friends and folks, dear science. Haluan kohottaa maljan yliopistolle ja tieteelle. May I propose a toast to the University and to Science.

Arvoisat kunniatohtorit, promovoidut tohtorit ja juhlavieraat
Dear honorary and newly promoted doctors and distinguished guests

Kiitokset tohtori Ruuskaselle ansiokkaasta puheesta yliopistolle ja tieteelle. Fysiikan professorina minua tietysti kosketti puheessa kuvattu esimerkki lääketieteellisen fysiikan tentistä. Pitkän vararehtorikauden jälkeen en ole itsekään varma miten suoriutuisin kyseisestä tentistä. Asioihin paneutuminen ja niiden sisäistäminen sekä osaamisen ylläpito vaatii keskittymistä, jatkuvaa aktiivisuutta ja uteliasta mieltä, ja tosiaankin nykyaikaamme leimaa erilaisten kokemusasiantuntijoiden nouseminen varsinaisten asiantuntijoiden rinnalle niin mediassa kuin politiikankin puolella. 

Tässä ei toki ole sinällään mitään uutta, takavuosina keskusteltiin paljon postmodernista lähestymistavasta, jossa subjektiivinen näkemys haastaa objektiivisen tiedon. Nyt tämä ajattelumalli on uusien välineiden kautta jalkautunut yhä enemmän laajan yleisön keskuuteen ja muuttunut entistä nopeatempoisemmaksi. Jokaisella on jotain kommentoitavaa ja myös kiire kommentoida. Toisaalta ongelmaa ei ole syytä myöskään liioitella, sillä edelleenkin asiantuntijoita kuunnellaan ja pintapuolisella kommentoinnilla on usein lyhyt elinikä. 

The values of the University of Turku are creativity, openness, ethical principles, critical thinking and strong community. For us, the people at the University, the most important concepts are academic freedom, but also the responsibility that comes with that freedom. Doctor Ruuskanen emphasised well the motto of our University, "From a free people to free science", and pointed out the importance of responsibility, for example, in reporting scientific results to the greater public.

Ihmisten terveyttä koskevissa asioissa tutkijan vastuu on mittava, koska uutisointiin saatetaan reagoida hyvinkin herkästi. Tieteessä yksittäisistä havainnoista on vielä pitkä matka yhteisesti hyväksyttyihin näkemyksiin ja mahdollisiin käytännön sovelluksiin kuten lääkkeisiin ja hoitomuotoihin. Mutta toisinkin voi käydä, esimerkkinä toimii mielestäni helikobakteerin yhteys vatsahaavaan. Tiedeyhteisössä pitää olla kriittinen mutta myös hyväksyä että joskus vakiintuneet näkemykset eivät olekaan lopullinen totuus. 

Onnittelen teitä kunniatohtoreita ja promovoituja tohtoreita saavutuksistanne ja kiitän teitä siitä, miten niin tähän asti kuin tulevaisuudessakin tieteen ja ihmiskunnan palveleminen on teille tärkeä asia elämässänne. My congratulations to all honorary and newly promoted doctors, please enjoy your academic merits to the full, but also accept the responsibility that accompanies those merits.

Kunnioitetut promoottorit, hyvät naiset ja herrat! Esteemed promoters, ladies, and gentlemen! 

Tämä päivä on ollut mieleenpainuva ja ikimuistoinen. Polkumme tähän hetkeen on kulkenut osin onnellisten sattumien kautta, mutta suurin osa harkitusti ja omien valintojen perusteella. Matka on vaatinut paljon työtä ja myös luopumista jostain muusta. Muistan vieläkin selvästi väitöskirjani ohjaajan sanat työn alkuvaiheessa, kun hän korosti työn vaativuutta ja painotti oman kiinnostuksen merkitystä aiheen valinnassa sekä suunnittelun tärkeyttä työn valmistumiseksi. Yliopisto-opinnot ovat varmasti olleet oikea valinta, sillä olemme pysyneet valitulla polulla ja saavuttaneet päämääriämme ja jopa nauttineet matkasta. 

Viimeiset vuodet ovat olleet epävarmuuden ja uhkakuvien sävyttämiä. Samalla uskomukset ja mielipiteet asioiden tilasta ovat vahvistaneet asemaansa ja haastaneet luottamusta instituutioihin, kun ei varmasti tiedä mistä on kyse ja mitä on tulossa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi eduskunnan päättäjäispuheessaan, että tulevaisuuden ennustajia on kahta lajia. Niitä, jotka eivät tiedä ja niitä, jotka eivät tiedä, etteivät tiedä. Yliopiston tehtävänä on tarjota korkeatasoista tutkimusta ja koulutusta eri tieteenaloilla. Yliopistot ovat vastuussa uuden tiedon luomisesta ja sen soveltamisesta yhteiskunnan käyttöön. Tärkeä periaate tieteellisessä tutkimuksessa ja opetuksessa on akateeminen vapaus ja itsenäinen ajattelu. 

Suomalainen yhteiskunta on selvinnyt kohtalaisen hyvin viime vuosien kriiseissä. Erityisesti pandemian aikana on korostunut uuden tiedon tuottaminen ja sen nopea soveltaminen yhteiskunnan hyväksi. Yhteiskuntamme on myös kyennyt yhtenäiseen päätöksentekoon nopeasti muuttuvassa maailmassa.  Siinä mielessä ei ole sattumaa, että olemme kaikesta huolimatta maailman onnellisin kansakunta. 

Each of us has had an individual path leading to this unforgettable moment. It has consisted of hard work and even sacrifices. In a world of uncertainty and crisis, we need expertise and reliable knowledge. This became very clear during the pandemic. Universities have a key role in producing new knowledge and sharing it for the benefit of the society. 

Arvoisat promoottorit, me vastavihityt tohtorit olemme ylpeitä siitä, että olemme saaneet opiskella yhdessä parhaimmista opinahjoista. Te edustatte meille paitsi tieteenalaanne, myös vuosisataista akateemista perinnettä ja arvoja.  Teidän avullanne olemme saaneet parhaat mahdolliset valmiudet tieteellisen tiedon tuottamiseen ja sen käyttämiseen.  Tämä on vaatinut Teiltä paitsi uskoa ja luottamusta kykyihimme, myös sitoutumista ohjaukseen ja monenlaiseen tukemiseen väitöskirjaprosessin aikana. Tästä kaikesta Teille suuri kiitos!

On behalf of the newly conferred doctors, I would like to express our gratitude to the promoters for their guidance, words of encouragement, and contributions in the successful completion of our dissertations. Promoters, supervisors, investigators, and mentors present here today, you have all given us the best possible foundation and tools for the basis of science and critical thinking, which are more important today than ever before.

Haluan esittää Teille arvoisat promoottorit, vastavihittyjen tohtoreiden kunnioittavimmat kiitokset ja kehottaisin kaikkia uusia tohtoreita nousemaan ja kohottamaan maljan promoottoreiden kunniaksi.

Arvoisat uudet tohtorit, hyvät akateemiset kollegat, hyvät naiset ja herrat,

Tänään juhlimme saavutustanne, jonka eteen olette tehneet erityisen paljon työtä. Päätitte aikoinaan lähteä tohtoriopintoihin, mikä on vaatinut sitoutumista, omistautumista, periksiantamattomuutta ja mielenkiintoa tutkimuksenne kohteisiin. Nyt seisotte täällä uusina tohtoreina, valmiina astumaan maailmaan, joka on avoin kaikille mahdollisuuksille.

Turun yliopiston perinteet ovat pitkät ja merkittävät. Yliopistomme perustehtävä on tutkia ja kouluttaa osaajia yhteiskunnan tarpeisiin, ei ainoastaan tutkimuksen ja opetuksen tarpeisiin, vaan myös muihin tärkeisiin tehtäviin yhteiskunnassa ja yrityksissä. Yliopiston tulee toimia vastuullisesti hukkaamatta yhteiskunnalta saamiaan resursseja, mutta toisaalta itsenäisesti ja riippumattomasti. Vain akateeminen itsenäisyys ja riippumattomuus takaavat luovan, laadukkaan ja merkittäviin asioihin kohdistuvan tutkimustyön sekä korkeatasoisen opetuksen. 

Teidän menestyksenne, hyvät uudet tohtorit, ei olisi mahdollista ilman hyvin toimivia yhteistyöverkostoja. Korkeakouluyhteisö on ollut teille tärkeä tuki matkanne varrella. Olette saaneet hyödyntää paitsi oman yliopistonne resursseja, myös monialaista yhteistyötä muiden tutkijoiden, opettajien ja kollegoiden kanssa. Tämä kansallisiin ja kansainvälisiin verkostoihin ulottuva yhteistyö on toivottavasti kannustanut teitä uudenlaiseen ajatteluun ja innostanut yhteisöllisyyteen. Olkaa avoimia ja jatkakaa yhteistyön henkeä myös jatkossa. Yhdessä voitte saavuttaa jotain suurempaa ja vaikuttaa maailmaan merkittävällä tavalla.

We may say that the future is yours and the world is open for all of you. As newly graduated researchers you have the talent, will and enthusiasm to address global challenges and even solve some of the problems. Follow your instincts, interests and motivation to study problems that are significant. By doing so you may have a great impact on global health. It is now time for you to take the responsibility and use your expertise to make the World a better place for all.

Lopuksi, haluan korostaa, että tohtorinarvo ei merkitse ainoastaan päätöstä, vaan se on alku uusille haasteille, tutkimuksen ja työnne jatkamiselle, tapahtuipa se sitten akateemisessa maailmassa tai jossain muualla yhteiskunnassa. Maailma tarjoaa teille mahdollisuuksia, ja teillä on kyky, taito ja toivottavasti myös tahto muokata sitä.

Arvoisat uudet tohtorit, onnittelut tästä merkittävästä saavutuksesta. Tehkäämme yhdessä maailmasta parempi paikka ja tavoitelkaamme suuria unelmia. Malja teille ja tulevaisuudelle. Let’s raise a toast for the future. 

Today, we celebrate the past, present and future. We’ve had a few toasts already.

But the thirst remains.

Whether you lived by the Nile River in Egypt or the Aura River in Finland, or both, we all remain thirsty. That's what lead me to Turku eight years ago - to quench my thirst. You must be thinking, did this young man travel all the way from Egypt for his alcohol problem?

I’m talking about the thirst for knowledge, for wisdom, for science. And today I am conferred alongside 156 of my colleges from the medical faculty. But here lies the problem with this little story about thirst. It's only the tip of an iceberg, because the real story will sound like:

Eight years ago, on a cold and cloudy October day. I saw and felt zero degrees for the first time. I froze my socks off. It was difficult and as I waited by the bus stop to get to the lab, I thought to myself, "Am I really that thirsty?" That's the bottom of the iceberg, the decision we made, the commitment and the dedication we all put in the face of hardships and challenges.

Today, we celebrate 8 decades of the medical college and sciences, another tip of the iceberg. 8 decades of thirst that needed to be quenched, 8 decades of freezing cold editorial rejections, 8 decades of relentless hard work, perseverance and of course sacrifice.

My esteemed guests, colleagues and Honorary Doctors, I'd like you to take a moment and look each other in the eye. Don't make it awkward, just give them a smile and tell them, "I see you. I see what's beneath the iceberg."

In Finland, we celebrate those efforts that might seem minute but are akin to the butterfly effect - where a small butterfly somewhere in the Amazon flaps its wings, causing a ripple that can turn into a tornado. That's how I want you all to look at your work. From here, from Turku, we're all flapping our wings. They might feel small, but I promise you the effects cascade through time and space.

Today, we celebrate 5 honorary "butterflies" because they've been flickering their wings day and night relentlessly. We have taken notice of their efforts, even from far away lands. Our dear honorary doctors you have created profound impacts felt by all of us here in Turku. Your work in vaccine research, type 1 diabetes, regulation of puberty, periodontology, and the integration of nursing research and practice has transformed and will continue to shape the future of medicine.

Today, we celebrate the past, present and future. So, I want you all to raise a toast for our honorary doctorates. We are grateful for your hard work. You generously filled our rivers. You tirelessly flickered your wings and you helped us transcend the limits of our knowledge. Thank you for impacting our society, our college, and our generation.

In the next 8 decades, or even the next 8 centuries, you will be remembered.

God bless you, and kippis.

Dear Dr. Tarek Omran, distinguished professors and members of the University of Turku, fellow honorary doctors, new doctors, academic community and guests

Good evening, hyvää iltaa.

In answering to Dr. Omran’s marvelous metaphor, I propose that all doctor honoris causa were born larvae. Of course, our hard work, passion for research and the scientific method, allow us to generate new knowledge, while undergoing our metamorphosis towards the butterfly state. 

Nevertheless, as delicious this Conferment feels, our thirst for knowledge remains unquenched. Our novel state allowed us to see from above the hidden connections of life, whereas our empathy with patients demands additional efforts to tackled novel health concerns. Thus, the butterflies wish now to learn to dive in our ocean of expertise to know the number and the structure of the floating icebergs. 

We want to engage again in the virtuous cycle of curiosity, puzzlement, method and vision to develop new approaches and novel paradigms to address our next challenges, trying always to think out of the box. We will to take risk and put in all effort and persistence until getting novel data that light the problem.  

Besides, we realize that the butterflies must to work together to be smarter and to go further. Collaborative work among complementary disciplines makes for synergy and opens new frontiers to increase the likelihood of making novel discoveries with high social impact. We also learn that the hardship in getting the data, is often paid with the joy of discovery, the strengthening of commitment and the meaning of life.

For this, we are deeply grateful to our talented teachers and inspiring mentors, that nominated us; their recognition will remain forever in our hearts. We extend our gratitude to our research group members, and we remain indebted to the patients that generously participated in our studies, teaching us how precious life truly is. We are also obliged to our partners, husbands and children for our joint efforts, and commitment to build a healthier and happier society.

Finally, we are optimistic because new doctors will continue doing research to address the issues that we could not solve to build our shared future. Therefore, I would like to toast to all doctors and honorary doctors, and to all of you here present. 

Please join me and say Onneksi Olkoon! Kippis!

Rakkaat nuoret tohtorit, hyvät juhlavieraat,

Distinguished young doctors, dear guests,

Sydämellinen onnittelu nuorille tohtoreille tänä upeana päivänä, jolloin olette tulleet promovoiduiksi Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan perinteisin akateemisin menoin ja joka on nyt huipentumassa promootioillalliseen täällä Turun Linnassa.

Hearty congratulations to young doctors on your big day! The traditional promotion protocol has gone well and now climaxed with this Ceremonial Conferment Banquet in Turku Castle.

Teillä kaikilla on takana työteliäitä vuosia tutkimusaiheidenne parissa, toki kokeneiden tutkijoiden huomassa. Hypoteeseja on kehitelty ja tavoitteita asetettu, aineistot on koottu ja menetelmät valittu. Kun tuloksia alkaa tulla esiin, niiden merkityksellisyyttä pohditaan, ja vielä mietitään, mitä vahvuuksia ja heikkouksia asetelmassa olikaan. Kun osatyöt on julkaistu ja yhteenveto koottu, lopulta tulee opponentti haastamaan väittelijän aikaansaannoksen. Ja kas, kaiken tämän jälkeen tutkijan ajokortti on taskussa ja sen merkiksi tohtorin ylväs hattu päässä.

Viime aikoina on mielipidepalstoilla näkynyt kirjoituksia, joissa kysellään, olikohan tohtorintutkinto sittenkään kaiken vaivan arvoinen. Tarvitaanko tohtoreita ja miten he työllistyvät? Yksiselitteinen vastaus on, että hyvin koulutettuja, kilpailukykyisiä tohtoreita todellakin tarvitaan lääketieteen ja terveystieteiden eri osa-alueilla! Yliopistot tarvitsevat päteviä opettajia ja uutta tutkijasukupolvea myöskään unohtamatta asiantuntijoita teollisuuden ja yhteiskunnan palvelukseen. Ja ennen kaikkea, merkittävä tutkimustyö koituu – ennemmin tai myöhemmin – potilaan parhaaksi. Samalla säilyy tutkijan ja opettajan into ja motivaatio työhönsä.

Networking at national and international level is important when targeting from basic research innovations to clinical applications. Multi-disciplinarity is emphasized by the collaborative work of distinctive, independent researchers who make to look things from different, even unexpected viewpoints. As said by Frank Zappa, known for his highly individual style within popular music of his time: “Without deviation from the norm, progress is not possible”. 

Kohottakaamme malja nuorten tohtorien ja alkavan kesän kukoistukselle!

Please join me in raising a toast to the bloom of the young doctors and early summer in all its splendors!

Arvoisa emeritaprofessori Eija Könönen, kunnioitetut juhlavieraat, esteemed guests

Tänään on meidän, nuorten tohtorien, juhlapäivä. Kunnioitettavan työn tuloksena olemme saavuttaneet korkeimman akateemisen oppiarvon. 
Today we celebrate us, young PhD’s. I believe most of us can be described by using the adjectives curios, perseverant, and motivated, and these are features that we can be very proud of.

Kuten emeritaprofessori Könönen mainitsi, tohtoreita tarvitaan nykypäivän yhteiskunnassa niin akateemisella uralla kuin myös muissakin tehtävissä. Toisin kuin ehkä muutama vuosikymmen sitten, tohtoreita arvostetaan työnantajien keskuudessa, sillä tohtorit ovat tutkimusalan moniosaajia. Kuten omasta kokemuksestamme tiedämme, väitöskirjaprosessi ei ole vain oman tutkimusalan laajentamista, vaan tutkimustaitojen kehittämistä, tutkimustiedon esittämistä, verkostojen kasvattamista, työelämätaitoja ja tutkimusrahoitusprosessin ymmärtämistä. 

Professor, emerita Könönen mentioned, that in the public, there have been opinions second-guessing whether a doctorate is actually worth the effort, and if PhDs are really needed. We know from our own experience, that a doctorate is much more than just making novel scientific discoveries. We learn to fail and push through difficulties, and to find new solutions to make things better. We learn about research funding procedures, we build our network, and we learn to communicate our results also to the general public.

I will also quote Zappa, twice actually. The first one being: “I wrote a song about dental floss but did anyone's teeth get cleaner?”. The same could be applied to writing papers. It is not enough just to publish. You need to put the discovery in to practice, do outreach, and make the findings visible. Especially in the modern world, when we have many kinds of influencers and the freedom to say just about anything, we need the people, especially in medicine, who understand what evidence-based science is, and what kind of research is worthy to rely on. We, as PhDs, actually have an obligation to promote evidence-based medicine to influence the public opinion. 

The events of the past few years have reminded us of the profound impact that diseases can have on societies, economies, and individuals. It has emphasized the critical need for collaboration, both within the scientific community and across borders. My second quote from Zappa is: “The more you can escape from how horrible things really are, the less it's going to bother you...and then, the worse things get.” We, as PhDs, push towards the difficult and horrible things, not away from them, to make new discoveries, and to make the world a little bit better, bit by bit. 

While celebrating us, young doctors, we wish to say a heartfelt thank you to the more senior PhDs, who have been our scientific role models, taught and educated us, acted as our mentors, and paved our way on our first steps of research. For us to have been able to complete our studies, we needed the right culture, a motivating environment, and the supporting infrastructure, which our university has provided us.

Let’s raise a toast to our remarkable teachers and mentors, and the spectacular University of Turku!

Alma Mater et Patria nostra carissima

Kiitoksen esittäminen on ongelma, kun sanat eivät riitä välittämään juhlapromootion illalliselle kokoontuneiden onnea ja iloa, erityisen vaikeaa se on jubile tohtoreiden puolesta, joille kiitoksen aihetta on kertynyt jo puoli vuosisataa.

Tauno "Taata" Nurmela, viipurilainen laulun ystäväni 60-luvulta, totesi kiittäessään akateemikon arvosta UKK:ta: Miksi kiittäisin, jos se on ansaittu, vielä vähemmän, jos ansaitsematon". Se oli kommentti tuon ajan yliopiston hallinnon uudistamiseen. Se myös paljastaa ongelman ytimen: ketä kiittäisimme, kun kymmenien vuosien mittaiseen tieteentekijän uraan sisältyy aina mahtava joukko merkittäviä kasvattajia, tutoreita, tutkijoita, ystäviä, tukijoita ja yhtä tärkeitä opponentteja ja kyseenalaistajia.

Siksi päädyin osoittamaan kiitoksemme Alma Materille, yliopistolle, jonka lempinimeen sisältyy elämän antaja ja Yliopistonmäellä hallintorakennuksen seinään ikuistettu kiitos Vapaan kansan kiitos vapaalle tieteelle. Siis rakkaalle isänmaalle, joka on vaatinut kalliin uhrin torjuessaan orjuuden. Elämä, erityisesti tiede, on herkkä varjeltava, joskus väärin käytetty ja kaltoin kohdeltu, mutta silti oikeutettu saamaan kaiken suojan kevään vihreydessä varttuvalle taimelle.

Yksilö on ainutlaatuinen vanhemmilta saatujen DNA-molekyylien koosteen tuote,joka hajoaa entropiaan ajan funktiona. Siksi tämä ilta ei riitä yksilöimään, keitä kiittäisimme, vaikka tiedämme, miksi. Ruortsalainen elokuvan mestari Ingmar Bergman on filmissään "Mansikkapaikka" kuvannut riemutohtorin matkaa onnensa historiaa etsimässä. Vaikuttava, pienimuotoinen, mutta syvällinen taideteos. Sen muisto sai kysymään Freiburgin läääketieteen etiikan maailmankongressissa 1997, 50 v Nürnbergin tuomioistuimen ratkaisusta lääkäreiden osallistumisesta natsien genocidiin: "Täältä puuttuu yksi pala muuten täydellisestä kongressista." Seurannut hiljaisuus oli käsin kosketeltavissa. Laukaisin tilanteen: Taide. Tiede ilman taiteen antamaa humanismia on julmaa, taide ilman tieteen antamaa kokonaiskäsitystä on mieletöntä. Seurannut reaktio palkitsi.

Narsissi puketti ei ole tämän kiitoksen ohessa, vaan vilpitön halu korostaa tehtävän vaikeutta, koska oikeudenmukaisuus vaatii kaikkien kiitokseen oikeutettujen saavan tunnustuksen merkityksestään.

Rakkaat kumppanimme, arvoisat juhlavieraat,

Juhliessamme tänään meitä tuoreita tohtoreita sekä vapaata tiedettä haluan muistaa myös kumppaneitamme. Heillä on ja tulee olemaan suora vaikutus siihen, miten kykenimme ja kykenemme vapaata tiedettä edistämään. Tyytyväinen ja huomiota saava kumppani voi olla arvaamaton apu itse tutkimustyössä sekä siinä jaksamisessa, ja myös kumppanuussuhteen vaalimiseen kannattaakin suhtautua asian ansaitsemalla vakavuudella.

Jokainen meistä tietää, kuinka korvaamatonta on toisen apu esimerkiksi kodin ja lasten hoidossa kun väitöskirjatyö on kriittisessä vaiheessa, tai kun artikkeli on ehdittävä korjata julkaisukuntoon. Väitöskirjatyö on kuitenkin paljon muutakin, ja kysyessäni kumppaniltani millaisia ajatuksia ja muistoja hänelle herää väitöskirjaprosessista ne eivät yllättävä kyllä liittyneet edellä mainittuihin vähemmän mukaviin hetkiin. Päällimmäisenä mieleen puolisolleni nousi muisto siitä, että tuntui mukavalta kun toisella oli jotain itselle tärkeää tekemistä. Tutkijana toimiminen onkin paitsi työ myös elämäntapa ja -asenne, joka antoi puolisollenikin intoa laajentaa omaa työnkuvaansa ja kehittää osaamistaan laajemmin. Olen tästä hänen puolestaan hyvin onnellinen ja kiitollinen itseni puolesta. 

Kumppanuus onkin arjen jakamista, siinä elämistä ja toisesta välittämistä ja hänen asioistaan kiinnostumista. Vaalikaamme siis kumppanuuttamme kaikissa sen muodoissa, työssämme ja yksityiselämässämme.

Dear spouses, Ladies and Gentlemen,

Today when we celebrate young doctors and free science, we may also celebrate our spouses and other companions who have travelled this colourful journey with us. Their influence in our success is remarkable and should be as highly acknowledged as it deserves. 

All of us know that the support given to us by our nearest persons is needed when deadlines are upon us, and the children need to be fed. However, when asking my husband how he felt about my PhD journey, the answer surprised me. He had felt good about me having an interesting and fulfilling project to work on, and that it also inspired him to expand his professional life into artistic research. I’m very pleased for him, and also very grateful for him for these comments which made my day.

Having a companion is in fact sharing everyday life with someone who cares. So, let’s cherish the companionship in all of its forms!

Arvoisa juhlaväki, kohottakaamme malja kumppanuudelle!

Ladies and Gentlemen, let’s raise a toast for companionship!

Hyvät juhlavieraat,

Promootion tässä vaiheessa tahdon onnitella teitä, jotka olette jaksaneet juhlia näihin aamuyön pikkutunteihin saakka. Valvominen ¬– on se sitten taito tai ominaisuus – ei koskaan ole ollut oma vahvuuteni, siitäkään huolimatta, että olen viettänyt lukuisia öitä sairaalassa valvoen toisten unta. Ja vaikka juuri sairaalat ovat lähes maagisia paikkoja yöllä ¬¬– mihin varmasti monet paikalla olijoista voivat samaistua – muistan, kuinka etenkin kello yhden, kahden, välillä aamuyöstä oli usein kaikkein vaikeinta pysyä hereillä, kuunnellen, kun koneet pitivät yllä toisen elämää. Tänäkin aamuyönä, tälläkin kellonlyömällä, kollegamme ¬– hoitajat, lääkärit ja muu henkilökunta – valvovat ja pitävät huolta, että jonkun elämä saa nähdä pian koittavan auringonnousun.

Vaikka sairaaloissa ahkeroidaankin elämien pelastamiseksi, itse aurinko on viimekädessä kaiken elämän ja sen jatkumisen elinehto. Paitsi että aurinko antaa lämpöä ja valoa, sen vetovoima pitää koko aurinkokuntamme koossa. Jo Platon totesi teoksessaan Valtio ”[...] ettei aurinko anna näkyville kohteille vain näkymisen kykyä vaan myös synnyn, kasvun ja ravinnon, vaikka se ei itse olekaan sama kuin syntyminen.” Otan vapauden tulkita Platonia niin, että valon lisäksi aurinko synnyttää, kasvattaa ja ravitsee uutta elämää – uusia tarinoita ja uusia hetkiä. Muun muassa juuri näitä hetkiä, kiireisiä kuulumisten vaihtamisia ja elinikäisiä ystävyyksiä, joita tämän pitkän päivän ja yön aikana olemme saaneet synnyttää, kasvattaa ja ravita. 

Vaikka aurinko syttyi jo noin neljä ja puoli miljardia vuotta sitten, on mielenkiintoista, että aurinko itse asiassa vähitellen kirkastuu vanhetessaan. Tätä puhetta kirjoittaessani pohdin, mitkä muut asiat kirkastuvat vanhetessaan – nimenomaan sellaiset asiat, jotka liittyvät tähän päivään ja yöhön. Ensimmäisenä ajattelin hattua, miekkaa ja juhlavaatteita. Niistä tuskin mikään kirkastuu vanhetessaan, ja tuskin oikein väitöskirjakaan. Olihan se loppujen lopuksi – ainakin omalla kohdallani ¬– opinnäytetyö, joka tutustutti tutkimuksen maailmaan, mutta jonka tekisin ehkä hieman toisin, jos voisin tehdä sen uudelleen. Seuraavaksi mieleeni tulivat ruoka ja viini. No hyvän viinin voi todeta, jos ei nyt kirkastuvan, niin ainakin paranevan vanhetessaan, mutta lopulta mikään mainitsemistani ei vedä vertoja auringolle. Ehkä siksi, että hatut, miekat, vaatteet, ruoka, viini ovat viimekädessä materiaa ja siten himmenevää ja katoavaa, toiset hitaammin, toiset välittömästi. Asiat, jotka sen sijaan omalla kohdallani ovat kirkastuneet kuluneen päivän ja yön aikana ovat ystävyys, tieto ja ilo, siis kaikki ne asiat, jotka itse asiassa koin jo väitöskirjaa kirjoittaessani, mutta jotka huipentuvat ja kirkastuvat tähän päivään ja yöhön. Siksi pyydänkin teitä kaikkia pohtimaan matkalla kotiin (tai hotelliin), mitkä asiat teille ovat kirkastuneet tämän päivän ja yön aikana.

Ottakaamme nyt nouseva aurinko vastaan George Harrisonin sanoin: 

Here comes the sun
Here comes the sun, and I say
It's alright

Tervehdys Aurinko! Ja hyvää huomenta juhlaväki!