Koe-eläinkeskuksen toimintaa ohjaava lainsäädäntö
Lainsäädännöllä varmistetaan, että eläimiä käytetään tutkimuksiin vain tärkeistä ja tarpeellisista syistä. Toimintaa säädellään ja ohjataan kansallisilla ja kansainvälisillä säädöksillä, sopimuksilla ja ohjeistoilla.
Säädökset koskevat eläimiä kasvattavia, toimttavia ja käyttäviä laitoksia.
Laki koskee kaikkia selkärankaisia ja niiden itsenäisesti ruokailevia toukkamuotoja, sekä nisäkkään sikiöitä tavanomaisen kehityksen viimeisen kolmanneksen aikana sekä pääjalkaisia eläimiä.
Eläinten käyttäminen tieteellisessä tutkimuksessa on luvanvaraista. Luvan myöntämisestä päättää valtioneuvoston asettama hankelautakunta, jossa on tutkijoilla, eläinlääkäreillä, eläintenhoidon ja eläinsuojelun tai etiikan asiantuntijoilla yhtä suuri edustus. Lautakunnan puheenjohtajana toimii juristi.
- Elävää eläintä ei saa käyttää tutkimuksissa, mikäli sama tulos on saavutettavissa muilla menetelmillä.
- Laki koskee eläinten käyttöä, jossa tutkimustarkoituksessa tehtävä toimenpide voi aiheuttaa eläimelle neulanpistoon verrattavissa olevaa kipua, tuskaa, kärsimystä tai haittaa.
- Toimenpiteitä eläimille saa tehdä vain viranomaisten hyväksyminä ja heidän valvonnassaan.
- Tieteellisen tarkoitukseen kasvatettavia eläimiä saa hoitaa ja käyttää vain siihen koulutuksen saaneet henkilöt.
Tutkimustarkoitukseen käytettävien eläinten tulee pääsääntöisesti olla tavoitekasvatettuja.
Poikkeuksen muodostavat tuotantoeläinlajit esim. maatiaissiat, lehmät ja lampaat sekä luonnonvaraisilla tai potilaseläimillä tehtävät tutkimukset. Lemmikkieläimiä saa käyttää vain potilastutkimuksissa. Luonnonvaraisten eläinten käyttäminen edellyttää useissa tapauksissa eläinsuojeluviranomaisten lisäksi ympäristöviranomaisten luvan.
Hankkeelle, jossa on tarkoitus käyttää selkärankaisia tai pääjalkaisia eläimiä (esim. mustekala), on aina haettava lupa viranomaiselta (avi.fi) Hanketta ei saa aloittaa, ennen kuin hankelautakunta on hyväksynyt eläinten käyttötarkoituksen ja koesuunnitelman.
- Lupaa edellyttäväksi hankkeeksi katsotaan tutkimustarkoituksessa eläimelle tehtävä toimenpide, joka aiheuttaa vähintään neulanpiston tuntemukseen verrattavissa olevaa kipua, kärsimystä, tuskaa tai haittaa.
- Myös anestesiassa tehdyt toimenpiteet eläimelle ovat luvanvaraisia, vaikka eläimen ei enää anneta herätä toimenpiteen jälkeen.
- Samoin toimet, joiden todennäköisenä seurauksena eläin syntyy tilaan, joka aiheuttaa eläimelle pysyvää haittaa tai kärsimystä luokitellaan luvanvaraisiksi.
- Uuden geenimuunnellun eläinkannan luomiseen tähtäävät toimet.
Esim. pelkästään eläinkannan ylläpitäminen ja jälkeläisten tuottaminen on luvanvaraista, jos eläimillä tai syntyvillä jälkeläisillä on perinnöllisistä ominaisuuksistaan johtuva eläimen hyvinvointia haittaava ilmiasu
Hankelupaa ei kuitenkaan tarvita, kun
- eläin lopetetaan hyväksyttävällä tavalla esimerkiksi kudosten ottamista varten
- otetaan näytteitä eläimen terveydentilan tai sairauden toteamiseksi
- tai eläimen geneettisen laadun määrittämiseksi
- eläin merkitään hyväksyttävällä tavalla
- tai eläimelle tehdään eläinlääkintään kuuluva toimenpide
Hankelupahakemus uusi 16.12.2020.docx
Non-technical project summary_template_version_1.2.xlsx
Eläimiä tuottavalla, käyttävällä ja toimittavalla laitoksella on oltava vastaava henkilö, joka huolehtii siitä, että laitoksessa noudatetaan toiminnalle asetettuja vaatimuksia. Hänellä on oltava riittävä perehtyneisyys laitoksella harjoitettavaan toimintaan
Toiminnanharjoittajalla on oltava toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävä määrä pätevää henkilöstöä. Toiminnanharjoittajan on nimettävä toiminnasta vastaava henkilö, joka huolehtii siitä, että toiminnassa noudatetaan säädettyjä ja määrättyjä vaatimuksia.
Henkilöllä, joka tekee toimenpiteitä, hoitaa tai lopettaa eläimiä, on oltava osoitettuna riittävät tiedot ja taidot tehtävän suorittamiseksi ennen siihen ryhtymistä.
Toiminnanharjoittajalla on oltava eläinten lääkintää sekä terveyden- ja sairauden hoitoa varten asianmukaisesti järjestetty eläinlääkintähuolto.
Hankkeen saa suunnitella tarkoitukseen soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, joka on lisäksi suorittanut eläinten käyttöä tieteellisiin ja opetustarkoituksiin koskevat opinnot.
Viranomaiset myöntävät toiminnan harjoittajalle luvan, mikäli tilat, hoitovälineistö ja laitoksen henkilökunta täyttävät laissa annetut vaatimukset.
Eläinten pitopaikkaa ja hoitoa koskevat vaatimukset on säädetty laissa lajikohtaisesti.
Jos laitoksessa pidetään eläimiä tai mikro-organismeja, joiden perimää on muokattu keinotekoisesti, toimintalupa on saatava myös geenitekniikkalautakunnan viranomaisilta.
Laitos pitää kirjaa sinne tuoduista, sieltä lähetetyistä, siellä syntyneistä ja lopetetuista eläimistä sekä laitoksessa suoritetuista toimenpiteistä ja niiden vakavuudesta sekä toimenpiteisiin käytetyistä eläinmääristä lajeittain.
Eläintilojen ympäristöolosuhteista, laitteiden ja hoitovälineistön toimintahäiriöistä, eläinlääkärin käynneistä, eläinten sairastumisista ja eläimille tehdyistä toimenpiteistä laitoksella on oltava yksityiskohtainen kirjanpito.
Toiminnanharjoittajan on nimettävä hyvinvointiryhmä, johon kuuluu laitoksesta vastaava henkilö, tai henkilöt, nimetty eläinlääkäri tai muu asiantuntija sekä käyttäjälaitoksissa ainakin yksi tutkimuksen edustaja.
Toiminnan yleinen ohjaus ja valvonta kuuluvat maa- ja metsätalousministeriölle. Aluehallintovirasto ohjaa ja valvoo säädösten noudattamista alueellaan ja myöntää luvan laitokselle toiminnan harjoittamiseen. Eläimiä käyttävälle hankkeelle on oltava valtioneuvoston asettaman hankelautakunnan lupa.
Hankelupaehtojen noudattamista ja laitosten toimintaa valvovat Etelä-Suomen ja Itä-Suomen aluehallintovirastot. Tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten hoito- ja ympäristöolosuhteista on annettu tarkempia määräyksiä valtioneuvoston asetuksissa. Läänineläinlääkäri tekee tarkastuskäyntejä laitoksiin ja hänellä on oikeus seurata toimenpiteiden suorittamista.
Laitoksen velvollisuus on huolehtia siitä, että toiminta on säädösten ja lupaehtojen mukaista. Laitoksen henkilökunta valvoo lupaehtojen noudattamista ja seuraa eläinten hyvinvointia toimenpiteiden aikana.
läinten käyttöä seurataan myös keräämällä vuosittain tilastot käytettyjen eläinten määristä toimenpiteissä. Tilastoihin kerätään tiedot laitos- ja maakohtaisesti EU:n jäsenmaista. Tilastoista selviää lajeittain käytettyjen eläinten alkuperä sekä lajikohtaiset määrät eri tutkimusaloilla.
Eläimet joiden perimää on muokattu keinotekoisesti, ovat eläinsuojeluviranomaisten ja geenitekniikkalautakunnan valvonnassa.
- Laki tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta 497/2013
- Valtioneuvoston asetus tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta 564/2013
- Asetuksen 564/2013 liite 1 Pitopaikkoja ja hoitoa koskevat eläinlajikohtaiset vaatimukset
- Asetuksen 564/2013 liite 2 Eläinten lopetusmenetelmät
- Asetuksen 564/2013 liite 3 Toimenpiteiden vakavuuden luokittelu
- Valtioneuvoston asetus tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunnasta 565/2013
- Geenitekniikkalaki 377/1995
- Sosiaali- ja terveysministeriön asetus muuntogeenisten eläinten suljetun käytön riskiarvioinnin periaatteista, suljetun käytön luokituksesta sekä eristämis- ja muista suojatoimenpiteistä
- Ympäristönsuojelulaki 527/2014
- Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/63/EU