Kauppa- ja humanististen tieteiden koulutus täydensivät toisiaan Jani Wahlmanin polulla viestintäammattilaiseksi
Jani Wahlman työskentelee Satakunnan ammattikorkeakoulun viestintä- ja markkinointipäällikkönä. Opinnot ovat antaneet hänelle erityisesti valmiuksia kriittiseen ajatteluun ja tiimien kanssa työskentelyyn.
Johdan Satakunnan ammattikorkeakoulun viestintää ja markkinointia. Urapolkuni nykyisiin tehtäviini ei ole ollut mitenkään suoraviivainen. Olen tehnyt yli 10 vuotta viestinnän ja markkinoinnin tehtäviä laajalla skaalalla mm. Porin Jazzin markkinoinnissa, bränditoimistossa sekä Porin kaupungin viestinnässä. Olen työskennellyt välillä myös henkilöstö- ja yleishallintoon liittyvissä tehtävissä.
Minulla on myös toiminimi, eikä polkuni yrittäjyydessä ole ollut sekään suora. Olen perustanut toiminimen viestintätöitä varten, mutta laskuttanut ensin raakasuklaa- ja kahvikurssien järjestämisestä. Lopulta aloin kouluttaa digitaaliseen markkinointiin ja viestintään sekä henkilöbrändiin liittyviä kokonaisuuksia ja se vei ympäri Suomea.
Viestintä ja markkinointi jo itsessään. Työssäni minua innostaa vapaus kehittää omaa vastuualuettani, tulosvastuu sekä mahdollisuus vaikuttaa lopputuloksiin. Tärkeää työssäni on myös tiimini ja yleisesti ihmisten kanssa työskentely.
Viestintäammattilaisena en voi olla sanomatta, että viestintä. Aina työparin kanssa käytävästä viestinnästä koko organisaation laajuiseen. Viestintä on happi. Sitä ei huomaa, ennen kun se puuttuu, ja sitten onkin aika ikävä olo. Jos kaikilla on samanlainen tai edes samansuuntainen tilannekuva, niin saavutetaan parempia tuloksia. Myös tiimityöskentelyn ja yleisesti ihmisten kanssa työskentelyn taidot ovat tärkeitä, jotta saavutetaan yhdessä hyviä tuloksia.
Lukion jälkeen muutin Tampereelle ja aloitin Tampereen yliopistossa tietojenkäsittelytieteen opiskelun. Koulutusohjelma oli kuitenkin ihan muuta, kuin mitä olin puheista ymmärtänyt. Totesin, ettei se ollut oma juttuni. Hain ja pääsin sisäiseksi lähetiksi erääseen 1700-luvulla perustettuun kansainväliseen pörssiyhtiöön. Kun jaoin postia, näin läheltä mitä yritysmaailma on, ja mitä toimitusjohtaja ja viestintäpäällikkö tekevät. Siitä alkoi kiinnostukseni paitsi liiketoimintaa myös viestintää ja markkinointia kohtaan. Toimin myöhemmin samassa yrityksessä viestintäharjoittelijana.
Valmistuin 2009 tradenomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta. Sen jälkeen halusin opiskella lisää ja syvällisemmin. Porista löysin Luovan talouden ja johtamisen maisteriohjelman, joka oli Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun sekä Turun kauppakorkeakoulun yhteinen. Opiskelijoita oli kaupallisella ja taidetaustalla. Ollessani vaihto-opiskelemassa Kuala Lumpurissa tein turistikadun kuppilassa hakemuksen Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmaan. Pääaineeni oli siellä digitaalinen kulttuuri. Valmistuin ensin kauppatieteiden ja sitten filosofian maisteriksi.
Ensimmäisenä tulee mieleen se ajanjakso, kun olin vaihdossa. Kuala Lumpurissa opiskellessani opin ensisijaisesti kulttuuria ja kansainvälisyyttä, tärkeitä oppeja. Mieleeni on jäänyt myös Porin yliopistokeskuksen kampus entisessä Porin puuvillatehtaan rakennuksessa. Siellä oli myös Porin paahtimo, jossa taideopiskelijat ja kauppakorkeakoulun opiskelijat olivat hyvän kahvin äärellä tekemässä luovan talouden projekteja.
Olin aktiivisesti mukana opiskelijayhdistystoiminnassa, kauppatieteen opiskelijoiden ainejärjestön PorKyn ja ylioppilasyhdistys Pointerin hallituksissa. Perustin hienon porukan kanssa Porille oman ylioppilaslehden, Pointin, ja toimin sen ensimmäisenä päätoimittajana. Haastattelin Jorma Uotista, Pelle Miljoonaa, Apulantaa ja Alf Rehniä. Olin lehdistötilaisuudessa kuulemassa Virginin perustajaa Richard Bransonia. Ja kaikkea muuta hienoa. Aikataulupalapeli opintojen ja järjestötoiminnan välillä oli omanlainen ja opettavainen haaste, mutta siitäkin selvittiin.
Haasteet ovat positiivisia, koska ne pakottavat kehittymään. Esimerkiksi kaikista kursseista ei päässyt joskus isommallakaan panostuksella läpi. Sitten laitettiin vielä isompaa vaihdetta päälle. Priorisoimalla ja töitä tekemällä olen tottunut haasteisiin vastaamaan.
Opintoni ovat antaneet minulle erityisesti valmiuksia kriittiseen ajatteluun. Humanistiset ja kauppatieteet ovat kaksi eri maailmaa, mutta ne täydentävät toisiaan hienosti. Jos kauppakorkeakoulusta sai tiukkojakin teoreettisia viitekehyksiä ja mittaamisorientaatiota niin humanistisella puolella koko maailma oli avoin. Opintojen aikana teimme myös paljon ryhmätöitä ja työskentelin erilaisten ihmisten kanssa. Tiimityötaidot ovat olleet arvokkaita. Myös teorioiden tuntemus on tärkeää, vaikka käytäntö ja teoria näyttävätkin olevan usein aika lailla eri asioita, kun kyse on viestinnästä, markkinoinnista ja johtamisesta.
Usko tekemiseesi, kyllä siitä hyvä tulee. Työnteon ja asioihin tarttumisen opiskelu viimeistään opintojen aikana on hyvästä, sillä työelämässä sitä tarvitaan. Rohkaisen myös järjestötoimintaan tai muuhun opiskelun ulkopuoliseen aktiivisuuteen. Sivujuonteet opinnoissa antavat paljon eväitä tulevaan.
En ole ollut alumnitoiminnassa mukana, mutta seuraan yliopiston viestintää ja olen opinahjostani ylpeä alumni. Maisteripromootioon osallistun, jos sellainen on vielä joskus tulossa.
Tämä ei ole niinkään vain opiskeluaikojen, vaan koko elämäni biisi. Kyseessä on Bomfunk Mc’s: Freestyler. Ennen korkeakouluaikaa inhosin kaikenlaista musiikkia. Sitten kerran Kuopion Tiimarissa ollessani tuli keskusradiosta tämä biisi. Olin ällikällä lyöty, että maailmassa on tällaistakin musiikkia. Se antoi sytykkeen musiikkiharrasteelle, monipuoliselle musiikin kuuntelemiselle, mutta myös sen tekemiselle itse. Ensimmäisen gradun kirjoitussessiot menivät järjestelmällisesti pipariksi, kun elektronisen musiikin tekeminen innosti enemmän. Päätin sitten, että en tee musiikkia, ennen kun gradu on valmis.