Mentoroinnista uusia oivalluksia puolin ja toisin

Miksi mentoriksi?

Jouni Lappalainen, Tiimin vetäjä (Liikenne ja viestintävirasto)

Työskentelen tällä hetkellä Liikenne ja viestintävirastossa tiimin vetäjänä tiimissä, joka tekee erilaisia liikenteeseen liittyviä tutkimuksia, selvityksiä ja ylläpitää tilastoja. Työelämässä olen ollut käytännössä koko aikuisikäni eli nelisenkymmentä vuotta. Väitöskirjan tein varttuneemmalla iällä tavoitteena hyödyntää myös aiemmin työelämässä kertynyttä oppia ja kokemusta.

Sain kutsun mentoriksi vuoden 2019 lopulla, jolloin omasta väitöksestäni oli kulunut siinä vaiheessa reilut kolme vuotta. Jatko-opiskelujen aikana koin saaneeni paljon kannustusta ja ohjausta yliopistolta ja yliopistoyhteisöltä. Ja nyt kutsuttuna mentoriksi, koin että nyt voisin ehkä antaa jotakin takaisin yliopistolle ja mentoroitavalle perustuen lukuisissa eri tyyppisissä tehtävissä, organisaatioissa ja eri toimialoilla kertyneeseen osaamiseeni ja kokemukseen. Toivon, että olen onnistunut kokemukseni avulla kertomaan mentoroitavalla monipuolisesti yliopiston ulkopuolisen työelämän vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista.

Vaikka olenkin ns. kaiken kokenut työelämässä, olen saanut mentoroinnista itsekin paljon. Olen saanut oivalluksia omaan esimiestyöhön. Osaan nyt ehkä paremmin ohjata ja kannustaa omia tiimiläisiä kehittämään osaamistaan ja suunnistamaan omilla urapoluillaan.

Miksi aktoriksi?

Salla Eilola, Tutkijatohtori (Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitos)

Hain mukaan mentorointiohjelmaan kun tiesin että tulisin väittelemään mentorointivuoden aikana ja kaipasin näkökulmia jo väitelleeltä henkilöltä joka on työelämässä yliopiston ulkopuolella. Keskustelut  Jounin kanssa ovat olleet erittäin antoisia sillä hänen kokemuksensa työtehtävistä yksityissektorilla ja valtionhallinnolla ovat valottaneet minulle kaipaamiani uramahdollisuuksia.

Väittelin kesällä 2020 ja työskentelen tällä hetkellä tutkijatohtorina Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitoksella osallistuvan kaupunkisuunnittelun ja paikkatiedon parissa. Tutkimukseni on ollut koko yliopistourani aikana soveltavaa ja olen työskennellyt monialaisissa tiimeissä. Tästä huolimatta astuminen akateemisen maailman ulkopuolelle ei ole helppoa ja oman asiantuntijuuden ”myyminen”, jota meiltä vastavalmistuneilta usein odotetaan, on maantieteilijänä eli toisin sanoen generalistina haastavaa. Mentorin kanssa keskustellessa olen hahmottanut paremmin mitä taitoja ja asiantuntemusta minulla on tarjottavana erilaisissa asiantuntijaorganisaatioissa.

Olen myös ymmärtänyt, että nykyiseen tutkijan työhön verrattuna työnkuva muissa asiantuntijatehtävissä voi olla hyvinkin samanlainen tai erilainen mutta työympäristön realiteetit pysyvät todennäköisesti samoina riippumatta siitä missä tulevaisuudessa työskentelen. Näitä realiteetteja ovat esimerkiksi projektikeskeisyys ja työajan ja paikan joustavuus. Mentorointikeskustelut ovat auttaneet onneksi myös ymmärtämään paremmin millainen työntekijä olen ja millaiset asiat koen työssä tärkeänä. Tämä ymmärrys varmasti auttaa seuraavia uravalintoja tehdessä.