Tietoa eläinten käytöstä tutkimuksessa
Eläimillä tehtävä biolääketieteellinen perustutkimus tuottaa tietoa, jota voidaan soveltaa ihmisten ja eläinten sairauksien ennaltaehkäisyyn, hoitamiseen tai parantamiseen
- Käytettävät eläimet ovat yleensä tavoitekasvatettuja eli tutkimustarkoitusta varten tuotettuja. Ylivoimaisesti suurin osa eläimistä on jyrsijöitä, lähinnä hiiriä.
- Tutkimuksessa käytetään luonnonvaraisia, tuotanto- tai lemmikkieläimiä ainoastaan, kun etsitään keinoja parantaa kyseisten lajien elinolosuhteita tai sairauksia.
- Eläimiä käytetään myös tutkimuksissa, joita viranomaiset edellyttävät ennen uusien lääkkeiden ja kemikaalien myyntiluvan hyväksymistä. Tutkimusten avulla saadaan tietoa uusien aineiden käyttöturvallisuudesta ja voidaan suojella ihmisiä ja eläimiä sekä ympäristöä niiden haittavaikutuksilta.
Biologisia ilmiöitä tutkitaan mittaamalla ja tekemällä havaintoja eri tasoilla alkaen molekyyli- ja solutasosta kokonaisen elävän organismin ja sen ympäristön tasolle saakka. Tutkimusmenetelmä valitaan aina mielenkiinnon kohteena olevan tutkittavan tason perusteella.
- Solutasolla tehtävästä ns. in vitro -tutkimuksesta saadaan tietoa solutason tapahtumista.
- Kun halutaan tietää, mitä elävän ihmisen tai eläimen elintoiminnoissa tapahtuu, tutkimuskohteena on oltava elävä ihminen tai eläin.
Monimutkaisten biologisten ilmiöiden ja niihin vaikuttavien perintö- ja ympäristötekijöiden vuorovaikutussuhteiden ymmärtämiseen tarvitaan tietoa kaikilta tasoilta.
- In vivo -tutkimuksissa eläimelle esim. annetaan tutkittavaa lääkeainetta ja mitataan sen vaikutusta eläimen elintoimintoihin, mitä ei voida tehdä koeputkessa. Tutkimuksen päätteeksi eläin yleensä lopetetaan ja sen elimistä, kudoksista ja soluista saadaan lisää tietoa tutkittavan lääkemolekyylin vaikutuksista kudostasolla.
Lääketieteen kehitys on tapahtunut suureksi osaksi eläinkokeellisen tutkimuksen kehittymisen myötä.
Kotihiirten ja villirottien systemaattinen jalostus koe-eläimiksi aloitettiin 1900-luvun alussa muutamassa tutkimuslaitoksessa USA:ssa ja Euroopassa, mistä niiden jälkeläisiä on levitetty edelleen tutkimuslaitoksiin eri puolille maailmaa.
Lääketieteen edistysaskeleita 1900-luvulla
- 1920-luku: insuliini diabeteksen hoitoon
- 1930-luku: kirurginen anestesia, kurkkumätärokote
- 1940-luku: laajakirjoiset antibiootit, hinkuyskärokote, sydän-keuhkokone leikkauksiin
- 1950-luku: munuaissiirrot, keinotekoiset sydänläpät ja sydämentahdistin, poliorokote, verenpainelääkkeet
- 1960-luku: sarveiskalvosiirrot, tuhkarokkorokote, sydämen ohitusleikkaukset, sydämen siirrot, psyykelääkkeet
- 1970-luku: mahahaavalääkkeet, astmalääkkeet, leukemialääkkeet
- 1980-luku: kudossiirrännäisten hylkimisreaktioita estävät lääkkeet, viipalekuvausmenetelmä taudinmäärityksiin, keskoslasten hoitomenetelmien kehitys, viruslääkkeet, geeniteknologian kehitys alkaa
- 1990-luku: molekyylibiologian, geeniterapian ja täsmälääkkeiden kehitys, bioaktiiviset materiaalit, uusien kuvantamismenetelmien kehitys
- 2000-luku: ihmisen geenikartta valmistuu, kantasolu- ja nanotutkimuksen kehitysnäkymät lääketieteessä
Ihminen käyttää eläimiä hyväkseen monella tavalla. Eläimiä kasvatetaan ravinnoksi ja raaka-aineeksi. Ihminen ottaa eläimiä läheisyyteensä kouluttaakseen niitä erilaisiin palvelutehtäviin tai saadakseen niistä taloudellista hyötyä, huvitusta tai sosiaalista mielihyvää.
- Ihminen käyttää eläimiä hyväkseen myös etsiessään uutta tietoa, jonka avulla voidaan edistää ihmisen, eläinten ja ympäristön hyvinvointia.
- Ihmisen hyväksikäyttämä eläin elää aina ihmisen ehdoilla.
- Ihminen päättää, minkälaisissa olosuhteissa hänen vastuullaan oleva eläin elää.
- Ihminen päättää, annetaanko eläimen lisääntyä ja hoitaa jälkeläisiään.
- Ihminen päättää, missä vaiheessa eläin lopetetaan.
Eläinten käyttämistä tutkimukseen pidetään eettisesti vaikeana, koska tutkimustoimenpiteet saattavat joissakin tapauksissa aiheuttaa eläimelle kipua, tuskaa, kärsimystä tai haittaa. Eläimelle saatetaan aiheuttaa tarkoituksella tutkittava sairaus, joka haittaa sen hyvinvointia tai eläintä käytetään ihmisen asemasta uusien hoitomenetelmien ja aineiden haittavaikutuksien testaamisessa.
Yhteiskunta pyrkii lainsäädännön ja valvonnan avulla varmistamaan, että eläimille ei aiheuteta tarpeetonta kärsimystä.
Tutkija joutuu aina perustelemaan tutkimuksensa tarpeellisuuden ja suunnittelemaan toimenpiteet siten, että niistä eläimelle aiheutuva haitta on mahdollisimman huomaamaton ja lyhytaikainen. Kirurgiset toimenpiteet suoritetaan aina anestesiassa ja eläinten kipua lääkitään huolella. Eläimet lopetetaan humaanilla tavalla.
- Valtioneuvoston asettama hankelautakunta puntaroi luvasta päättäessään tutkimuksesta odotettavaa hyötyä ja eläimelle aiheutuvaa haittaa. Lupaa ei myönnetä, jos haitta arvioidaan huomattavaksi mutta hyöty vain vähäiseksi.
- Hankelautakunta valvoo, että hyväksyttävä tutkimus on suunniteltu parhaalla mahdollisella tavalla ja tutkimus tehdään mahdollisimman pienellä määrällä eläimiä ottaen huomioon tutkimuksen tavoitteet.
- Hankkeelle ei myönnetä lupaa, jos vastaava tieto on saavutettavissa ilman elävien eläinten käyttöä.
Eläinten käyttö on valvottua ja siitä pidetään tarkkaa kirjanpitoa laitoksissa. Viranomaiset keräävät vuosittain eläinten käyttötilastot tutkimusta tekeviltä laitoksilta ja julkaisevat maakohtaiset tiedot. EU kokoaa jäsenmaidensa tiedot yhteen.
Eläinten käyttötarkoitus
Suurin osa eläimistä käytetään biologiseen perustutkimukseen. Seuraavaksi eniten eläimiä käytetään ihmis- ja eläinlääkkeiden tutkimus- ja tuotekehittelyyn.
Esim. lääkkeiden, eläinlääkkeiden, maataloudessa, kotitalouksissa tai teollisuudessa käytettävien kemikaalien turvallisuuden arviointiin eli toksisuuden määrittämiseen viranomaisten vaatimissa tutkimuksissa käytetään Suomessa n. 1% eläimistä.
Vuodesta 1985 alkaen kerättyjen eläinten käyttötilastojen mukaan Suomessa ei ole tehty yhtään testiä eläimillä kosmeettisten aineiden turvallisuuden varmistamiseksi. Kosmetiikan teollisuus on käyttänyt ja käyttää tuotteissaan raaka-aineita, joiden turvallisuus on tutkittu aikaisemmin muussa yhteydessä.
Tutkimukseen ei saa käyttää eläintä, jos tulokset voidaan saavuttaa muilla tavoin. Elävää eläintä käytetään vain silloin, kun etsitään tietoa monimutkaisista elintoimintojen muutoksista ja niiden säätelyyn vaikuttavista tekijöistä.
- Koulutuksessa ja opetuksessa sekä sairauksien toteamisessa eläinten käyttö voidaan jo suurimmaksi osaksi korvata audiovisuaalisia välineitä käyttäen tai diagnostiikkaan kehitettyjen tutkimuslaitteistojen ja laboratoriomenetelmien avulla.
- Alustavia arvioita uuden lääkemolekyylin vaikutuksista solutasolla tehdään kehittyneiden tietokonemallinnusten avulla (QSAR) lääkekehityksen alkuvaiheessa.
- Lääkkeen tai kemikaalin mutageenisyyttä (vaikutuksia solun geeneihin) tutkitaan bakteeriviljelmissä.
- Solu- ja kudosviljelmien avulla tehdään alustavia arvioita aineiden toksisuudesta (myrkyllisyydestä) solu- ja kudostasolla.
- Voimakkaasti emäksisten tai happamien kemikaalien ihoa ja limakalvoja vaurioittavat vaikutukset tiedetään tutkimattakin.
Elävien eläinten käyttämistä toksisuuskokeissa eli lääkkeiden ja muiden kemikaalien turvallisuuden arvioinnissa pidetään vaikeimmin eettisesti hyväksyttävänä tutkimusalueena, vaikka siitä saatava hyöty on ilmeinen ihmisten, eläinten ja ympäristön suojelemiseksi.
- Turvallisuustesteille on pyritty kehittämään 1980-luvulta alkaen korvaavia ns. vaihtoehtoisia mentelmiä eläinkokeiden tilalle. Eurooppalainen katto-organisaatio ECVAM kerää tietoa tätä koskevasta tutkimuksesta ja validoi uusien menetelmien luotettavuutta.
- Joitakin eläinkokeita korvaavia mentelmiä on jo hyväksytty ja uusia pyritään kehittämään eri tutkimuslaitoksissa.
Kosmetiikan testaaminen eläimillä
- EU-direktiivi kieltää periaatteessa eläinten käyttämisen kosmeettisten aineiden turvallisuuden testaukseen.
- EU-maihin ei saa enää tuoda kosmeettisia tuotteita, joita on testattu eläinkokeissa.
- Kosmeettisiin tuotteisiin lasketaan kuuluviksi kauneudenhoitotuotteiden lisäksi päivittäishygieniassa käytettävät tuotteet.
Eläinten käyttötarkoituksesta on Euroopassa kerätty tilastoja vuodesta 1985 alkaen. Niiden perusteella Suomessa ei ole käytetty yhtään selkärankaista eläintä kosmeettisten aineiden turvallisuuden testaamisessa.