Koe-eläinkeskuksen toimintaa ohjaava lainsäädäntö

Lainsäädännöllä varmistetaan, että eläimiä käytetään tutkimuksiin vain tärkeistä ja tarpeellisista syistä. Toimintaa säädellään ja ohjataan kansallisilla ja kansainvälisillä säädöksillä, sopimuksilla ja ohjeistoilla.

Säädökset koskevat eläimiä kasvattavia, toimttavia ja käyttäviä laitoksia.

Laki koskee kaikkia selkärankaisia ja niiden itsenäisesti ruokailevia toukkamuotoja, sekä nisäkkään sikiöitä tavanomaisen kehityksen viimeisen kolmanneksen aikana sekä pääjalkaisia eläimiä.

Eläinten käyttäminen tieteellisessä tutkimuksessa on luvanvaraista. Luvan myöntämisestä päättää valtioneuvoston asettama hankelautakunta, jossa on tutkijoilla, eläinlääkäreillä, eläintenhoidon ja  eläinsuojelun tai etiikan asiantuntijoilla yhtä suuri edustus. Lautakunnan puheenjohtajana toimii juristi.

  • Elävää eläintä ei saa käyttää tutkimuksissa, mikäli sama tulos on saavutettavissa muilla menetelmillä.
  • Laki koskee eläinten käyttöä, jossa tutkimustarkoituksessa tehtävä toimenpide voi aiheuttaa eläimelle neulanpistoon verrattavissa olevaa kipua, tuskaa, kärsimystä tai haittaa.
  • Toimenpiteitä eläimille saa tehdä vain viranomaisten hyväksyminä ja heidän valvonnassaan.
  • Tieteellisen tarkoitukseen kasvatettavia eläimiä saa hoitaa ja käyttää vain siihen koulutuksen saaneet  henkilöt.
Eläimiä koskeva lainsäädäntö

Tutkimustarkoitukseen käytettävien eläinten tulee pääsääntöisesti olla tavoitekasvatettuja.  

Poikkeuksen muodostavat tuotantoeläinlajit esim. maatiaissiat, lehmät ja lampaat sekä luonnonvaraisilla tai potilaseläimillä tehtävät tutkimukset. Lemmikkieläimiä saa käyttää vain potilastutkimuksissa. Luonnonvaraisten eläinten käyttäminen edellyttää useissa tapauksissa eläinsuojeluviranomaisten lisäksi ympäristöviranomaisten luvan.​​ 

Eläinten käyttöä koskeva lainsäädäntö

Hankkeelle, jossa on tarkoitus käyttää selkärankaisia tai pääjalkaisia eläimiä (esim. mustekala), on aina haettava lupa viranomaiselta (avi.fi) Hanketta ei saa aloittaa, ennen kuin hankelautakunta on hyväksynyt eläinten käyttötarkoituksen ja koesuunnitelman.

Esim. pelkästään eläinkannan ylläpitäminen ja jälkeläisten tuottaminen on luvanvaraista, jos eläimillä tai syntyvillä jälkeläisillä on perinnöllisistä ominaisuuksistaan johtuva eläimen hyvinvointia haittaava ilmiasu

Hankelupaa ei kuitenkaan tarvita, kun

  • eläin lopetetaan hyväksyttävällä tavalla esimerkiksi kudosten ottamista varten
  • otetaan näytteitä eläimen terveydentilan tai sairauden toteamiseksi
  • tai eläimen geneettisen laadun määrittämiseksi
  • eläin merkitään hyväksyttävällä tavalla
  • tai eläimelle tehdään eläinlääkintään kuuluva toimenpide

Hankelupahakemus uusi 16.12.2020.docx

Non-technical project summary_template_version_1.2.xlsx

Result of retrospective assessment_template.xlsx

Draft NTS.pdf

Henkilökuntaa koskeva lainsäädäntö

Eläimiä tuottavalla, käyttävällä ja toimittavalla laitoksella on oltava vastaava henkilö, joka huolehtii siitä, että laitoksessa noudatetaan toiminnalle asetettuja vaatimuksia. Hänellä on oltava riittävä perehtyneisyys laitoksella harjoitettavaan toimintaan

Toiminnanharjoittajalla on oltava toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävä määrä pätevää henkilöstöä. Toiminnanharjoittajan on nimettävä toiminnasta vastaava henkilö, joka huolehtii siitä, että toiminnassa noudatetaan säädettyjä ja määrättyjä vaatimuksia.

Henkilöllä, joka tekee toimenpiteitä, hoitaa tai lopettaa eläimiä, on oltava osoitettuna riittävät tiedot ja taidot tehtävän suorittamiseksi ennen siihen ryhtymistä. 
Toiminnanharjoittajalla on oltava eläinten lääkintää sekä terveyden- ja sairauden hoitoa varten asianmukaisesti järjestetty eläinlääkintähuolto. 

Hankkeen saa suunnitella tarkoitukseen soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, joka on lisäksi suorittanut eläinten käyttöä tieteellisiin ja opetustarkoituksiin koskevat opinnot.

Toimintaa harjoittavaa laitosta koskeva lainsäädäntö

Viranomaiset myöntävät toiminnan harjoittajalle luvan, mikäli tilat, hoitovälineistö ja laitoksen henkilökunta täyttävät laissa annetut vaatimukset.
Eläinten pitopaikkaa ja hoitoa koskevat vaatimukset on säädetty laissa lajikohtaisesti.

Jos laitoksessa pidetään eläimiä tai mikro-organismeja, joiden perimää on muokattu keinotekoisesti, toimintalupa on saatava myös geenitekniikkalautakunnan viranomaisilta.

Laitos pitää kirjaa sinne tuoduista, sieltä lähetetyistä, siellä syntyneistä ja lopetetuista eläimistä sekä laitoksessa suoritetuista toimenpiteistä ja niiden vakavuudesta sekä toimenpiteisiin käytetyistä eläinmääristä lajeittain.

Eläintilojen ympäristöolosuhteista, laitteiden ja hoitovälineistön toimintahäiriöistä, eläinlääkärin käynneistä, eläinten sairastumisista ja eläimille tehdyistä toimenpiteistä laitoksella on oltava yksityiskohtainen kirjanpito.

Toiminnanharjoittajan on nimettävä hyvinvointiryhmä, johon kuuluu laitoksesta vastaava henkilö, tai henkilöt, nimetty eläinlääkäri tai muu asiantuntija sekä käyttäjälaitoksissa ainakin yksi tutkimuksen edustaja.

Viranomaisvalvonta

Toiminnan yleinen ohjaus ja valvonta kuuluvat maa- ja metsätalousministeriölle. Aluehallintovirasto ohjaa ja valvoo säädösten noudattamista alueellaan ja myöntää luvan laitokselle toiminnan harjoittamiseen. Eläimiä käyttävälle hankkeelle on oltava valtioneuvoston asettaman hankelautakunnan lupa.

Hankelupaehtojen noudattamista ja laitosten toimintaa valvovat Etelä-Suomen ja Itä-Suomen aluehallintovirastot. Tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten hoito- ja ympäristöolosuhteista on annettu tarkempia määräyksiä valtioneuvoston asetuksissa. Läänineläinlääkäri tekee tarkastuskäyntejä laitoksiin ja hänellä on oikeus seurata toimenpiteiden suorittamista.

Laitoksen velvollisuus on huolehtia siitä, että toiminta on säädösten ja lupaehtojen mukaista. Laitoksen henkilökunta valvoo lupaehtojen noudattamista ja seuraa eläinten hyvinvointia toimenpiteiden aikana.

läinten käyttöä seurataan myös keräämällä vuosittain tilastot käytettyjen eläinten määristä toimenpiteissä. Tilastoihin kerätään tiedot laitos- ja maakohtaisesti EU:n jäsenmaista. Tilastoista selviää lajeittain käytettyjen eläinten alkuperä sekä lajikohtaiset määrät eri tutkimusaloilla.

Eläimet joiden perimää on muokattu keinotekoisesti, ovat eläinsuojeluviranomaisten ja geenitekniikkalautakunnan valvonnassa.