Uudet näkökulmat väitöksen jälkeiseen uraan

Tutkijatohtorit Tommi Pukkinen ja Katri Suvanto-Luomala

Johtamisen ja yrittäjyyden laitos, Turun kauppakorkeakoulu

Seniorikonsultti Sari-Anne Poikkijoki

Åma Oy

Hakeuduimme mukaan mentorointiin, koska halusimme uusia näkökulmia ura-asioihin väitöksen jälkeen. Olimme työskennelleet pitkään samassa yksikössä ja vuonna 2018 molemmat väittelimme tohtoriksi. Kuulimme, että mentorointiin voi hakeutua myös parina, koska aktoreita on usein tarjolla enemmän kuin mentoreita. Halusimme näkemyksiä yhtäältä yliopiston ulkopuolisista mahdollisuuksista ja toisaalta toivoimme, että mentori ymmärtäisi myös yliopistomaailmaa. Sari-Annen tunsimme aiemmilta vuosilta, kun hän työskenteli vielä kauppakorkealla, ja tiesimme, että hänellä on paljon kokemusta myös yritysmaailmasta ja uraohjauksesta. Sari-Annella oli kokemuksia myös Turun yliopiston mentorointiohjelmasta ja hänen oli helppo innostua mukaan, kun ex-kollegat pyysivät.

Olemme keskustelleet mentoroinnin aikana mm. omasta elämänkaarestamme ja työuran eri vaiheista, työmarkkinoista, työuraan liittyvistä strategioista, työnhausta, verkostoista, LinkedInistä, tavoitteistamme, osaamisestamme, vahvuuksistamme, heikkouksistamme ja yksilöllisistä piirteistämme. Osan aiheista olemme sopineet etukäteen ja osa on syntynyt spontaanisti tapaamisten aikana. Olemme tavanneet noin kerran kuukaudessa. Tapaamispaikat ovat vaihdelleet yliopiston tiloista SparkUpiin ja kahvilaan. Välillä olemme keskustelleet fläppitaulu sauhuten, välillä ajatukset ja puhe rönsyillen työuran menneisiin ja tuleviin poimuihin.

Tavoitteista keskustelimme heti ensimmäisellä tapaamisella. Koska tilanteemme olivat mentoroinnin alkaessa erilaiset, tavoitteetkin olivat kummallakin hieman erilaiset. Katri oli jo jättänyt tutkijanuran taakseen ja keskittyi työnhakuun yliopiston ulkopuolelta, joten tavoitteeksi muodostui uusien urasuuntien löytyminen. Tommi pyrki löytämään pitkän väitöskirjaprosessin jälkeen taas työnilon ja rohkeuden tutkijana. Molempia yhdistävänä tavoitteena keskustelimme kuitenkin paljon siitä, millaista työtä haluamme tulevaisuudessa tehdä ja millaisia polkuja näihin tehtäviin voi luoda.

Mentorointi on ollut mahtava kokemus. Olemme nauttineet vaihtelevista, yllätyksellisistä ja iloisista yhteisistä kohtaamisistamme, joista olemme saaneet niin uusia näkökulmia kuin konkreettisia työkalujakin. Parasta on ollut mahdollisuus keskustella aika itsekeskeisestikin omasta urasta ja työtilanteesta. Parimentoroinnin suuri vahvuus on, että on päässyt jakamaan kokemuksia ja fiiliksiä toisen samassa uravaiheessa olevan kanssa ja reflektoimaan kokeneen mentorin ”tuplasparrausta”. Osaltaan mentorointi toimi väitöskirjakrapulan jälkeisenä uraterapiana, jossa pitkästä prosessista siirrytään taas uudenlaisten projektien ja töiden pariin. Mentorille prosessi on ollut upea mahdollisuus kehittää omaa uraohjauksen ammattitaitoa ja puhua supertärkeistä asioista osaavien ihmisten kanssa: ihmisyydestä, ammattilaisuudesta, urasta, elämästä.